Ruusuasia etenee

Elokuussa kirjoitin hankkimistani ruuruista ja mainitsin myös mysteeriruusun, joka oli pihallani entuudestaan. Nyt tajusin tehdä asialle jotakin – ei tämänkään asian tajuamiseen mennyt kuin neljä vuotta. Otin ruususta juurivesan ja vein sen ystävälleni Hongiston taimiston Timo Saarimaalle, joka on erikoistunut ruusuihin.
Vaikka hän ei koskaan tätä tunnistaisi, mikä ei olisi ihme sillä ruusuja on tuhansia, tutkii tätä nyt huomattavasti kokeneempi silmäpari kuin omani. Suomen ruususeura, johon Timokin kuuluu (ja minäkin nykyään), kerää tietoa löytöruusuista, jollainen tämäkin siis on.
Luultavasti tämä on jokin kartanoruusu (Centifolia-ryhmä), voi olla kirkonruusukin (Francofurtana-ryhmä), mutta lajike ei ehkä selviä koskaan. Tämä voi saada ihan oman työnimen. Vanhat lajikkeet kun ovat osaksi hävinneet, niitä on ollut satoja joista suurta osaa ei enää ole viljelyssä. Minulla ei ole edes tietoa siitä, kuka on ruusun pihalleni istuttanut ja koska.

I have an old rose in my garden, probably a Centifolia, could also be Francofurtana. I took a sucker to a friend who breeds roses – this one spreads quite slowly and is own-rooted. It only flowers once, but the scent is lovely. There may be no hope trying to figure out the variety but the Finnish Rose Society is working on old rose finds, and this one will add to that collection.

Nämä kuvat ovat ihan ensimmäiseltä kesältä 2006. Kuvitelkaa hämmästystäni, kun ensin löysin pihaltani vanhan rakennuksen kivijalan ja sitten heinäkuussa sen vieressä avautui tällaisia ihanuuksia!

Ruusut kasvavat tuossa syreenipuskien edessä, siinä näkyy tarkasti katsoessa muutama vaaleanpunaisten pallukoiden täyttämä oksa. Tältä paikka näytti kesällä 2006. Paikka on kuiva keto, mikä on mukavaa, kun muuten tonttini on vanhan merenpohjan savimaata. Keto kasvaa siis entisen rakennuksen paikalla, siinä on tiilenpalasia ynnä muuta hyvin läpäisevää materiaalia. Olen myös löytänyt maasta kaakeloidun hellan paloja koristereliefeineen ja kokonaisena säilyneen mustepullon – tässä rakennuksessa oli kuulemma kylän koulu aikoinaan.

Nyt paikka näyttää tältä eli paljoa se ei ole muuttunut. Aion hoitaa tätä kohtaa ketona. Vasemmalta vaahteroiden välistä pääsee muotopuutarhaan.
ps. Pirjo Raution oivassa kirjassa Suomen ruusut on esitelty muutama löytöruusu. Suomen ruususeura julkaisi viime vuonna pienen oppaan löytöruusuista.