Columbine explosion
Usually columbines have some sort of order: first the flabellata, then vulgaris, then other species and hybrids, but now they are all over the place and all at the same time.
Japanilaiset kasvavat muotopuutarhassa, ja sinnekin on päätynyt lapsuudenkotini lehtoakileijoja, ne ovat siementäneet vähitellen hieman joka paikkaan. Tämä hennon vaaleanpunainen on suloinen.
Varsinainen akileijavyöry on kuitenkin pienen laatoituksen vieressä, sillä siihen istutin sen ensimmäisen lapsuudenkotini akileijatulokkaan, joka tuli toisen kasvin ruukussa salamatkustajana. Musti esittelee.
Muutaman metrin päähän istutin 'Nora Barlowin' noin viisi vuotta sitten, ja se sekä tumma peruslehtoakileija ovat tuottaneet ihanan sekoituksen Barlow-tyypin siementaimia monissa väreissä.
Tämän vuoden uusi tulokas – tällaista väriä en ole ennen nähnytkään. Kivat nuo vihertävänvalkoiset hipaisut terälehtien kärjissä.
Aito ja alkuperäinen 'Nora Barlow', tästä huomaa, mistä edellisen siementaimen vaaleat hipaisut ovat peräisin. Norassa on upea kaksivärisyys.
Oma suosikkini on kuitenkin ehkä tämä yksivärinen purppurainen.
Tai ehkä sittenkin kaikki vanhanajan akileijat suloisessa sekamelskassa, ihan kuin lapsuudenkodinkin pihalla. Koiranputken kukka sopii sekaan niin täydellisesti, ettei sitä henno pois nyppäistä.
Puna-ailakkikin sopii akileijoihin hirmu hyvin.
Ransu esittelee puna-ailakin ihanuutta.
Ja kas, telliman hentoinen kukkavarsi nousee sieltä myös. Sekin sopii.
Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Japaninakileija – A. flabellata
'Nora Barlow' on lehtoakileija A. vulgaris var. stellata
Lehtoakileija – A. vulgaris
Tellima – Tellima grandiflora
Tähtihyasintti – Camassia
.JPEG)
.jpg)
Mahdoton määrä ihania mekkoja!!
ReplyDeleteAkileija kuuluu suosikkeihini koska muistuttaa niin paljon luonnonkukkia hentoisuudellaan.
Tuo on niin totta, siksi varmaan se onkin niin ihana. ja sopii just passelisti esim. koiranputken kanssa.
DeleteAkileijat ovat jotenkin niin luonnonmukaisia, myös jalostetummat lajikkeet. Ehkä ne juuri siksi sopivat niin hyvin luonnonkukkien sekaan. Ne osaavat myös kylväytyä juuri sopivien kumppanien viereen :)
ReplyDeleteIhania ovat kaikki!
Niinhän ne on, jalostetuissakaan ei ole niin jättimäiset kukat, että näyttäisivät teennäisiltä. Ja kun noita siementaimiyllätyksiä putkahtelee joka vuosi. Onneksi en tuotakaan uutta tummaa nyppinyt pois viime vuonna, sillä se kasvaa oikeastaan pienten kivirappusten keskellä :-D
DeleteIhana sekamelska, ihanat kaikki yhteensopivat kasvit ja kissat <3 <3 Tänä vuonna mulla on tulossa paljon akileijoja, se on ihan huippua! Joo, ei sentää teikäläisen mittakaavassa, mutta mulle paljon.
ReplyDeleteIhanaa, akileijoja tuntuu olevan nyt hurjan paljon. Se on hyvä, täyttävät tehokkaasti aukkopaikat.
DeleteOmpa taas mukava piipahtaa saarellasi, ja ihailla ihania kukkia. Akinleijat on niitä alkukesän keijuja.
ReplyDeleteNe siulta saamani narsissit kukki niin upeasti, kiitos vielä kerran.
Kiitos vain itsellesi, sinultakin saadut narsissit kukki ihanasti!
