Siteeraan tässä kanssabloggaaja
Mariaa sanomalla, että valkoinen ja keltainen ovat ehkä paras väriyhdistelmä metsäpuutarhaan. Eikö vain? Ne nostavat varjopaikasta esiin auringonsäteet. Tässä on viime syksynä istutettuja 'Avalanche'-tasetteja, joissa on tasettien tapaan monta pientä kukkaa per varsi. Samaa valko-keltaista väriä toistavat taustan loistokevätesikot. Nämä kasvavat mäntyjen alustan metsäpuutarhapenkissäni. Ihanaa, kun kasviyhdistelmä menee kerralla nappiin!
The shady woodland-borders are filled with delicate flowers at the moment.
Samaa värimaailmaa toistaa vaahteran alustan metsäpuutarhapenkissä koiranhammas 'White Beauty' ja kalvevarjohiippa, jonka ensimmäiset kukkaset alkavat avautua (kuvassa vasemmalla).
Varjohiipoista puheen ollen, hiipoista ehkä henkeäsalpaavin alkaa myös availla kukkiaan: idänvarjohiippa 'Lilafee'. Tämä ei kasva metsäpuutarhassa, vaan muotopuutarhan varjoisimmassa penkissä, joka on aika kuiva. Varjohiippojen kovahkot lehdet sietävät hyvin kuivuutta, olen huomannut.
Takaisin metsäpuutarhaan. Mäntyjen alla ei toki ole mikään valko-keltainen väriteema, vaan siellä on vähän kaikenlaista, myös ripaus sinistä. Peittoraunioyrtti on viimein alkanut toteuttaa lupaustaan ja peittää maata. Lajikkeella 'Wisley Blue' on kaihoisan siniset kukat.
Toissa keväänä Ruissalosta kasvitieteellisestä puutarhasta ostettu valkovuokko 'Monstrosa' kukki viime vuonna ihan yksinkertaisen kukan voimin. Kasveilla on monta tapaa yllättää; yksi on se, että ne ovat nuorena erilaisia kuin aikuisena. En yhtään tiedä, voiko juuriston koko vaikuttaa kukan kerrannaisuuteen. Mahdollista on sekin, että juurakon seassa oli myös tavallista valkovuokkoa, sillä nämä kasvavat sekaisin myös Ruissalon puutarhassa.
Joka tapauksessa tämä on aivan ihana, huikea, odotukset ylittävä! Ja kaksi Kauppilasta loppusyksyllä ostamaani valkovuokon erikoisemman lajikkeen (kun nyt muistaisi minkä) juurta pussissa ovat myös pykänneet lehtiä, vaikka ostin ja istutin ne hirmu myöhään, ne olivat olleet pusseissa myymälässä varmaan monta kuukautta siinä vaiheessa! Pari kuukautta on pitkä aika juurakon odotella multaan pääsyä sahanpurun seassa.
Sitten katajan alustan metsäpuutarhapenkkiin. Nämä kaikki hienosti nimetyt penkit sijaitsevat alle kymmenen metrin päässä toisistaan. Siirsin viherjouluruusun parempaan paikkaan muutama viikko sitten, sillä se oli jäädä tertturotkokielon jalkoihin ja kärvisteli muutenkin savimaassa. Sen vastapuhjenneet lehdet syötiin heti, mutta ruusu ei siitä onneksi lannistunut, vaan on nyt paukauttanut pari uutta lehtitupasta tilalle.
Ransu esittelee kyseistä penkkiä. Hirret erottavat katajanaluspuutarhan mutalammesta. Ransu demonstroi.
Ransu loikkaa viherjouluruusun yli.
Ja mikäs se sieltä kurkistaa? Haa, raitalehtinen lehtokielo 'Variegatum' nousee sittenkin!
Tässä toinen iloinen jälleennäkeminen. Kuiva risu?
