Wednesday 1 June 2016

Akileijahuumaa

Yleensä japaninakileija on ensimmäinen kukassa, mutta nyt näyttävät kaikki akileijat rehahtavan kukkaan samaan aikaan. Tämäkin on kivasti tehnyt pari siementaimea ympärilleen vuosien mittaan.

Columbine explosion
Usually columbines have some sort of order: first the flabellata, then vulgaris, then other species and hybrids, but now they are all over the place and all at the same time.


Japanilaiset kasvavat muotopuutarhassa, ja sinnekin on päätynyt lapsuudenkotini lehtoakileijoja, ne ovat siementäneet vähitellen hieman joka paikkaan. Tämä hennon vaaleanpunainen on suloinen.

Seassa on myös valkoisia, ystävän lähettämistä siemenistä, vaikka niitä ei oikein kuvasta erotakaan. Mutta tämä kuva oli pakko laittaa, sillä omenapuun kukinnasta ei enää huomenna saa kuvaa, se on ihan juuri ohi...


Varsinainen akileijavyöry on kuitenkin pienen laatoituksen vieressä, sillä siihen istutin sen ensimmäisen lapsuudenkotini akileijatulokkaan, joka tuli toisen kasvin ruukussa salamatkustajana. Musti esittelee.


Muutaman metrin päähän istutin 'Nora Barlowin' noin viisi vuotta sitten, ja se sekä tumma peruslehtoakileija ovat tuottaneet ihanan sekoituksen Barlow-tyypin siementaimia monissa väreissä.


Tämän vuoden uusi tulokas – tällaista väriä en ole ennen nähnytkään. Kivat nuo vihertävänvalkoiset hipaisut terälehtien kärjissä.


Aito ja alkuperäinen 'Nora Barlow', tästä huomaa, mistä edellisen siementaimen vaaleat hipaisut ovat peräisin. Norassa on upea kaksivärisyys.


Oma suosikkini on kuitenkin ehkä tämä yksivärinen purppurainen.


Tai ehkä sittenkin kaikki vanhanajan akileijat suloisessa sekamelskassa, ihan kuin lapsuudenkodinkin pihalla. Koiranputken kukka sopii sekaan niin täydellisesti, ettei sitä henno pois nyppäistä.


Puna-ailakkikin sopii akileijoihin hirmu hyvin.


Ransu esittelee puna-ailakin ihanuutta.


Ja kas, telliman hentoinen kukkavarsi nousee sieltä myös. Sekin sopii.

Akileijasekamelska kauempaa, ja vähän muutakin.

Tämäkin kuva piti ängetä mukaan, sillä akileijamelskan vieressä on kostea kevätniitty, jossa alkavat juuri tähtihyasintit kukkia.

Eikä hobittipenkkiäkään saa unohtaa, siellä kukkii jaloakileija 'Red Hobbit'!


Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Japaninakileija – A. flabellata
'Nora Barlow' on lehtoakileija A. vulgaris var. stellata
Lehtoakileija – A. vulgaris
Tellima – Tellima grandiflora
Tähtihyasintti – Camassia

44 comments :

  1. Mahdoton määrä ihania mekkoja!!
    Akileija kuuluu suosikkeihini koska muistuttaa niin paljon luonnonkukkia hentoisuudellaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on niin totta, siksi varmaan se onkin niin ihana. ja sopii just passelisti esim. koiranputken kanssa.

      Delete
  2. Akileijat ovat jotenkin niin luonnonmukaisia, myös jalostetummat lajikkeet. Ehkä ne juuri siksi sopivat niin hyvin luonnonkukkien sekaan. Ne osaavat myös kylväytyä juuri sopivien kumppanien viereen :)
    Ihania ovat kaikki!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän ne on, jalostetuissakaan ei ole niin jättimäiset kukat, että näyttäisivät teennäisiltä. Ja kun noita siementaimiyllätyksiä putkahtelee joka vuosi. Onneksi en tuotakaan uutta tummaa nyppinyt pois viime vuonna, sillä se kasvaa oikeastaan pienten kivirappusten keskellä :-D

      Delete
  3. Ihana sekamelska, ihanat kaikki yhteensopivat kasvit ja kissat <3 <3 Tänä vuonna mulla on tulossa paljon akileijoja, se on ihan huippua! Joo, ei sentää teikäläisen mittakaavassa, mutta mulle paljon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, akileijoja tuntuu olevan nyt hurjan paljon. Se on hyvä, täyttävät tehokkaasti aukkopaikat.