DeleteVoi ei mikä akileijaryöpytys ;) pyörryn! Ihania, tästä postauksesta muuten keksinkin hyvän paikan, mihin niitä saa meillä ujutettua lisää. Tää on todella vaarallinen palsta, saa ihmisen haluamaan kasveja lisää, lisää, lisää... Musti ja Ransu on kyllä ihan parhaat hortonomit :)
ReplyDeleteSe ei ole vaarallista, jos tulee kasvipakkomielteitä ;-) Kissa puutarhassa kyllä kuuluu asiaan.
DeleteRakastan akileijoja! Ihaniaaaa!!! Minulla ei toistaiseksi kuki vasta kuin japaninakileijat, mutta eiköhän muutkin jo pian :)- emäntä
ReplyDeleteKukkivatkohan ne viime vuoden siemenet jo tänä vuonna? Joka tapauksessa ihanaa on odotettavissa, ja olihan sulla kai lehtoakileijoja ennestäänkin! Keräsin niihin kaikista mahdollisista erilaisista kukista siemenet, niin että tulis mahdollisimman monia erilaisia.
DeleteVielä ei sinun antamistasi siemenistä kukkia tule tänä vuonna :(. Mutta yksi lehtoakileija on ennestään olemassa :)
DeleteSitähän miekii, ei mullakaan ne ikinä nouse kukkimaan niin äkkiä kylvön jälkeen. Mutta onpahan mitä odottaa :-) Ja eiköhän se sun akileija ole myös siementänyt, ehkä niitäkin on jo enemmän kuin yksi!
DeleteOi, kiitos kuvista. Tuo vihreäkärkinen liila on syötävän suloinen! Mun puna-ailakin vei talvi, molemmat hävisivät. Mutta siemntaimia näkyy olevan, sanotaanko, runsaasti. Kitkemistä tiedossa...
ReplyDeleteJohan on, että talvi vei puna-ailakin! Tai olisikohan se lyhytikäinen perenna muutenkin. Mutta siementaimia se tosiaan tekee ahkerana ;-D
DeleteJa puna-ailakki sentään oli tuotu 359km pohjoisemmasta kuin meidän piha on. Luulen että se ei ole kovin monivuotinen, siementaimet takaavat että elo jatkuu.
DeleteJoo, niin sen täytyy olla. Hyvä, että matkamuisto jatkaa elämäänsä teillä!
DeleteUpeita akileijaniittyjä ja mitä värejä. Akileija leviää aika hallitsemattomasti, mutta se on elegantti kasvaessaan missä tahansa. Kuten Katjalla, minullakin puna-ailakki väheni kukkapenkistä talven myötä, mutta kasvimaalla kasvanut tupsu satakertaistui, joten ailakkipula ei pääse iskemään. Musti ja Ransu ovat jo melkoisia puutarha-asiantuntijoita.
ReplyDeleteAkileija on tosiaan elegantti vaikka missä huussin portaan raossa. Ailakkipula ei onneksi pääse vaivaamaan ;-) Onhan se tosi kaunis kukkiessaan, mutta revin puna-ailakit pois sikäli mikäli muistan heti kukkimisen jälkeen juuri tuon siementämisen takia.
DeleteNerolla olisi varmaan paljon keskusteltavaa Mustin ja Ransun kanssa.
Kyl on kauniit akileijat ja ailakki sopii, niin kun nappi silmään Ransun väreihin :)
ReplyDeleteNiinpä sopiikin, ihanasti pinkki harmaaseen.
DeleteIstun täällä ja huokailen. Kuinka ihania akileijoja sinulla kasvaakaan, huolisin niistä ihan joka ikisen! Ja totta, tuo yksivärinen purppurainen on kerrassaan mahtava.
ReplyDeleteAkileijat ovat kyllä aivan mahtavia. Niin monenlaisia, ja mulla ei ole kuin häviävän pieni murto-osa akileijaihanuuksista pihallani. Niitä on vaikka kuinka!
DeleteIhanat akileijavyöryt ja -sekamelskat!
ReplyDeleteKaikki ovat niin ihania - sekä perinteiset lehtoakilleijat että Barlowin kerrosmekot kaikissa väreissä.
