Ensin Pihakuiskaajan eli Anneli A:n kysymykset:
1. Mistä ajattelet löytäväsi onnellisuuden?
Haa, helppo! Puutarhasta. Omastani tai jonkun muun, mutta sieltä se löytyy.
Kyllä.
Auvon aikaa. Keväällä kaikki on hyvin, kasvukausi edessä, kaikki mahdollisuudet avoimia, ja luonto sekä minä itse energiaa täynnä.
Vaikea sanoa. Elän taloudellisesti äärimmäisen tiukkaa aikaa jo kolmatta vuotta peräkkäin. Mutta se on vain taloutta se. Olen enemmän tyytyväinen kuin tyytymätön elämääni, mutta ei tämä mitään unelmaelämää ole.
Kevät!!
Ajankohtainen kysymys! Yleensä yritän sparrata, varsinkin kiviä maasta punnertaessa. Maalasin tällä viikolla taloa ja minua hirvittää ylhäällä tikkailla olo, parin vuoden takaisen katolta tippumisen jälkeen entistä enemmän, ja muutenkin joka vuosi huimaa aiempaa pahemmin. Yritin siis sanoa itselleni "Tämä on hauskaa, katso miten hienot maisemat, hyvin menee!". Kyllä se hetkittäin auttoi, vaikka en ihan itseäni uskonutkaan.
Olisi helpompaa tehdä lista asioista, joissa rasitan luontoa! No, yritän. Kompostoin, kierrätän kaiken minkä pystyn, käytän kuivakäymälää enkä aio laittaa vesivessaa mihinkään taloon, jota rakennan tai kunnostan. Mutta silti.. kuljen paljon autolla, ostan ruokaa kaupasta sen sijaan, että kasvattaisin kaikenlaista itse, istutan röykkiöittäin vieraslajeja puutarhaani...
Todellakin näkyy! Romujen käyttönä, hakkeena ja kompostimultana, muun muassa.
Tämä on kiperä. Mikä on persoonallisuuteni? Ehkä puutarhassani näkyy se, että pidän monenlaisista asioista ja olen vaihtelunhaluinen ihminen?
Olen aika surkea hyötytarhuri, sillä en muista korjata satoa, kun en harrasta kokkausta juuri lainkaan. Parhaat herkut eli parsat ja seljankukat tulee ilman muuta käytettyä. Minttuja kasvaa kukkapenkeissä, samoin parsaa. Hyötytarhassa on yrttejä, parsaa, perunaakin, vaikka en muistakaan nostaa sitä.
Puutarhaohjelmia saisi lähettää tv:stä syksyllä ja talvella! Tähän kysymykseen on vaikea vastata. Ideoita tulee nähdyistä paikoista, luetuista artikkeleista ja joskus tv:stäkin, jos joskus harvoin avaan sen kun tulee puutarhaohjelmaa. Eniten vaikuttavat kuitenkin ne paikat, joissa olen itse käynyt, joiden hengen olen saanut kokea.
Sitten mehilainen75:n kysymyset:
Nuorena muutin mieltäni jatkuvasti. Kun huomasin, että olin halunnut puutarhasuunnittelijaksi jo monen kuukauden ajan, ajattelin, että nyt on tosi kyseessä.
Koska tilani koostuu kolmesta eri maapalasta, ei kylätontin eli pihani tarkkaa määräalaa ole tiedossani enkä ole sitä mitannut. Ehkä noin 2500 neliötä?
IIK! En suostu vastaamaan. Varjohiipat, rotkolemmikit, kalliokielot, esikot... ja kuningassaniainen! Japaninhiirenporras. Koiranhampaat, kolmilehdet, ruusut, no niin... ja piikkiputket, siis eihän niitäkään saa jättää mainitsematta!
Toivottavasti viimeinkin pyökkipensasaitaa. Sen alkupätkän.
Kalliota saisi olla enemmän – olisi vähemmän leikattavaa nurmikkoa... ja on hassua ostaa saaristosta tontti, jossa on vaivaiset pari neliömetriä kalliota!
