Saturday 24 July 2010

Boat house grand opening

... except I forgot to take much pictures.

Most importantly, guests of honour Kaj-Ingmar and his wife Carita were captured. Kaj-Ingmar has made the new floor, walls and door and set reclaimed windows in place, with some help from Carita. This is a long, narrow fish net -storage part of the building. Roof beams are low but between them there's room to stand.
We had some rosé wine and blackcurrant leaf cordial, courgette pie on rye crust, rye bread with cheese and coconut & cinnamon buns. It didn't occur to me to take photos of the table either!

Venevajan kyljen verkkovajan eli Sailan rantatuvan avajaiset. Laineet liplattivat alla ja tuuli kävi kovaa ja kylmästi. Kunniavieraat, remonttimestari Kaj-Ingmar ja kauniimpi puoliskonsa Carita tulivat onneksi ikuistettua, jotenkin loppuajaksi kamera unohtui...
Menu käsitti roseeviiniä ja Louhisaaren juomaa, oman sadon kesäkurpitsapiirasta ruispohjalla (vehnäjauhot käytin pulliin), ruisleipää ja juustoa sekä niitä juorupullia kookoksella ja kanelilla täytettynä. Unohdin ottaa kuvia juhlapöydästä kuten myös juhlien loppuosasta!


I hadn't tar-linseed oiled the floor, decorated nor even fixed the hammock properly (I tried but the drill battery was empty and then the first guests arrived!)
Nevertheless, a lovely day with friends among cold wind.

6 comments :

  1. Vau, hieno idea ja juhlapuitteet tarjoiluineen näyttävät ja kuulostavat aivan parhailta! Pieni keskeneräisyys tuskin haittasi menoa ja meininkiä. Tuossa rantavajassasi oli kyllä ainutlaatuinen tunnelma, aivan kaiholla katson tuota alinta kuvaa!

    ReplyDelete
  2. Kaj-Ingmarilta vasta kuningasidea tulikin: että pidettäisiin rapukestit (kunhan joku pyydystäisi ne ravut – itse en osaa) rantatuvalla. Pitkä pöytä (no, leveä ei mahtuisi), lyhtyjä parruihin ja pimenevä elokuun ilta. Kuvittele! Voisittekohan tehdä silloin uuden retken tänne?

    ReplyDelete
  3. Tulee omat lapsuudenmuistot mieleen ja savukalan tuoksukin nenässä tuntuu, kun katsoo noita kuvia. Oi, niitä "Saaristonlapset" tyylisiä kesiä en unohda koskaan! On sinulla upea paikka oleilla ja elellä!

    ReplyDelete
  4. Voi että, sinulla on ollut ihana lapsuus! Vaikka kyllä savukala kuuluu omaankin lapsuuteeni, ja siksi varmaan hakeuduin saaristoon. Lapsuuden kesät on ihan parhaita, ja voimavaraa koko elämälle. Se on uskomatonta.

    ReplyDelete
  5. Ihanan kuuloinen menyy ja mitä mahtavin juhlapaikka: varmasti kesän parhaimmat ja sympaattisimmat juhlat! :) Alakuva on tosiaan uskomaton, tunnelma on niin samettinen ja satumainen.

    ReplyDelete
  6. Kiitos Jenni! Alakuva on otettu keväällä laudoituksen valmistuttua; lauantaina ei tosiaan ollut noin tyyni meri. Meidän piti vetää ovi kiinni ettemme olisi hytisseet ja olimme sisällä pienessä verkkovajassa kuin sardiinit purkissa :-D Ja sitten sunnuntaina oli taas tosi kuuma, suorastaan trooppinen ilma.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!