Vanhat päivänliljat, jotka sinnittelivät taloni länsiseinustan heinikossa ja syreenien varjossa, kukkivat nyt ensimmäistä kertaa. Olen siirtänyt kasvustoa pikku hiljaa kolmeen eri paikkaan tontillani. Nämä kosteahkossa penkissä kivipengermän eteläpuolella kasvavat yksilöt ovat parhaassa vedossa, tosin muutkin siirtämäni kukkivat nyt.
Kyseessä on rusopäivänlilja,
Hemerocallis fulva, perinneperenna, joka sietää kuivaa, kosteaa, savea ja vuosikymmenien hoitamattomuutta.
Päivänlljojen takana on tummalehtinen mustaselja 'Black Lace' ja palmusaraa,
Carex muskingumensis.
Oranssit kukat ovat ihkut tummia lehtiä vasten. Olen kyllä muutenkin vähän heikkona tumma- ja punalehtisiin vieruskasveihin; melkein kaikki kukat näyttävät makeilta niiden vieressä.
Heritage plant Hemerocallis fulva has survived decades of neglect in my garden. Some years of replanting and weeding are now bearing fruit; all my transplants are now in flower. This plant can stand winter wetness, clay soil, summer drought and ignorance.
.JPEG)
.jpg)
Kaunista! Minä olen haalinut perennoja alennusmyynnistä ja nyt odottelen sateita, että pääsisi istuttamaan. Viileän vaalea pastelliväriskaala on alkanut hiertämään... tarvitsen pihalleni nyt keltaisia väripilkkuja vrsinkin loppukesän ja syksyn ilostuttajiksi. Löysin hienoa kiiltopäivänhattua ja syyshohdekukkaa ja lisäksi ostin kasan jättipoimulehteä. Sinulta saama palmusara löysi oivan paikan pulputuslähteen reunalta. Ja niin, tänään valoin vihdoinkin niitä raparperinlehtimaljoja, saapa nähdä, onnistuinko...
ReplyDeleteVautsi toivottavasti onnistui! Minullakin on vielä korkkaamatta valutyöt, vaikka niistä on jo moneltakin suunnalta tulvinut ohjeita ja inspiraatiota. Ehkä sitten kun ei enää tarvitse tehdä raskaita rakennustöitä...
ReplyDeleteViileän vaalea on ihanaa, mutta en minäkään jaksaisi sitä koko puutarhallista. Toivon, että englantilainen puutarhani tulee olemaan sellainen... paitsi että sielläkin on jo keltaisia liljoja, ja tummanpunainen ruusu, ja linnunsiemenistä itse kylväytynyt auringonkukka... Yllätyksellisyys ja loputtomuus onkin puutarhan parasta antia.
Meilläkin on rusopäivänliljaa ja koskaan aiemmin se ei ole kukkinut niin komeasti kuin tänä kesänä. Siinä ei ole ollut toukkien tuhoamia nuppujakaan kuin pari. Siis kerrassaan mahtava rusopäivänliljakesä !
ReplyDeleteKiitos siemenistä, saapuivat tänään : )
Ookoo, no hyvä! Toivottavasti itävät...
ReplyDelete"Kyseessä on rusopäivänlilja, Hemerocallis fulva, perinneperenna, joka sietää kuivaa, kosteaa, savea ja vuosikymmenien hoitamattomuutta."
ReplyDeleteAion todella pistää tuon mieleeni. Kuulostaa AIVAN mulle sopivilta kukilta. Erityisesti tuo vuosikymmenien hoitamattomuus sai innostumaan. Kiitos vinkistä! :)
Jahah Jenni... tätä on edelleen hieman siellä alkuperäisellä paikallaan talon vierellä, josta sitä pitäisi siirtää. Taidanpa laittaa sinulle palan juurta ruukkuun ja tuoda sitten samalla raparperin kanssa (jos sitä tosiaan edelleen tarviit)
ReplyDeleteKiitos, kyllä mulle kelpaa. :) Raparperiakin tarvitsen aina. ;) Tai nyt mulla on kyllä aika pitkä raparperipenkki pihalla, mutta vielä ei ole tietoa, tuleeko niistä pienistä taimista isoja ja ikuisia puskia. Onneksi sentään se ainoa isompi raparperi selvisi säikähdyksellä kirppahyökkäyksestä, ei ole enää näkynyt kirppoja. Vieläkin olen vihainen kuin kissalohikäärme (ja se on paljon se), kun vain ajattelenkin, että kirpat tulivat MUN raparperiin!!
ReplyDeleteLuulen että raparperit on tosi sitkeitä... joten ei tarvii teroitella kulmahampaita ja harjoitella sihinää ;-D
ReplyDelete