Friday, 10 June 2016

Onnistumisia


Jotta elämä ei menisi yhdeksi kuivuuden valitteluksi ja talvituhojen voivotteluksi, keskitytään kukkiin. Ja niitähän on! Olemme taas Rohanissa, ja vaikka täällä kirpaisee erityisesti viimevuotisten 'Hollandia Purple Crown' -harjaneilikan pikku taimien häviäminen – ellei joku vielä ilmaannu – on sentään paljon kaunista. Espanjansinililja 'White City' kukkii.


Lehtoakileija 'Tower White'.


Yllätysakileija! Tämä on jo toinen salamatkustaja puutarhassani. Pihani ensimmäinen lehtoakileija tuli salaa lapsuudenkotini pihalta, tämä puolestaan parin vuoden takaiselta reissulta Huovilan puistoon Kärkölässä, lähellä äidinäitini kotisijoja.
Ostin Huovilan taimimyynnistä kerrotun suopayrtin taimen ja sen ruukussa kasvoi myös pienenpieni havupuu, jonka toivon olevan Huovilan komeita pihtoja. Ruukussa näkyi myös akileijan lehtiä. Nyt akileijat (tässä on kaksi erilaista!) kukkivat ja toinen niistä on tällainen purppuranpunainen mummonmyssymallinen, huippuhieno! Ruuhkainen suopayrtti-akileija-havupuutupas olisi varmaan syytä nostaa ja jakaa asianmukaisesti neljään osaan, jotta kaikilla olisi kelpo elinmahdollisuudet.


Laitetaan kolmaskin akileijakuva samaan syssyyn: 'Green Apples'.


Edellisen akileijan taustalla oli punalehtinen pyökki, tässä puolestaan hyvin talvehtinut mustaselja 'Black Lace'. Musti esittelee. Vaikka siirsin tämän vielä syksyllä, ei puska näytä pistäneen pahakseen. Onneksi. Tämä nimittäin kasvoi liian lähellä purppuraheisiangervoa ja japaninkirsikkaa, näin sieluni silmin kauhean ryteikkösumpun viiden vuoden päässä. Taimet ovat niin viattoman pieniä, että niitä on helppo istuttaa liian tiheään.
Jos harjaneilikan pikku taimet ovatkin hävinneet, samoin kuin viime kesällä kylvetyt ranskantulikukat, niin kaukasiankirahvinkukkien taimet porskuttavat. Niitä on tuossa Mustin edessä ja istutin nekin aivan pieninä rääpäleinä alkusyksyllä avomaalle. Kaikki voivat hyvin ja ovat kasvaneet häkellyttävää vauhtia. Uskaltaako kukkia jo tänä kesänä odottaa?

Sitten Musti painui tärkeämpiin hommiin. Ei käy kateeksi sitä pientä otusta, ketä Musti tuossa vaanii. Tienvarren ojissa vilisee vesimyyriä, joten tärkeitä hommia riittää.

Ei hätää, emme jää vaille esittelijää. Ransu saapuu paikalle.


Edellisessä Rohan-postauksessa lukija kiinnitti huomiota risuaitaan. Laitoin sen ylimmäksi rimaksi köyttä, sillä sen sitominen oli helpompaa kuin oksien. Peurojen takia täytyy aidan olla lähes kaksimetrinen.
Aidan edessä kasvaa lipstikka, muistona entiseltä kasvimaalta, joka tämä kohta oli aiemmin.


Toinen yhtä korkea on ihana ohdake Cirsium rivulare 'Atropurpureum'.


Jos ei oma tulikukan siemenkylvöni onnistunut ensimmäisestä talvestaan, on onneksi kaksi taimea, jotka hankin viime vuonna. Tämä on purppuratulikukka 'Rosetta'. Oikeastaan minun piti ostaa tummempi 'Violetta', ne olivat samassa laatikossa enkä tajunnut katsoa tämän lajikenimeä lapusta ennen kuin tämä alkoi kukkia.


Ja vaikka 'Rosetta' on hurjan kaunis, piti minun palata loppukesällä hakemaan se 'Violettakin'! Se on kitukasvuisempi, saman huomasin jo, kun nappasin sen ensimmäisen väärän taimen laatikosta, valitsin nimittäin rehevimmän lehtiruusukkeen.


Rohanin yhdessä kulmassa on mutapuutarha, jonka rannalla kasvaa muun muassa rohtovirmajuuri. Nyt olen ruiskutellut tätä niin ahkerasti peurakarkotteella, kuten kaikkea muutakin, että toistaiseksi tätä ei ole syöty. On toiveita nähdä tämän kukkia ensimmäistä kertaa, samoin kuin sen kerrotun suopayrtin ja monen muun!
Ihan kuin sumute toimisi, tänään huomasin syödyn akileijan parin metrin päässä liljasta, joka takuulla olisi syöty ensisijaisesti. Mutta se on edelleen ehjä. Kumma juttu, voiko joku oikeasti toimia niihin pirulaisiin? (Siihen asti, kunnes sade huuhtelee sumutteen hajun pois, jotain hyötyä siis kuivuudestakin!)
Mutapuutarhan vastarannalla – huomaa mahtipontinen sanavalinta – kasvaa alppiruusu.


