Kasvihullu saalistaa

Ensin paljastan, että olen esikkohullu. Tuliko yllätyksenä? Ei vai?
Esikot ovat siitä ihania, että niitä ei syödä. Paitsi. Pihaesikkoa syödään, ja se on harmi, sillä nämä ovat ehkä kaikista esikoista ehkä kaikkein ihanimpia. Rakastuin tähän jännän beigeen pihaesikkoon Tertun perennojen valikoimissa ja sehän oli pakko saada. Tämä kasvaa vanhan taloni seinän vieressä sen verran suojassa, että on saanut kasvaa aika rauhassa.
Sen sijaan kaksi pihaesikkoa, jotka ovat muotopuutarhassa, eivät ole päässeet kukkaan. Ikinä. Itse asiassa niiden kolmas kaveri on syöty kuoliaaksi. Toivon hirmuisesti, että se ei ole vuosia sitten Tukholman puutarhamessuilta ostamani vihreä-valko-keltakukkainen herkkujen herkku.
Nyt, kun olen tämän kirjoittanut muistiin blogiin, voisin ehkä muistaakin: siirrä pihaesikot muotopuutarhan liian kuivasta ja peura-alttiista paikasta verkon suojiin jonnekin muualle!

Yllä olevasta kuvasta pihaesikon lehtiä tuskin näkyykään, sillä esikon juurella kasvaa mukulaleinikkiä. Pari maksaruohomaista lehteä näkyy, ja ne ovat varmaan ihanan maksaruohomaisen mehukkaita myös peurojen mielestä. Pihaesikolla on tosiaan aivan erilaiset lehdet kuin muilla esikkolajeilla: nahkeat ja mehukkaat, jotakin kaalin ja maksaruohon välimaastoa.

Siinä missä pihaesikot ovat niin sanottuja Auricula-esikkoja monissa kielissä, ovat loistokevätesikot niin sanottuja Polyanthoja tai Polyanthuksia. Loistokevätesikot ovat etelänkevätesikon risteymiä ja niillä on monta kukkaa yhdessä kukkavarressa, joka saattaa olla jopa 20 cm korkea.
Kuvan esikko on 'Gold Lace', jolla on monta nimeä. Tätä laatua kasvatettiin jo viktoriaanisen ajan esikkohullaannuksen aikaan, ja tämän nimi on toisinaan "Gold-laced group" tai 'Victoriana Gold Lace Black' tai jotakin sen tapaista. Ainakin RHS näyttää käyttävän termiä Gold-laced group, joten pitänee sitten minunkin, paremman tiedon puuttuessa. Ryhmä on sikäli ihan osuva nimitys tälle kukkatyypille, että kukan terälehdet voivat olla myös hieman toisen sävyiset; punaisemmat tai mustemmat. Silver-laced -ryhmällä on valkoiset reunat terälehdissä, kun tällä on keltaiset.

Ajattelin kirjoittaa pidemminkin, mutta olen hieman töttörööt – vuoden työkiireisin aika. Ransu lähettää terveiset.

Mutta vielä lopuksi...

... vähän taimisaaliita, sillä niistä minun piti kirjoittaa ennen kuin homma meni taas esikkolöpinöiksi.
Ostin Marketanpuiston markkinoilta Blomsterodlingens vänner -yhdistyksen osastolta hurmaavia orvokkeja: kaksi perhosorvokkia, joista tässä valkoinen yksilö, ja yhden "Toves viol" -nimisen sinikukkaisen orvokkisuloisuuden.

Perjantaina oli Maatiainen-yhdistyksen taimivaihto ja hankin sieltä monenlaista ihanaa, vein vaihdossa oman pihani vanhoja kasvikantoja ja luonnonkasveja. Kuvassa suurin taimi on tosin Lidlistä ostettu kuunlilja, hyvän näköinen ja edullinen kokoonsa nähden. Pidän näistä lajeista, joilla on suuret ja paksut mattapintaiset lehdet, joista vesi valuu kuin hanhen selästä. Vaikka peuran ruuaksihan tämäkin menee, mutta nautitaan nyt parvekkeella niin kauan kuin voidaan! Tämä on jalokuunlilja 'First Frost'.

Etelänkevätesikko – Primula elatior
Jalokuunlilja – Hosta Tarhafunkia-Ryhmä
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Perhosorvokki – Viola sororia
Pihaesikko – Primula ✕ pubescens