Ehei, vaan maasta punnertava japaninhiirenporras! Lehden pituus tässä vaiheessa noin neljä senttimetriä. Pikku saniaisen kasvua valvoo samoja sävyjä toistava 'Brazen Hussy' -mukulaleinikki. Tämä on harkittu yhdistelmä, tosin keksin tämän vasta siirrettyäni mukulaleinikin jo kahteen kertaan. Onneksi se kesti siirrot hyvin. Hiirenportaan lehti kyllä vihertyy tuosta, mutta siinä on jännä värimaailma silloinkin, kohta näette.
Loppukarkkina Belarina-tarhakääpiöesikko. Tämä on täydellisin pyöreä kukkakimppu jonka olen nähnyt, anteeksi vain kaikki floristit! Halkaisija on noin 20 cm.
Hempeän täydellistä viikonloppua!
Idänvarjohiippa – Epimedium grandiflorum
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Kalvevarjohiippa – Epimedium ✕ versicolor 'Sulphureum'
Lehtokielo – Polygonatum multiflorum
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Peittoraunioyrtti – Symphytum ibericum
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Tasetti – Narcissus Tazetta-Ryhmä
Valkovuokko – Anemone nemorosa
Viherjouluruusu – Helleborus viridis
.JPEG)
.jpg)
Tuo valkovuokko 'Monstrosa' on tosiaan häikäisevän (hillityn) kaunis. Ja pyöreä esikkokimppu lumoava. Hiipat sivuutan toistaiseksi, heh, ettei niistä tule minulle ainakaan vielä tänä kesänä uusi villitys. Koiranhampaasi on myös kaunis. Nyt minulla on ainakin esikko-, akileija, ukonhattu-, ritarinkannus-, maruna-, kurjenpolvi- ja kurjenmiekkavillitys. Vuokko- ja ängelmävillitys tuloillaan ja daaliavillitys meneillään.
ReplyDeleteTodellakin, Monstrosassa on hillittyä charmia. Valko-vihreä kukan väritys on niin raikas noiden kelta-valkoisten tasettien ja esikkojen läheisyydessä, ja kohta karkeloihin liittyvät vielä valkoraitalehtiset kielot.
DeleteHihii, aika monta villitystä! Taidat olla aika villi ;-)
Viimeinen villitykseni on ollut, kun johkaannuin Särkän taimiston nettisivuille. Voih ja oih. Siellä on vaikka mitä...
DeleteOi, Särkän taimisto on huippu! Onkohan se mulla tuossa lemppari-ostospaikkalistassa (blogin sivussa). Olen kylläkin ostanut sieltä vain kerran, mutta olivat hyviä taimia ja ihania harvinaisuuksia. Toisaalta, sulla on se kiva Terttu siellä ihan kulmilla! Joskus kaukana oleva tuntuu muuten vain hienommalta ja paremmalta.
DeleteVoihan Belarina, kerrassaan upea! Miten tuo koiranhammas viihtyy vaahteran alla? Minulla olis iso vaahtera ja sen alla paljon tilaa. Mietin vain mikä viihtyisi niin kuivassa ja varjossa. Maa siinä kohtaa on hyvä, syvää multamaata.
ReplyDeleteKoiranhampailla meni jonkin aikaa asettua, mutta olen yllättynyt siitä, miten hyvin viihtyvät. Ne eivät kasva aivan vaahteran tyvellä, vaan minimissään parin metrin päässä, tosin kyllähän puun juuret ulottuvat useiden metrien päähän.
DeleteTuo on oikea ongelmasavipaikka, ihan tönkköä, paikassa oli aiemmin oja ja edelleen se on aika märkä talvisin. Olen todella yllättynyt koiranhampaiden viihtymisestä (tuossa kasvaa sekä White Beautya että Pagodaa, jälkimmäiset runsastuivat ja alkoivat kukkia nopeammin). Yksi White Beauty kasvaa myös jonkin matkan päässä hiekkaisemmassa paikassa, mutta on paljon pienempi. Ilmeisesti se pitää siirtää tönkkösaveen :-D
Olen mykistynyt moisesta kauneudesta.
ReplyDelete:-)
DeleteEn voi kuin ihahstuksesta huokaista. Niin kaunista ja Ransu.
ReplyDeleteKaikki on juuri nyt niin ihanaa. Ruohoa pitäisi vaan ennättää leikkaamaan kolmen päivän välein, se on kamalaa.