      Delete
  4. Ompa taas mukava piipahtaa saarellasi, ja ihailla ihania kukkia. Akinleijat on niitä alkukesän keijuja.
    Ne siulta saamani narsissit kukki niin upeasti, kiitos vielä kerran.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos vain itsellesi, sinultakin saadut narsissit kukki ihanasti!

      Delete
  5. Voi ei mikä akileijaryöpytys ;) pyörryn! Ihania, tästä postauksesta muuten keksinkin hyvän paikan, mihin niitä saa meillä ujutettua lisää. Tää on todella vaarallinen palsta, saa ihmisen haluamaan kasveja lisää, lisää, lisää... Musti ja Ransu on kyllä ihan parhaat hortonomit :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se ei ole vaarallista, jos tulee kasvipakkomielteitä ;-) Kissa puutarhassa kyllä kuuluu asiaan.

      Delete
  6. Rakastan akileijoja! Ihaniaaaa!!! Minulla ei toistaiseksi kuki vasta kuin japaninakileijat, mutta eiköhän muutkin jo pian :)- emäntä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kukkivatkohan ne viime vuoden siemenet jo tänä vuonna? Joka tapauksessa ihanaa on odotettavissa, ja olihan sulla kai lehtoakileijoja ennestäänkin! Keräsin niihin kaikista mahdollisista erilaisista kukista siemenet, niin että tulis mahdollisimman monia erilaisia.

      Delete
    2. Vielä ei sinun antamistasi siemenistä kukkia tule tänä vuonna :(. Mutta yksi lehtoakileija on ennestään olemassa :)

      Delete
    3. Sitähän miekii, ei mullakaan ne ikinä nouse kukkimaan niin äkkiä kylvön jälkeen. Mutta onpahan mitä odottaa :-) Ja eiköhän se sun akileija ole myös siementänyt, ehkä niitäkin on jo enemmän kuin yksi!

      Delete
  7. Oi, kiitos kuvista. Tuo vihreäkärkinen liila on syötävän suloinen! Mun puna-ailakin vei talvi, molemmat hävisivät. Mutta siemntaimia näkyy olevan, sanotaanko, runsaasti. Kitkemistä tiedossa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Johan on, että talvi vei puna-ailakin! Tai olisikohan se lyhytikäinen perenna muutenkin. Mutta siementaimia se tosiaan tekee ahkerana ;-D

      Delete
    2. Ja puna-ailakki sentään oli tuotu 359km pohjoisemmasta kuin meidän piha on. Luulen että se ei ole kovin monivuotinen, siementaimet takaavat että elo jatkuu.

      Delete
    3. Joo, niin sen täytyy olla. Hyvä, että matkamuisto jatkaa elämäänsä teillä!

      Delete
  8. Upeita akileijaniittyjä ja mitä värejä. Akileija leviää aika hallitsemattomasti, mutta se on elegantti kasvaessaan missä tahansa. Kuten Katjalla, minullakin puna-ailakki väheni kukkapenkistä talven myötä, mutta kasvimaalla kasvanut tupsu satakertaistui, joten ailakkipula ei pääse iskemään. Musti ja Ransu ovat jo melkoisia puutarha-asiantuntijoita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileija on tosiaan elegantti vaikka missä huussin portaan raossa. Ailakkipula ei onneksi pääse vaivaamaan ;-) Onhan se tosi kaunis kukkiessaan, mutta revin puna-ailakit pois sikäli mikäli muistan heti kukkimisen jälkeen juuri tuon siementämisen takia.
      Nerolla olisi varmaan paljon keskusteltavaa Mustin ja Ransun kanssa.

      Delete
  9. Kyl on kauniit akileijat ja ailakki sopii, niin kun nappi silmään Ransun väreihin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä sopiikin, ihanasti pinkki harmaaseen.

      Delete
  10. Istun täällä ja huokailen. Kuinka ihania akileijoja sinulla kasvaakaan, huolisin niistä ihan joka ikisen! Ja totta, tuo yksivärinen purppurainen on kerrassaan mahtava.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijat ovat kyllä aivan mahtavia. Niin monenlaisia, ja mulla ei ole kuin häviävän pieni murto-osa akileijaihanuuksista pihallani. Niitä on vaikka kuinka!