Tämä on perusperinteinen 'Catawbiense Grandiflorum' -puistoalppiruusu. Toivon tästä isoa ja komeaa puskaa. Alku meni huonosti, kun peurat kalusivat tämän maata myöten, mutta siitä on jo monta vuotta ja ainakin tämä kukkii joka vuosi, jos ei juuri kasva.
Taustalla näkyy ihana juhannusruusuni.

Kiitos kun jaksoit taas näin pitkän postauksen!


Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense'Ryhmä
Purppuratulikukka – Verbascum phoeniceum
Rohtovirmajuuri – Valeriana officinalis
Suopayrtti – Saponaria officinalis
TallennaTallenna

46 comments :

  1. Nyt oli laadukkaat esittelijät yhteistyössä ja todellakin paljon onnistumisia! Tuota ohdaketta jään aina tuijottamaan ja Blach Lacekin meiltä puuttuu.... nyt olis tilaa ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti teidän Black Lace tai joku muu sopiva tulee pian vastaan! Paitsi että kuulin juuri, että teille tulee jotain varsin ihanaa ;-)

      Delete
  2. Ihania kukkasia ja ihania esittelijöitä!

    ReplyDelete
  3. Hyvin on Musti talvehtinut (näin luin ensin) :D Ja vaihtoi Ransun kanssa vuoroa. Akileijat <3 ja komea lipstikka; mun lipstikka kituu, pitäisi ehkä vaihtaa paikkaa.. - Emäntä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti talvehtii aina tosi hyvin! Pari lumipiehtarointia talvessa pitää pihapantterin kuosissa :-)
      En tiedä missä lipstikka viihtyy, mulla tosi paahteessa ja aika kuivassa, tuossa on ojan penkka ihan vieressä.

      Delete
  4. Hienosti Musti turkkiin tulee kai varjo mustaseljan lehdestä.
    Kivoja salamatkustajia olet saanut Huovilan puistosta.
    Postaus ei ollut ollenkaan liian pitkä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kiva kun tykkäsit! Musta tuntuu, että en pysty ikinä tiivistämään näitä juttuja :-D

      Delete
  5. Kiitos, kun jaksoitte esitellä...Musti ja Ransu♥

    ReplyDelete
  6. Tätä Mustin ja Ransun kasviesittelyä lukiessani ja katsellessani hoksasin, että on se hyvä, että itse esittelijät talvihtivat aina niin hyvin. Kuten meilläkin Ruska ja Rauha. Eivätkä peuratkaan näitä uhkaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eurooppalaiset, maatiaiset ja norjalaiset talvehtivat pääsääntöisesti erinomaisesti.

      Delete
  7. Sinulla on apuna ihanat esittelijät! Kukatkin ihania. Minulla kukkii Espanjan sinililja sinisenä, punainen ei vielä kuki, valkoista ei minulla olekkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Karvaiset esittelijät ovat jotenkin vakuuttavimpia...
      Espanjansinililja on kiva ja nätti, kaikissa väreissä.

      Delete
  8. Minun tulikukkani taisi kadota talvella. Viime kesänä sen hankin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi harmi! Mullakin on tähän asti tulikukat (paitsi se peruskeltainen, jota kasvaa täällä tienposkessa) olleet todella lyhytikäisiä, joku kuollut heti ekana talvena ja loput tokana. Nämä talvehtivat nyt molemmat hyvin ensimmäisen talvensa yli, saa nähdä miten jatkossa käy.

      Delete
  9. Akileijat ovat niin suloisia, kaikissa väreissä. Ja Team Musti ja Ransukin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikissa väreissä suloisia ovat nämä kaikki mainitut :-)

      Delete
  10. Ihanat kuvat ja esittelijät! Toivon hartaasti, että Black Lace talvehtii metsäpuutarhassani :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti! Mulla muuten kuoli eka Black Lace, en tiedä mihin. Oliko liian märkä paikka talvella vai söikö joku myyrä juuret. Mutta tämä toissa vuonna istutettu voi nyt tosi hyvin. Eli aina kannattaa yrittää uudestaan, jos ei ekalla natsaa.

      Delete
  11. Minusta tuntuu ettet sinä ikinä vois tehdä liian pitkää postausta, loppuvat aina liian pian. Tulikukkia haluaisin meillekin, mutta jos ovat kovin talvenherkkiä niin huonostihan siinä kävisi. Lipstikkasi on komea, meillä kärsi talvesta ja jäljellä on vain muutama varsi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos kauniista sanoistasi! Voin kuvitella, että ei-kasvi-ihmiset "hieman" tylsistyy, mutta ehkäpä he eivät lue blogiani :-D
      Onneksi lipstikkanne on kumminkin elossa! Sehän tekee kans siementaimia ihan kivasti.
      Mulla on tähän asti ollut aika huono menestys tulikukissa, mutta nyt nämä molemmat viimevuotiset taimet ovat oikea suksee.

