Wednesday, 29 June 2016

Syödyt ruusut

Niinhän siinä lopulta kävi, että jotain on käyty popsimassa, vaikka kuinka vakuutan, että peuranharhautussumute toimii. Olen suihkinut lähes joka ilta liljat, ruusut, asterit, hortensiat, kuunliljat, päivänliljat, ylipäätään kaiken, jota yleensä syödään. Maanantain vastaisena yönä tihkui ja se huuhtoi hajun pois. Aamulla karmea totuus paljastui. 'L. D. Braithwaite' -ruusun molemmat kukat olivat hävinneet, toinen ihan maan rajasta. Viereisten tiikerililjan ja kanadanliljan kukkavarret oli syöty, samoin maa-artisokka. Ruusun toinen kukka ehti onneksi avautua ja otin siitä kuvan viimeisenä päivänään.

#†%#†††
Two of my shrub roses have had all their flowers and flower buds eaten, and some lilies have lost their stems altogether. The white-tailed deer is an unwelcome invader on our island. It is short of impossible to grow anything pretty (or edible), pretty much everything gets eaten. Hence the nets all over my plants, they are not pretty but what can you do.

Tarkkoja ne paholaiset ovat, toinen ruusu kukki aivan maan rajassa. Viereinen Primula smithiana säästyi hampailta, luojan kiitos. Huutoni olisi varmaan kuultu Oulussa asti, jos sekin olisi mennyt. Siinä on jo menossa viides kukkakiehkura eikä loppua näy.


Tämän päivän kiroilun aihe on 'Winchester Cathedral'. Nämä kaikki eilen kuvatut kukat ja nuput on tänään syöty, samoin viereinen tähtiputki ja lähellä kasvava kaunis valkoinen akileija. Laitoin verkon nyt koko alueen ympärille. Verkkoja vain ei ole minulla niin paljoa, että niitä riittäisi joka ikisen ruusun ja muun kasvin suojaksi. Onneksi nämä ruusut osaavat tehdä uusia kukkavarsia, siksi liljat ovat minulla paljon tarkemman suojauksen alaisia.

Tämä on viime syksynä istutettu 'The Prince', joka kukkii nyt tietenkin ensimmäistä kertaa puutarhassani. Siksi tämä kasvi on ollut verkon suojissa koko talven, enkä ole kuin hieman raottanut verkkoa kitkennän ajaksi. Verkko ei kaunista puutarhaa eikä mitenkään helpota hoitotöitä.
'The Prince', kuten myös kaksi edellä mainittua ruusua, on David Austinin jalostama puistoruusujen ryhmään kuuluva ruusu. Näissä on vanhanaikaisen oloiset hyvin kerrotut kukat ja usein ihana tuoksu. En välitä moderneista puistoruusuista juurikaan, mutta tämä tekevät poikkeuksen. Tässä on hyvin hieno purppurainen väri, odotan kukan avautumista vesi kielellä!


Onneksi 'Winchester Cathedralin' vieressä kasvavaa 'Félicité Parmentier' -neidonruusua ei ole syöty. Olen suorastaan kuorruttanut tämän maito-saippualiuoksella iltaisin, lisäksi asensin pienen suoja-aidan tämän eteen. Tässä kuvassa näkyy taustalla puhtaanvalkoisia 'Winchester Cahthedralin' kukkia, silloin kun niitä vielä oli...

Odottelen, että neidonruusun kukkien seuraksi avautuu koreakärsämöä, mutta sen nuput ovat todella hitaita avautumaan. Sen valkoiset "miniruusunkukat" tulevat olemaan täydelliset ruusun kanssa, kunhan ne nyt avautuvat!

Neilikkaruusun kukat syödään yleensä vasta syksyllä, se kasvaa niin lähellä taloa. Joka päivä avautuu uusia söpöjä pikku kukkia jalopähkämön, rohtosormustinkukkien, alppipiikkiputken ja pinkin kiinanpionin seuraksi. Tämä pinkki neilikkaruusu on 'Pink Grootendorst'.