Meillä on auennut vasta ihan muutama ja odottelen kiihkeästi akileijavyöryä.
Ihanaa, vyörytys alkakoon!
DeleteAivan ihanaa villiä sekamelskaa! Pitääkin hankkia tuota Nora Barlowta tuomaan vähän vipinää omiin akileijan siementaimiini.
ReplyDeleteHihii! Nora pistää vipinää ;-) Kyllä se näyttää olevan niin, että kun sen istuttaa, niin alkaa tulla mitä mielenkiintoisimpia siementaimia.
DeleteKarvakukkia 2 kpl, purrpurr!
ReplyDeleteKarvakukat ovat näin kuumalla näkymättömiä kukkia! Tai Ransu on keittiön varasängyn alla, sieltä kuuluu tuhinaa, mutta Musti on jossain, varmaan kuusen alla tai navetassa... illemmalla sitten jaksaa taas myyrästää.
DeleteMä tykkään kamalan paljon akileijoista, puhumattakaan noista pojista!
ReplyDeleteSittenhän tämä oli sinulle oikea herkkujuttu :-)
DeleteTänä keväänä huomasin saman, japanin akileija on samaan aikaan kukassa muiden kanssa. Ensimmäisen kerran mietin, että olisiko mahdollista, että minikokoinen japaninakileija risteytyisi jonkin hujopin kanssa.
ReplyDeleteMinulla on kuitenkin vielä liian vähän akileijoija. Nyt tiedän, mihin niitä seuraavaksi istutan ja mihin tuo akileijojen hauska villi meno sopii oikein hyvin.
Sehän on mahtavaa, että sait ahaa-elämyksen! Kyllä noita mahtuu, ja nimenomaan tuolleen, että tekevät sekamelskan ja valitsevat itse paikkansa. No, niinhän ne tekevät joka tapauksessa.
DeleteOi, millaisia herkkuja. Akileijat ovat kuin keijukaisia, jotka liihottelevat ympäri puutarhaa. Minulla on hyvin vähän erilaisia akileijoja, mutta se tulee korjaantumaan. Tavallista lehtoakileijaa kasvaa taasen joka paikassa ja saa kasvaakin. Ohi on ne ajat, jolloin kuvittelin kykeneväni niitä hallitsemaan ja yhteen penkkiin vangitsemaan.
ReplyDeleteTaksi sopii olemuksensa ja värinsä puolesta ihan jokaiseen kukkapenkkiin.
Herkkuja on nyt vatsan ja silmien täydeltä! No ei ehkä vatsan kuitenkaan, akileija ei taida olla syötävää. Mutta karhunlaukkaa just söin, puutarhasta löytyy vaikka mitä suuhun pantavaa :-)
DeleteVoi, puna-ailakki. Herättää kukkaelämyksen lapsuudesta. Niitä olis kiva olla, mutta jostain syystä meillä ei isossa maalaispihassa ole lainkaan noita.
ReplyDeleteOvatpa nuo Nora Barlowin eriväriset variaatiot nättejä. Minulta on kadonnut viime talvena akileijoja, mm. Bordeaux Barlow, joka oli suosikkini - jollei sitä satu olemaan siementaimena.
Voi hyvät hyssykkäiset, miten voi olla iso maalaispiha ilman puna-ailakkia!
DeleteUskoisin, että akileijasi on tehnyt siementaimia, ne tekevät niitä niin ahkeraan.
Todellakin huumaa! Akileijat on niin ihania! Niitä keräilen kahteenkin eri penkkiin!
ReplyDeleteHeh, ja kohta niitä on kaikkialla kukkapenkkien väleissä ja muuallakin ;-)
DeleteIhan huikeita nuo 'Barlow'-akileijat! Pökerryttävän kauniita. Tänä kesänä on saatava tähänkin puutarhaan!
ReplyDeleteSuosittelen lämpimästi jonkun Barlowin hankintaa, niin alkaa tulla mielenkiintoisia siementaimia :-)
DeleteIhania Akleijoja.
ReplyDeleteNe on kyllä kuin enkeleitä puutarhassa.
No niinpä ovat, enkeleitä mekoissaan.
Delete