Niitä on sen verran monta, että valitsin nyt kirjahyllystä lähimmän: sen, jota olen vasta vähän aikaa sitten taas kerran selaillut. Se on Hannu Sarenströmin Lundens skugga. Ihana, ihana puutarha täynnä varjohiippoja, esikoita, kolmilehtiä ja muita herkkuja kirsikkapuiden ja magnolioiden katveessa. Ja koko ihanuutta ympäröivät pyökkiaidat, totta kai. Tässä linkki Trädgårdsliv-lehdessä olleeseen artikkeliin Hannun puutarhasta: klik.
Joku sulokas, vaikkapa keijuängelmä. En ainakaan tyräkki, kärsäkalla enkä myöskään varjoyrtti tai kylmänkukka, sillä viihdyn valossa ja lämpimässä.
Voi, ei todellakaan! Suuri osa siitä on vielä pöheikköä.
Christopher Lloyd, Dan Pearson, John Brookes, Mary Keen, yllä mainittu Hannu Sarenström, ja kaikki ihastuttavat puutarhat, joissa olen päässyt vierailemaan, sekä niiden luojat. Erityisesti myös entinen opettajani Kemal Mehdi.
Kääk, ei! Savipohjaisessa maaperässä kaikki rehottaa liikaa ilmankin!
Viime kesänä saarellamme vieraili uusi nuohooja, joka oli paljon maailmaa nähnyt kaveri. Hän lausahti pihaani katsellessaan: "You have a natural garden." Se oli kauniisti sanottu, sillä hän olisi voinut sanoa homssuinen, hoitamaton, ylirehottava tai epämääräinen. Kaipa puutarhani on luonnollinen puutarha, huolimatta joistakin pyrkimyksistä symmetrisiin muotoihin.
Kiitos kovasti mainioista kysymyksistä Anneli A. ja M. Mehiläinen! Jatkan haastetta, kunhan olen keksinyt yhtä hyvät kysymykset, tosin muistelen hämärästi lupailleeni näin ennenkin...
Loppuun kuvasarja bloggausassistentistani Ransusta.
Minä: Hei, Raansuuu.... mun pitäisi saada käyttää hiirtä...
Hei... hmmm... psst...
Ransu: Joo! Valmiina ollaan!
Minäkin olen tavoitellut luonnollisen puutarhan henkeä. ;)
ReplyDeleteEn tiedä, olenko itse sitä tavoitellut, muttä sitä olen näköjään saanut :-D
DeleteKukahan tuota hiirtä teillä oikein painaa...oli niin kiva lukea vastauksiasi. Juuri yksi päivä mietin mikä kukka olisit (näen ihmiset usein eläiminä tai kukkina, heh). En päässyt vielä perille asiasta. Se Hannun puutarha on kyllä käsittämättömän upea! Hyvä tuo nuohoojan kommentti, ihana. Meillä nuohooja antoi lapsenkasvatusvinkkejä :)
ReplyDeleteYritin äsken kirjoittaa kommenttia johonkin blogiin, mutta en voinut painaa lähetä-nappia ennen kuin Ransu nosti pehvansa hiiren päältä. Olisi se nyt voinut sitä samalla sitten painaakin ;-)
DeleteHyvät vastaukset ja täytyy kyllä sanoa, että kun itsellä on murheita tai ihan vaan juttuja mitä pitää selvitellä rauhassa niin puutarha on kyllä paras terapeutti! Ihanaa toukokuun jatkoa teille!
ReplyDeleteJuu, omassa tahdissa puuhailu ulkoilmassa parantaa murheen kuin murheen.
DeleteHaastepostauksia on kiva lukea :)
ReplyDeleteBloggausassistentti on mahdottoman komea ♥
On se komea, ja aika karvainen ;-)
DeleteValaisevia vastauksia. Lempikasvin nimeäminen on ihan mahdotonta, sehän muuttuu sen mukaan mikä milloinkin on parhaassa vaiheessa. Kiperiä kysymyksiä, mutta onneksi Ransu auttoi.
ReplyDeleteLempikasveja on tietysti koko puutarha täynnä! Ja tosiaan kaudesta riippuu, mikä miloinkin.
DeleteKivoja vastauksia. Tällaiset haasteet ovat aika hauskoja. Mutta kaikkien hauskin on tuo kissa! Aurinkoista viikonloppua!
ReplyDeleteRansu on hauska kissa. Kiitos, samoin!
