Wednesday 27 May 2015

Lemmikkivärejä ja inhokkivärejä

Muotopuutarhan auringonkilossa hurmaavat pienet 'Little Beauty' -tulppaanit. Otan tämän saman kuvan varmasti joka vuosi, mutta kun tuo suloinen kukkaterttu on niin hehkuva vastavalossa. Nämä tulppaanit ovat niin matalia, että maassa joutuu makaamaan turvallaan, kuten Irene Vironperältä juuri blogissaan totesi.

I still must lie on the ground to take pictures of tiny spring flowers. One can't mind though, having such a view!

Kukan sisällekin täytyy kurkistaa, ihana näky!

Samassa ja viereisessäkin penkissä on sen sijaan järkyttävä näky. Ei pitäisi mennä ostelemaan kasveja, joiden kukkien väriä ei tiedä. Tämä shokkipinkki on mätäsleimu 'Red Admiral'. Jostain syystä tämä väri vain ei mene minun väriseulastani läpi, se kinnaa kiinni joka kerta. Ai kamala!
Mutta sain kuningasidean: siirrän yhtä järkyn pinkit 'Pink Pearl' -hyasintit, jotka Päivänpesän elämää -blogin Katjan mukaan loistavat naapuripitäjään, Rohan-puutarhasta tämän viereen. Voisin samalla siirtää samaan penkkiin sen toisenkin samanlaisen leimun, jotta kaikki järkkypinkki on sentään vain yhdessä paikassa. Ehkä siitä samalla tulee siedettävämpää?

Kaupungissa olossa on se hyvä ja huono puoli, että on taimimyymälöiden ulottuvilla. Vaikka ei saisi ostella yhtään mitään, ei itseään vain saa pidettyä kurissa kaikkien ihanuuksien äärellä. Keittelenkin tässä sitten päivälliseksi pastaa pelkällä tomaattikastikkeella, jossa ei siis ole yhtään mitään muuta kuin paseerattua tomaattia. Mutta parvekkeella on kuitenkin silmänruokaa, ja millaista!
Plantagenissa on kalliit taimet, mutta siellä oli monta vuotta etsimäni tummalehtinen isovalkolatva 'Chocolate'. Tapoin sen edellisen Tukholmasta ostetun yrityksen vuosia sitten märkyyteen, sillä eihän tämä olekaan ollenkaan punalatvojen tyyppinen kostean paikan kasvi, vaikka tätä edelleen Eupatoriumina myydään.
Nyt latva päätyy hyvään paikkaan Rohaniin ja saa juurelleen erityisen kaunisvärisen mätäsleimu 'White Admiralin'. Kyllä on amiraaleissa eroa kuin yössä ja päivässä! Tämän kukissa on täydelliset tummat pilkut poimimaan valkolatvan ja muiden tummalehtisten Rohan-kasvien sävyjä. Leimu löytyi Pirilän kukkatalosta, jossa on puolestaan harvinaisen edulliset taimet – kiitos suuresti Sametti Hortensialle vinkistä! Hän se minut sinne ensi kertaa ohjasi.
Etualalla rehottaa vielä punaluppio, olen vähän heikkona niihin(kin).

Eikä nälkää tarvitse oikeasti nähdä, sillä kasvaa parvekkeella ruokaakin. Auringon ihanat -blogin Inkan antama valkoinen mansikka on huiman rehevä saatuaan maaliskuussa Biolanin amppelilannoituspuikkoja.
Sen tyvellä kituuttaa ruijanruoholaukka, jota kävinkin jo napsimassa pastani päälle. Täytyy siirtää laukkaa, mutta kun reunassa kasvaa joku siementaimi, jota epäilen muuksi kuin rikkaruohoksi. Kippaan epäonnistuneet siemenkylvömullat isompiin ruukkuihin, ja tämän siitä sitten saa. Saa mysteerejä.

Parvekejalava on jo käsite. Itsekseen isoon ruukkuun kylväytynyt jalava pysyy puskan kokoisena vuodesta toiseen, eniten siksi, että se kuivuu todella pahasti joka kesä, kun olen poissa viikkokausia kerrallaan.
Kaupunkikotini kadun puolella (eli toisella puolella taloa!) kasvaa rivi jalavia, ja huomaan, että ne ovat yhtä pahoja siementaimiterroristeja kuin vaahterakin. Siementaimia löytyy vähän joka istutusalueelta, ja on täysi mysteeri, miten siemen on päätynyt tänne talon toiselle puolelle lasitetulle parvekkeelle, kissojen takia lasit ovat aina kiinni. Tänne se oli kuitenkin erittäin tervetullut tyyppi, ihana parvekepuu tuomassa vehreyttä jo aikaisin keväällä.

Kuvasin tänään kukkansa avanneen perhosorvokki 'Blue Cloudsin' jalavan edessä. Orvokin hankin lauantaina Marketanpuiston markkinoilta Blomsterodlingens vänner -yhdistyksen pöydästä.