      Delete
  12. Oi että on komeita nuo akinleijat ja kissat :)

    ReplyDelete
  13. Kaunista on ja Huovilasta saitkin mukavat yllärit pihallesi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todellakin mukavat yllärit, ja ihanaa, että ne ovat "Huovilan akileijoja"! Mulla ei ole mitään isovanhempien kasviperintöjä, mutta voin ajatella, että tuolla saattaisi olla jotakin, jota ehkä isoäitini vanhemmillakin on ollut. Ehkä.

      Delete
  14. Ihanaisia akileijat ovat. Rohtovirmajuuri on meidän kissojen kukka..versojen työntyessä mullasta ne lytätään jokaisena päivänä.Kukkiessaan ei enää kasvi kiehdo...meinaan kissoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on jännä, miten jotkut kissat tykkää, kun mun pojat ei tunnu edes huomaavan koko puskaa. Kissoissa on eroja, ehkä virmajuurissakin.

      Delete
  15. Ensi kesänä saattaa olla useampi tulikukan taimi näiden kahden juurella.
    Rohtovirman olen kerran saanut taimiksi asti, mutta seuraavana keväänä maa pysyi sinnikkäästi mustana siitä kohtaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi harmi ettei virmajuuri lähtenyt elämään! Olen nähnyt sitä aika lehtomaisella paikalla luonnossa, joten istutin sen kosteahkolle paikalle, tuo ainakin näyttää kovasti viihtyvän. Mutta mene ja tiedä.

      Delete
  16. Tulikukka on on kyllä ahkera ja pitkällinen kukkija viihtyessään. Minulla olisi sille persikanväriselle juuri sopiva paikka yläpihalla ;) Kaunis tuo rohtovirmajuuren siro muoto jo ennen kukintaa, hus peurat! Tänä vuonna löytyy muuten noita akileijoja ihan ihme paikoista. Joitain olen siirtänytkin, kunnes ensi kesänä löydän ne taas jostan marjapuskan juurelta :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vitsit, mulla oli niin ihana persikkainen tulikukka pari kesää, mutta se kuoli toisena talvenaan. Ehkä kannattaisi hankkia uusi, jos vaan joskus jossain näkisi. Sellainen mummonkalsarinvärinen...

      Delete
  17. Tiäätkö, tuo ylempi kuva Mustista. Mä en meinannut ollenkaan nähdä kissaa! Ja sehän on jopa aika isona siinä. Mutta jotenkin nuo värit, valot, varjot... ne eksyttää silmää hyvin! Piilomusti.

    ReplyDelete
  18. Kauniita kukkia ja esittelijät. :)
    Osallistu kastehelmi kakku vadin arvontaan mun blogissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kutsusta, tulen pian käymään!

      Delete
  19. Kivoja salamatkustajia! Täytyykin valita taimistolla aina sellainen taimipotti, jossa saa mukana mukavia ylläreitä.
    Ajattele, Sinulla on mutapuutarha, missä riittää rantaa ja vastarantoja. Niin monenlaista kasvualuetta on puutarhassasi ettei varmaan missään muualla.
    Ja taas niin kaunista. Ehkä nuo Sinun erilaiset peura-aidat, - sumutteet sun muut alkavat toimia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosiaan, harmi ettei noita bonustaimia kovin usein saa perustaimistoilta.
      Heh heh, teillähän on ihan samat monenlaiset kasvupaikat ja paljon enemmän vielä! Älä yritä :-D On kyllä ihanaa, että on mahdollista luoda monimuotoinen puutarha. Voi hankkia sekä märän että kuivan paikan kasveja siis! Ainoa, mitä täällä on tosi vaikea saada menestymään, on happaman maan kasvit (kalkkipitoinen peruskallio meillä).

      Delete
  20. Sinulle on sattunut mukavat salamatkustajat. Minä sain Ukilta alppiruusun ja sen juurella kasvoi kaksi horsmaa ;D

    ReplyDelete
  21. Oi kuinka kauniita nämä akileijat ovatkaan. Ja pojat - pus pus!

    ReplyDelete
  22. Meillä kasvaa virmajuurta luonnostaan. Nyt se vaan näyttää olevan ihan täynnä mustia kirvoja:( Kirvoja tänä vuonna piisaa ja luin lehdestä, et eteläisen suomen myyräkantakin on nousussa. Ei lopu pojilta ainakaan paistit, jotain hyvää sentään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, jos virmajuurta kasvaa tontilla luonnostaan! Tällä saarellakin sitä on.
      Ei ole paistit näköjään loppumaan päin :-D

      Delete
  23. Upeita akileijoja. Itsekin olen istuttanut jos jonkunlaista akileijaa vuosien varrella kerrottua ja yksinkertaista sekä valkoista, vaaleanpunaista, mustaa, lilaa ja sinistä, mutta yleensä erikoisemmat tuppaavat häviämään ja eri sinisen sävyiset yksinkertaiset ovat jääneet dominoimaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Selvästi perus-sininen on vahvoin, sitä minullakin on eniten. Sitä voisikin alkaa kitkeä, niin tulisi vähemmän sen geenejä. Joka vuosi kuitenkin jotakin erikoisempaa siementaimea putkahtaa.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!