Lupailin kuvia 'Nippon Beauty' -kiinanpioneista. Tämä on suuri rakkauteni, ihastuin kukkaan kirjan kuvassa ja sain juurakoita Viherpeukaloilta, kun kävin siellä työasioissa. Kukka on kuvassa häkellyttävän hieno, mutta uskallan sanoa, että livenä vieläkin hienompi.
Tämä lähes 10 vuotta sitten perustettu punainen villi penkki on puutarhani vanhin istutusalue (minun aikanani), ja siksi varmaan rehevin ja komein. Edessä on apteekkarinruusu, joka on juuri avannut ensimmäisen kukkansa. Tämän ostin Englannista noin 15 vuotta sitten. Kylläpä aika rientää! Kasvien koosta huomaa ajan kulun, jos ei muusta...

Ensimmäinen punainen tarhasarjalilja alkoi avata kukkaansa tänä iltana. Suojaussumutusta ei nyt kannata laittaa, sillä yöksi on luvattu kunnon sadetta (viimeinkin!). Täytyy toivoa, että liljat ja ruusu säästyvät. Jokunen verkko tässäkin penkissä on, kuten kuvasta näkyy.
Nyt odottelen vesi kielellä ropinan alkamista. Tunnelmallista sadeyötä!


Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis' (Gallica-Ryhmä)
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Koreakärsämö – Achillea ptarmica f. multiplex
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Neilikkaruusu – R. Grootendorst-Ryhmä
Puistoruusu – R. Puistoruusu-Ryhmä
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä

38 comments :

  1. Voihan $%$@£¥₩ niitä kukanryöstäjiä! En ymmärrä miten pysyt järjissäsi moisen sabotoinnoin keskellä. Tai ymmärrän, kun vähän mietin. Varmasti noiden kaikkien ihanien kukkien ansiosta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No enhän mä nyt ihan täysjärkinen oo...

      Delete
  2. Replies
    1. Tuo on erittäin lievästi sanottu.

      Delete
  3. Peurat pataan! Törkeitä eläimiä. Ihania ruusuja ovat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pataan punaviiniin porisemaan, se on niille paras paikka. Onneksi on paljon ihania ruusunkukkia kumminkin, ja tiedän, että nuo kaikki syödyt ruusut tekevät uusia kukkia sitten myöhemmin.

      Delete
  4. Voi hävyttömät peurat! Sun pitää laittaa semmoinen peura- ja pupuaita koko tontin ympärille :/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin pitäisi, juu. Se vain näyttää kuin asuisi keskitysleirillä sitten.

      Delete
  5. Upeaa kukintaa kuvissasi. Ketuttaa varmasti moiset kukkien rouskuttajat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi on säästyneitä kukkia.

      Delete
  6. Niin tiedän tuon tunteen! Minullakaan ei ole mökillä riittävästi verkkoa ja toisaalta ei myöskään aikaa ja voimia verkottaa ihan jokaista kasvia. Ostin Vakka-Taimesta alkukesästä joitain taimia ja verkotin ne, mutta en tyhmä älynnyt verkottaa myös päältä. Tähän asti on tepsinyt, jos on ylipäätään verkko ollut ympärillä, mutta nyt peurat menevät popsimaan kasvit verkon yläpuolelta. Näin kävi mmm. amurinkärsäkallan lehdille. Syöty on myös kolmilehden ja keijunkukkien lehdykät sekä useiden kurjenpolvien, ketoruusuruohon, syysleimujen, syysmaksaruohojen, asterien ja kaunopunahattujen nuput. Arvaa, kirosinko ääneen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi †††%%### kärsäkallakin, ja kurjenpolvet! Mulla niihin ei ole koskettu... VIELÄ. Ei pitäisi luottaa mihinkään, eikä tuudittautua siihen, että jotakin ei syödä, sillä sitten se saattaakin yllättäen mennä.