Kuvasta puuttuu vain pantteri, joka yleensä loikoilee auringossa taljalla. Nyt se oli parvekesohvan alla eikä sitä erota kuvasta millään. Siellä se kumminkin on ja voi pantterimaisen mainiosti.
(Ja Sametti Hortensialle tiedoksi, että kuvassa etualalla on rusotuomipihlaja – niitä myytiin Pirilällä alle 7 eurolla! Pakkohan sellainenkin oli ostaa. Istutan sen sirotuomipihlajani lähelle ja ajattelen aina ne nähdessäni Sametti Hortensian tuomipihlajakokoelmaa, miten mukava ajatus!)
Aurinkoista viikon jatkoa!

Isovalkolatva – Ageratina altissima
Jalava – Ulmus
Mätäsleimu – Phlox douglasii
Perhosorvokki – Viola sororia
Punaluppio – Sanguisorba officinalis
Ruijanruoholaukka – Allium schoenoprasum ssp. sibiricum
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

32 comments :

  1. Kaikki pinkit samaan vaan ja ehkä pikkuisen valkoista kaveriksi, vai loistavatko sitten vain vielä pidemmälle naapuripitäjään?
    Minä luulin valkoista mansikkaa yksivuotiseksi, mutta eipä olekaan. Minulla sitä talvehti kahdessa kohtaa, ja nyt kukkii! Satoa odotellessa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy miettiä, mitä kohta kukkaan tulevaa tuossa lähellä on. On ainakin herkän vaaleansininen pikkukurjenmiekka 'Forever Blue', se kyllä ansaitsisi jotakin kauniimpaa lähelleen. Ehkä voin siirtää nuo pinkit mahdollisimman taka-alalle :-D Niiden maanpeitto-ominaisuus on meinaan kyllä tervetullut!
      Kieli pitkällä odotellaan mansikkasatoa, kelpaisi esim. nyt heti pastan jälkkäriksi.

      Delete
  2. Tummat kasviseuralaiset tekevät takuulla hyvää ärtsynpinkeille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toisaalta joo. Täytyy miettiä miten noita parhaiten kesyttäisi!

      Delete
  3. Du tänker alltid på färgkombinationer. Jag fastnar för olika växters skönhet och sen har jag stora problem att kombinera dem. Tycker jag har så lite plats att plantera på 😊 Det är ju relativt förstås märkte jag när jag besökte en väns kolonistuga.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kanske det är därför att det är vad jag sturerade ;-)
      Faktiskt relativt :-D Ni har hur mycket plats son helst - men det betyder att röja och grunda.

      Delete
  4. Minkähänlainen istutuspiste tai -alue tuosta inhokkipinkistäsi vielä kehkeytyykään, kun yhdistät shokkipinkit sinne? Löytyisikö maailmasta vastaväriä, joka rauhoittaisi ja taltuttaisi kokonaisuuden kauniiksi? Katjahan tuossa ehdotti valkoista ja Pirkko tummaa. Entäs neonvihreä? (He-he.) Kukkien värit ja sävyt ovat todella mielenkiintoinen asia ja vielä mielenkiintoisempaa ja vaikeampaa on niiden yhdistäminen. Sinä olet tässä jo pitkällä ja saat aikaan herkullisia yhdistelmiä. Minä opettelen. Mm. pakko kaivaa osa tulppaaneista maasta jollei muuten niin siksi, että niitä pitää sijoitella ja yhdistellä eri tavalla kuin viime syksynä istuttaessani olen tehnyt. Pari yhdistelmää on onnistunut, useimmat epäonnistuneita tai aivan kamalia. Tuo valkoinen punakeskustainen leimu on todella suloinen isovalkolatvan tummia lehtiä vasten. Sellainen kasvi- ja kukkataide, jossa osutetaan värit, sävyt ja tummuudet nappiin, vaatisi jonkin kurssin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Värien kanssa riittää haasteita, ehkä se tekeekin homman kiinnostavaksi. Aina riittää siirrettävää ja uudelleen mietittävää. Tulppaaneja on vähän vaikea saada siirrettyä kukinnan jälkeen niin, että juuri ne oikeat värit tulee nostettua ylös! Vaikka merkitseekin varret villalangalla, varsi katkeaa ja sitten pitää arpoa, mikä läheisistä sipuleista oli juuri se joka piti siirtää pois...
      Luulen, että osut asian ytimeen neonvihreälläsi. Olen pyöritellyt väriyhdistelmiä päässäni ja raikas vihreä voisi olla se, joka raikastaisi tuon pinkin samalla.

      Delete
  5. Jestas kuinka upeita nuo tulppaanit! ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne on ihania ja pieniä! Ja pieni onkin ihanaa.

      Delete
  6. Upeat tulppaanit! Sopivilla kaveri kasveilla pinkki leimustakin kehkeytyy kaunotar:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaunottaresta en ole vielä ihan vakuuttunut, mutta jos kehittyisi edes siedettävä.

      Delete
  7. Tuo suloinen pikku tulppaani olisi hyvä tälläisellä tuulisella pihalla, ei kaatuisi tuulen voimasta herkästi. Taas niin hienoja kasveja sinulle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosiaan! Tuollakin on vain 10 cm:n kukkavarret. Kestää hyvin tuulen.