DeleteHyvät vastaukset hyviin kysymyksiin.
ReplyDeleteVoi tuota Ransua ♥
Se on ihan mahdoton häirikkö!
DeleteJopas oli mukavia vastauksia ja mielenkiintoisia ja avaavia kysymyksiä. Luonnollinen puutarha - se on hyvä arvio, sellaiseen itsekin pyrin. Meillä kävi pieni tyttönen nuohoomassa, hiljainen musta mimmi ja ovenkahvat noessa, muuten siistiä jälkeä teki. Tuo lempikasvin valinta on vaikea, helpommin valitsee lempivärisävyn kasvimaailmassa, vaikka sekin vaihtelee vuosittain ainakin hiukkasen.
ReplyDeleteVoi ihana Ransu!
En kyllä osaisi lempivärisävyäkään valita! Paitsi ransunharmaa, tietenkin.
DeleteHiirenvartija ottaa hommansa vakavasti. Mikä ihana megatassu!
ReplyDeleteKiva oli lukea vastauksiasi. Hyvää viikonloppua : )
Ransu megatassu ja minä toivotamme teillekin hyvää viikonloppua!
DeleteTosiasia on, että niin talon kunnostaminen kuin puutarhan rakentaminenkin olisivat huomattavasti helpompia paksun lompakon kera. Huomattavan paljon olet saanut tontillasi aikaan taloudellisesta kurimuksesta huolimatta. Sinullahan on aivan valtava määrä erilaisia erikoisia kasveja. Välillä ihan hengästyttää lukea postauksiasi kaikista ihanuuksista.
ReplyDeleteHerkullinen Ransu!
Kasveja on tullut kerättyä, maltilliseen tahtiin, mutta kohta kymmenen vuotta jatkunut kasvikeräily kyllä näkyy puutarhassa jo.
DeleteKiperiä kysymyksiä, hyvin vastattu:) Ransu se osaa ottaa rennosti:)
ReplyDeleteRansu osaa varastaa shown ;-)
DeleteHyvät ja kattavat vastaukset. Ja assari komea kuin mikä ♥
ReplyDeleteAssarit on!
DeleteKummallisia nuo bloggarikissat, kun tykkää omia hiiret itselleen ;) Luonnollinen puutarhasi on kyllä ihana, sinä Keijuängelmä <3
ReplyDeleteArvaa mitä tajusin tänään: Olisin KROOKUS. Tietysti! Ilmestyisin maan pinnalle heti alkukeväästä, valoisina päivinä avaisin kasvoni kohti aurinkoa ja ihastelisin saapuvia muuttolintuja, pilvisäällä ja yöllä olisin supussa. Kesän edetessä häipyisin maan alle, missä pysyisin visusti turvassa syksyn ja talven yli.
DeleteAnna nyt Ransunkin vähän blogata ja rokata...
ReplyDeleteRansu bloggaa harva se päivä ;-) Nytkin se tuhisee nojatuolissa takapiruna taustalla.
DeleteOlipa kiva lukea sun vastauksia ja tutustua sinuun lisää :-) Tuossa vimpassa kuvassa Ransu näyttää emolta, joka on juuri pyöräyttänyt, ei kulta- vaan hopeamunan!
ReplyDelete:-D
DeleteSeuraavaksi Ransulle ja Mustille omat haasteet!
ReplyDeleteOli tosiaan mukava lukea lisää ajatuksiasi kaiken takaa :)
Ransu ja Musti ovat jo vastanneet aika moniin haasteisiin ;-)
DeleteKiva, että tykkäsit!
Tulinpa hyvälle tuulelle lukiessani vastauksiasi !
ReplyDeleteSepä kiva kuulla :-)
DeleteKiva kun vastasit :) Ja hyviä vastauksia kaikki ;) Aika näin keväällä suorastaan lentää joten en heti muistanutkaan kuikuilla oletko jo raapustellut vastauksen :D Aurinkoisia kevätpäiväiä toivotellen
ReplyDeleteAika lentää ja toisaalta on pakko koko ajan kirjoittaa blogiin, mitä puutarhassa tapahtuu, niinpä tässä välissä olikin ehtinyt tulla monta postausta.
DeleteKiitos, samaa teille!