      Delete
  7. Replies
    1. Tiedän, että harrastat metsästystä, mutta tämä ei kohdistu sinuun: minusta on tosi epäreilua, että paikalliset metsästäjät talviruokkivat peuroja saaden siten tänne saarelle tosi tiheän kannan, jota voi sitten taas syksyllä kivasti ampua. Ei minun harrastukseni käsittääkseni tuhoa toisten omaisuutta :-(

      Delete
  8. Voi ei! Kaikki myötätunto puolellasi! Ja kamalaa tuo metsästäjien touhu. Minäkin olen odottanut ruusujen kukintaa! Sade piiskasi Snow pawementin kukat ja nyt on ensimmäiset Neilikkaruusun kukat aukeamassa. Täällä meinasi kirvat syödä kaiken, mutta mäntysuovalla sain ne karkoitettua.... En tiedä oliko oikeaoppista, mutta niin äiti teki joskus meidän lapsuudessa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos myötätunnosta! Metsästys on oikein hyvä harrastus, ja itsekin syön kaikkein mieluiten vapaana kulkeneen eläimen lihaa. Mutta överiksi se menee siinä vaiheessa, kun täytyy tuoda lajeja toisilta mantereilta päästettäväksi meidän luontoon vapaaksi ja sitten ylläpitoruokkia niitä - koska ne eivät muuten selviäisi niin sankoin joukoin - jotta niitä voi metsästää. Ja samalla ne aiheuttavat paljon tuhoa ja mielipahaa, ja punkkien levittämisen muodossa myös hengenvaaraa.
      Mäntysuopaakaan ei saisi ylen määrin ruiskutella, täytyy muistaa, että kaikki kerääntyy johonkin maaperään tai veteen, ja joku niitä kirvojakin syö... tosin se joku saisi myös lisääntyä räjähdysmäisesti samaan aikaan :-D

      Delete
  9. Replies
    1. Niinpä. Rottweiler päivystämään pihalle olisi aika kova sana :-D

      Delete
  10. Sun pitäis kouluttaa sinne pari vahtikissaa. Mistähän noita löytyisi...?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eilenkin Musti juoksi perässäni peuraa karkottamaan ♥ Pikku apuri. Ehkä se kohta oppii toimimaan yksinkin.

      Delete
  11. Eikä! Verkotusta lisää. Voi kakka.
    Mutta onneksi Pantteri on alkanut sisäistää toimenkuvansa Saaripalstalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pantterilla on hirveesti hommia.

      Delete
  12. Meidänkin kulmilla ison kartanon isäntä harrastaa peurojen ampumista kavereineen. On ruokintapaikka, johon tuodaan milloin heinää, milloin omenoita ym. Sitten on rakennettu ampumistornit. Pitää herroilla on harrastus!

    Sähköpaimen sinun on hankittava!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tjoo, mutta sähköpaimenen pitää sit olla lähes parimetrinen...
      Täällä ei metsästys ole ollenkaan herrojen harrastus, metsästysporukka on todella mukavia tavallisia ihmisiä. Mutta tässä tuntuu silti olevan epäsuhta, lait ja käytännöt ovat metsästäjien puolella; kotipuutarhurien yritystä kasvattaa kauneutta ja ruokaa ei pidetä yhtä tärkeänä.
      Alun perinhän nuo peurat on istutettu kartanoiden maille, joita, typerää kyllä, ei sitten aidattu mitenkään, ainakaan riittävästi.

      Delete
  13. Oi joi, Nippon beauty kuuluu meillä kategoriaan "menetetyt pionit". Mutta kau-nis se oli.

    Ja peurat on..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi eiii, menetetty ihana Nippon. Sen kukan väri, muoto ja tuoksu ovat kaikki niin huippuja. Toivottavasti löydät pian uuden!

      Delete
  14. Mielikuvittelen sun koko tontin ympärille ison verkon, jonka suojassa saisit nauttia kaikista kukista, siis katsella ja tuoksutella niitä rauhassa. Verhoilisit sen vain sisäpuolelta köynnöksillä, ettei verkko näkyisi;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinähän saat sen kuulostamaan oikein houkuttelevalta!

      Delete
  15. Kyllä nuo rohmusuut käyvät niin hermoille täälläkin. Meillä ollaan onneksi kesäisin kohtuullisen suojissa. Varmaan läheiset viljapellot ja hernemaat tarjoavat yllin kyllin naposteltavaa. Niin ihania nuo ruususi =) Toivottavasti nyt verkot suojaavat niitä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi hemmetti, mutta onneksi teillä saa ruusut sitten kukkia rauhassa!

      Delete
  16. Uskomattoman kauniita - ihania!