DeleteRansu, sulla on paaaljon hienoja kukkia siellä! Mut kato varovasti mitä kannattaa syödä. Ihan vaan hampaalla ja kielenkärjellä ensin.
ReplyDeleteEi hätää, Ransu ja Musti näyttävät todellakin syövän vain ruohonkorsia, en ole nähnyt niiden koskevan koristekasveihin, ei edes koristeheiniin!
DeleteHurja määrä kaikkea sinulla kasvaa ja mikä määrä kasvaisi, jos peuroja ei olisi. Tuo Belarina on kyllä huikea.
ReplyDeleteJuu, ei kestä ajatella peurojen tuhoja, ja onneksi ne eivät juuri näistä herkkukasveista niin montaa syökään.
DeleteKyllä sillä on suuri merkitys miten värejä yhdistelee. Maria on saanut jo aika hyvin käännytettyä mun pään keltaisen ystäväksi, sä teet vielä loppusilauksen. Tuollainen herkkä keltainen ja valkoinen on niin kaunis yhdistelmä. Must tuntuu et monelle tulee keltaisen viha, kirkkaan keltaisen ja liilan yhdistelmästä. Niitä värejä kun löytyy monesta yleisestä perennasta; esim. tarha-alpi ja jalopähkämö yhdessä. Vaikka onhan vastaväreilläkin myös ystävänsä.
ReplyDeleteTuo Belarina on todella kaunis. Yritin pitää hengissä mun tarhakääpiöesikkoa, Japanese primasan-kauppanimekkeellä myytyä, vähän saman tyyppistä esikkoa. Mutta se ei valitettavasti selviytynyt helmikuusta tähän kevääseen, että olisin saanut sen maahan.
Mistä olet tuon Belarinan löytänyt?
Keltainen on ihan eri näköinen violetin tai punaisen kanssa, silloin siitä yleensä häviää hienostuneisuus, joka väristä löytyy oikein annosteltuna ja yhdisteltynä. Valkoisen ja vihreän kanssa se on niin raikas, vesi herahtaa kielelle.
DeleteOstin Belarinan muutama vuosi sitten muistaakseni Kaarinan K-marketista, niitä oli monen värisiä ja sitä oli tuona vuonna aika yleisesti myynnissä. Belarina on myös jonkinlainen tyyppi, tavaramerkki tai kauppanimi kuten tuo Japanese Primasan. Tänä vuonna oli jotakin muutakin esikkotyyppiä kaupat pulloillaan, nyt en muista mitä, mutta ostin muutaman. Tosi harmi, että omasi ei pärjännyt kevääseen asti.
kerrassaan ihania kevätkukkijoita löytyy penkeistäsi. totta, ei ole Luonto äidin voittanutta floristia, en ole ikuna nähnyt yhtä herkkää kukkakimppua!
ReplyDeleteIhanat värit tuossa esikossa.
DeleteTaas tuntui kuin olisi selannut monta sivua kasvikirjasta, paljon outoja, mutta ah, niin kauniita kevätkukkijoita. Belarina on suloinen kuin kevät kaikkineen.
ReplyDeleteSiirsin Belarinan vuosi sitten, löysin blogipostauksenkin aiheesta, se oli ollut kuivemmassa paikassa ja siinä oli pari onnetonta lehteä ja pari kukkaa. Mikä ero! Onneksi siirsin.
DeleteTodellisia herkkuja, aivan huippu tuo 'Monstrosa', nams.
ReplyDeleteIhanaa viikonloppua myös sinulle ja pojille! Tänään tuntuu meilläkin jo hiukan lämpöisämmältä :)
Ihanaa, kevät! Hyvää viikonloppua!
DeleteAuuu mahtava postaus! Huomenna Marketanpuistossa toivottavasti nähdään. Siellä on mm. Hongiston taimisto ja Mary Kuusisto!
ReplyDelete:-) Joo, tuu moikkaamaan mun pöydälle!
Deleteiiihana harmaa herkku pussihousuineen siellä kans :)
ReplyDeleteAina paikalla!
DeleteAivan täydellinen sijoittelu hirsille. Ja toimii näemmä raapimispuunakin!