      Delete
  11. Ihanat akileijavyöryt ja -sekamelskat!
    Kaikki ovat niin ihania - sekä perinteiset lehtoakilleijat että Barlowin kerrosmekot kaikissa väreissä.
    Meillä on auennut vasta ihan muutama ja odottelen kiihkeästi akileijavyöryä.

    ReplyDelete
  12. Aivan ihanaa villiä sekamelskaa! Pitääkin hankkia tuota Nora Barlowta tuomaan vähän vipinää omiin akileijan siementaimiini.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihii! Nora pistää vipinää ;-) Kyllä se näyttää olevan niin, että kun sen istuttaa, niin alkaa tulla mitä mielenkiintoisimpia siementaimia.

      Delete
  13. Karvakukkia 2 kpl, purrpurr!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Karvakukat ovat näin kuumalla näkymättömiä kukkia! Tai Ransu on keittiön varasängyn alla, sieltä kuuluu tuhinaa, mutta Musti on jossain, varmaan kuusen alla tai navetassa... illemmalla sitten jaksaa taas myyrästää.

      Delete
  14. Mä tykkään kamalan paljon akileijoista, puhumattakaan noista pojista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sittenhän tämä oli sinulle oikea herkkujuttu :-)

      Delete
  15. Tänä keväänä huomasin saman, japanin akileija on samaan aikaan kukassa muiden kanssa. Ensimmäisen kerran mietin, että olisiko mahdollista, että minikokoinen japaninakileija risteytyisi jonkin hujopin kanssa.

    Minulla on kuitenkin vielä liian vähän akileijoija. Nyt tiedän, mihin niitä seuraavaksi istutan ja mihin tuo akileijojen hauska villi meno sopii oikein hyvin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sehän on mahtavaa, että sait ahaa-elämyksen! Kyllä noita mahtuu, ja nimenomaan tuolleen, että tekevät sekamelskan ja valitsevat itse paikkansa. No, niinhän ne tekevät joka tapauksessa.

      Delete
  16. Oi, millaisia herkkuja. Akileijat ovat kuin keijukaisia, jotka liihottelevat ympäri puutarhaa. Minulla on hyvin vähän erilaisia akileijoja, mutta se tulee korjaantumaan. Tavallista lehtoakileijaa kasvaa taasen joka paikassa ja saa kasvaakin. Ohi on ne ajat, jolloin kuvittelin kykeneväni niitä hallitsemaan ja yhteen penkkiin vangitsemaan.
    Taksi sopii olemuksensa ja värinsä puolesta ihan jokaiseen kukkapenkkiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Herkkuja on nyt vatsan ja silmien täydeltä! No ei ehkä vatsan kuitenkaan, akileija ei taida olla syötävää. Mutta karhunlaukkaa just söin, puutarhasta löytyy vaikka mitä suuhun pantavaa :-)

      Delete
  17. Voi, puna-ailakki. Herättää kukkaelämyksen lapsuudesta. Niitä olis kiva olla, mutta jostain syystä meillä ei isossa maalaispihassa ole lainkaan noita.
    Ovatpa nuo Nora Barlowin eriväriset variaatiot nättejä. Minulta on kadonnut viime talvena akileijoja, mm. Bordeaux Barlow, joka oli suosikkini - jollei sitä satu olemaan siementaimena.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi hyvät hyssykkäiset, miten voi olla iso maalaispiha ilman puna-ailakkia!
      Uskoisin, että akileijasi on tehnyt siementaimia, ne tekevät niitä niin ahkeraan.

      Delete
  18. Todellakin huumaa! Akileijat on niin ihania! Niitä keräilen kahteenkin eri penkkiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, ja kohta niitä on kaikkialla kukkapenkkien väleissä ja muuallakin ;-)

      Delete
  19. Ihan huikeita nuo 'Barlow'-akileijat! Pökerryttävän kauniita. Tänä kesänä on saatava tähänkin puutarhaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suosittelen lämpimästi jonkun Barlowin hankintaa, niin alkaa tulla mielenkiintoisia siementaimia :-)

      Delete
  20. Ihania Akleijoja.
    Ne on kyllä kuin enkeleitä puutarhassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niinpä ovat, enkeleitä mekoissaan.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!