      Delete
  8. Jänniä nuo inhokkivärit. Minullakin on (omaksi yllätyksekseni eräs inhokkiväri), silti en ole niitä sellaisia kasveja saanut siirrettyä pois puutarhasta, kun kukkivat kuitenkin. Siirsin vain vähän kauemmaksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, ei niitä hävittääkään voi. Ja aina on joku paikka, joka kaipaa maanpeittoa tms.

      Delete
  9. Jo on komia tulppaani, oikia kaunotar.
    Pinkki puutarhahan oiskin tosi hauska, leimut, auringonhatut syysleimut ym.pinkit samaan ryhmään, alhan kaivamaan je kehittelemään :)

    ReplyDelete
  10. Meillä on täällä hyljeksittyjen värien vastaanottolaitos. Herra Puukengän äiti on hyvin rajoittunut värimieltymystensä suhteen, siinä puutarhassa saa tappotuomion kauniskin kasvi, jos se kukkii väärällä värillä. Meille on sitten siirretty sieltä yhtä ja toista, täällä saa kaikki värit kukkia. Minua ei ole koskaan häirinnyt mikään väri kasveissa, enemmän se liittyy muotoon, jos joku ei miellytä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, ongelmajätteen vastaanottolaitos. Totta, että kasvien kasvutapakin voi ihastuttaa ja ärsyttää.

      Delete
  11. Ihanuuksia olet löytänyt! Mulla kasvaa nuokkuluppio ekaa kertaa. Hankin juurakon keväällä netin kautta.

    ReplyDelete
  12. Minusta tuo pinkki on ihana:) Ja tulppaanit myös!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä kaikki kukat ovat tavallaan ihania, jotkut vain ihanampia kuin toiset ;-)

      Delete
  13. Joskus värit vain riitelevät silmissä, mutta onneksi kasveja voi siirrellä ja muuttaa väripalettia. Näiden sinun postauksiesi jälkeen täytyy välttää taimimyymälöitä, muuten ajaudun konkurssiin eikä pastan päälle ole edes tomaattikastiketta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pelkällä pastallakin saa vatsan täyteen. Ja onpahan ainakin taimia, hei :-D

      Delete
  14. Sinun jo ennestään ainutlaatuiset kokoelmat karttuvat lisää, wow. Miten ihana onkaan tuo parvekkeesi! Todella herkullinen paikka ulkonäöllisesti ja ehkä syömistenkin puolesta :) Olen muuten syönyt viimeiset 30 vuotta aina pastaa tomaattikastikkeella, se on namia. Kerran täällä vaan eletään, karmeaa olisi jos ei saisi uusia kasveja hankkia. Tosin toivon, että olisit harventanut mun poimulehtipöheikköä! Hukun niihin. Epäilen hieman, että tuo orvokkisi on kuitenkin dark freckles kun mun mielestä blue cloud on tasavärinen. Olisko BOV:n tädeillä mennyt purnukat sekaisin :) Olen koko talven opiskellut näitä innoissani. http://www.texeltuinen.nl/webshop/prod/263/viola-sororia-blue-cloud/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos orvokkitunnistuksesta. Kysyinkin tädeiltä, miten se eroaa 'Frecklesistä', sitä mulla nimittäin on ennestään. Tuossa on sinisempi taustaväri, tummempi väritys. Ja ainahan puutarhaan uusi orvokki mahtuu vaikka olisikin lähes samanlainen kuin entiset ;-)
      Ai, poimulehtiin hukkumisestasi ei ole ollutkaan puhetta, harvennetaan niitä sitten reilun viikon päästä! Voisikohan niitä syödä ;-)

      Delete
  15. Nythän muuten nokkosetkin ovat vielä niin nuoria,että niistä voi keitellä sapuskat pinaattikeiton tapaan :) Halpaa sekä hyvää ja isommasta kattilallisesta syöpöttelee useamman päivän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, teinkin jo tässä nokkospiirakkaa yhtenä päivänä. Nokkonen on hyvää :-)

      Delete
  16. Uskon, että löydät vielä jonkun värin sopimaan pinkkiesi vierustalle.
    Tuo pinkkiväri voi toimia myös muutostestinä. Lasketaan aikaa, kuinka kauan kuluu siihen, että alat pitää tuosta väristä. Veikkaan, että näin tulee tapahtumaan, mutta aikaa siihen voi kulua useampi vuosi. Muutosaika lyhenee varmaan jos löydät sopivan kumppanin pinkeille kasveille.
    Mutta voihan nuo siirtää vähän taka-alalle kasvamaan, jos ne aiheuttavat suurikin väristyksiä tällä hetkellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saapi nähdä kauanko tuohon tottumisessa kestää. Tämä on nyt toinen kevät, kun mätäsleimut kukkivat. Tuo vain ei kuulu lempiväreihin, harmittelen joka vuosi sitäkin, miksi pihani vanhan juhannuspionin pitääkin olla niin pinkki. Tai siis, kaikki juhannuspionit ovat :-D Jos se ei olisi kasvanut täällä valmiiksi, en olisi ikipäivänä sitä hankkinut.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!