    Nuo ryökäleet, ne ovat ihan tuholaisia, jotka pitäis ampua. Mikähän siinä on, etteivät kauriit käy verottamassa meidän pihaa? Olisiko sama, mitä edellinen kommentoija arvelee, että läheset viljapellot tarjoavat naposteltavaa.

    Ruusut ovat kauniita, mutta toistaiseksi olen onnistunut olemaan hullaantumatta niihin ja hyvä niin, koska sitten ei ole taas mitään rajaa. Koen ruusut hiukan vaikeiksi, kun niissä vähissäkin, joita olen hankkinut, on ollut paljon vastoinkäymisiä. On ollut milloin kirvoja, milloin härmää. Yhtenä vuotena jänikset tai kauriit parturoivat talvella. Pari pientä ruusua joka kesä "palaa" ja lehdet kuivuvat enkä tiedä, mistä johtuu. (Olen epäillyt liian lannoitettua maata, kun ruusujen kasvupaikalla on vaahvaa kompostimaata.) Viime talvena ruusut oli hyvin suojattu, mutta paleltuivat. Juuresta on kuitenkin alkanut versoa uutta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi harmi, mitä vastoinkäymisiä. Itse olen taasen kokenut pensasruusut kovin helpoiksi. Paitsi että ne kasvavat aina suuremmiksi kuin mitä osaa ottaa huomioon. Toivottavasti ne tyveltä versovat nyt alkavat sinulla kukoistaa. Kovin paljon en ole ruusuja lannoittanut, ehkä se ravinteikas maa voi aiheuttaa joitakin ongelmia.

      Delete
  17. Noitten peurojen kans on kyll ihan lirissä.
    Joinakin vuosina on minun puutarhassa suuret tuhot..nyt on ollut hiljaisempaa. En osaa sanoa mistä sekin johtuu koska peuroja ja kauriita on ympärillä oleva metsä väärällään.
    Oletko laittanut merkille niitteen polut mistä ne tulee sun puutarhaan? Meinaan jos tekis siihen poikkeamaa..rakentas jonkun risuhäkkärän mut pitää oll aikas korkee..
    en tie onki toimiva mutt yks tuttavan tuttu teki noin..katkasi tutun polun niin oli hetki rauhaisaa..uusi polku tietty löytyi mut siihen meni aikaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä juttu, että on ollut hiljaisempaa! Täällä taas käyn joka ilta hätistämässä peuran tai kolme pihan vierestä, tosin kyllä ne palaavat pimeän tullen...
      Juu, kyllä tuossa kulkureittien tukkimisessa on perää. Pitäisikin taasen tukkia niiden uusimmat reitit. Osa vaan on ihan kulkureittejä, kuten pihatie, mistä ne tulevat. Mutta siihen voisi laittaa jonkun tosi korkean portin.

      Delete
  18. Murrrrr!!! Taitaa kotilosota olla sittenkin pientä verrattuna peuraongelmaan. Koko pitkän talven odottaa kasvien ilmestymistä ja kukintaa ja sitten hetkessä joku turpa napsii kaikki suihinsa. Todella epäreilua, todella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikea verrata. Kotiloita kun on triljoona, vaikka niillä pienemmät suupalat onkin. Peuratuho on pikainen, siinä on esimerkiksi liljan kukinta sen kesän osalta tuhottu sekunnissa. Toisaalta kotiloita ei voi aidata pihaansa... On tää kyllä ankeaa, näitä kukkia odottaa aina todella pitkän ajan, monen kasvin kohdalla useita vuosia.

      Delete
  19. Onneksi sullon tuallaane kasvitiäteelline puutarha, johona aina säästyy osa, jokka sitte kukkiivakki. Iliman peuroja, olis oikee paratiisi. Rehevän ja hyvinvoivan näköösiä kasvia, vaikka on satanukki nii vähä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi aina jotakin säästyy, ja on sellaisiakin kukkia, joihin peurat vain eivät koske. Mutta ihanat ruusut jäisivät silloin kasvattamatta, eihän sellaiseen voi alistua... Onneksi on tämä savimaa, missä on kosteutta syvemmällä, mutta vastaistutetut ovat kärsimässä.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!