ReplyDeleteKaikki reunoiksi laittamani hirret ja laudat on suosittuja. Suosittelen niitä lämpimästi Myrskyllekin!
DeleteKaunista ja raikasta, ihanaa! Herkät kukkijat ovat metsäpuutarhan olennainen osa. Tuota koiranhammasta olen jo vuosia suunnitellut, miksiköhän mulla ei vieläkään niitä ole. Tänä syksynä ne on ensimmäisenä sipulihankintalistalla. Tuo kirjava valkovuokko on niin hieno myös. Ransu on muuten hyvä esittelemään, aina oikeassa kohdassa!
ReplyDeleteNyt syksyllä vaan koiranhammasta peliin, ja näemmä niitä voi rohmuta lisää vielä loppusyksyn alesta, kun ovat noin hyvin lähteneet minulla kasvuun (on siis ehkä kolmisen vuotta sitten istutettu).
DeleteBelarina on minunkin mieleen. Huikean kaunis, kuin kevätmorsiamen hääkimppu.
ReplyDeleteTajusin jokin aika sitten, että minullakin on erinomainen metsäpuutarhapaikka. En ole vain sitä sellaiseksi mieltänyt. Nyt siellä kasvaa mm. rönsyansikkaa ja tiarellaa, jotka kumpikin alkavat kukkia. Tänään aamulla ihastelin rönsyansikan pieniä keltaisia kukkia, kun auringonsäteet osuivat niihin ja tuntui, kuin koko alue olisi loistanut auringossa. Se oli sellainen ohikiitävän nopea näky, mutta säväytti kummasti. Pienistä asioista löytyy puutarhurin suuret ilot.
No niin, hienoa, että sinnekin syntyy metsäpuutarha! Ei siihen tosiaan metsää tarvita, vaan vain yksi puu ja sen alle joitakin pensaita ja metsäpuutarhakasveja.
DeleteTuollaiset hetket ovat mahtavia.
Monstrosa oli oikea kasviharrastajan unelma. Ihan mieletön väritys. Ja olen sinun ja Marian kanssa samaa mieltä metsäpuutarhan väreistä. Tykkään siitä miten valo ylipäätään asettuu lehdille siimeksessä. Helakan vaaleanvihreät lehdet, valkoiset ja keltaiset kukat ovat aina niitä jotka nappaavat valon ja saavat sen leikkimään. Hieno kokoelma sulla :)
ReplyDeleteTotta, noihin väreihihn pienikin valonsäde tarttuu. Monstrosa on aarre, ihan kuin joku olisi maalannut sen terälehtiin raitoja.
DeleteIdänvarjohiippa on oikeasti henkeäsalpaava.
ReplyDeleteTotta on, että varjoon ei auta istuttaa keskisinistä tai tummanpunaista, kun ei ne sieltä paljoa erotu. Tietysti riippuu vähän sävystä ja taustasta, mutta vaaleat kukinnot tulee paremmin esiin.
Niin, totta tuokin. Vaaleus on varjossa paras.
DeleteMikä ihana kaunotar tuo esikko onkaan, tosiaan kuin morsiuskimppu.
ReplyDeleteValkoiset kukat on kauniita illan hämärtyessä.
Niin ovat, valkoiset ja vaaleat, ne oikein loistavat. Näen tuon esikon keittiön ikkunasta asti, se erottuu tummasta varjopenkistä hyvin.
DeleteNam nam;hyviä herkkuja :)
ReplyDeleteVatsa ei vaan noista täyty ;-)
DeleteIhanuuksia taas, vallankin tuo Belarina, niin upea kukinta, hankintalistalla se jo onkin. Eilen hankin jo aika paljon, mutta hankintalista ei juurikaan lyhentynyt...herkkupöydässä mässäilin ja nälkä unohtui, kerrankin! Upea vuokko tuo Monstrosa. Noita hiippoja täytyy hankkia! Valkoinen koiranhammaskin on suloinen ja kaikkein ihanin on Ransu!
ReplyDeleteUudessakaupungissa on notkuvia herkkupöytiä :-)
Delete