Kaivattu sade

Varhain eilen aamulla satoi viimein. Edellinen sade oli 15. toukokuuta, jolloin sitä tuli kunnolla, parikymmentä milliä. Viime viikot on uutta sadetta tosissaan odoteltu.

Eilinen saldo oli lopulta 4 mm, kun vielä aamupäivälläkin tuli pientä sadetta. Tynnyrien pohjille kertyi ränneistä noin 30 cm vettä, jonka pinta on keltainen männyn siitepölystä.

Eipä tällä nyt ihan juhlimaan pääse, tuo määrä kasteli vain ihan pintamaan, ja tuuli on jo kuivattanut kasveja entisestään. Tässä ollaan kohta hätää kärsimässä. On kova odotus ensi yönä tulevalle ehkä-sateelle, sitä seuraava on mahdollisesti tulossa viikon päästä.

Nurmikko on kuivunut karrelle kuten heinäkuussa yleensä (paitsi ihana viime heinäkuu!) ja kaivojen vedenpinta on huolestuttavan alhaalla vuodenaikaan nähden.

Saa nähdä, kuinka meidän vielä käy. Ransulla ei ole asiaan muuta kommentoitavaa kuin että onneksi on varjopaikkoja, kuten syreenin alla, ja tuuli on mukavan vilpoisa.

Kyllähän näissä kuvissa näkyy enimmäkseen vihreää, mutta uusien pikku taimien puolesta olen tosi huolissani. Minun on mahdoton saada niitä kaikkia kasteltua, mutta yritän parhaani. Eilen löysin yhden kuivuuteen nääntyneen pantterililjan, ja pelkään, että se on vasta alkua.

Mutapuutarhaan ei kertynyt eilen yhtään vettä. Ransu esittelee puoliksi kaivetun laajennuksen päällä, vielä yksi lapionsyvyydellinen maata kaivettavana tuosta kohdasta. Kuivaa savimaata vain on tolkuttoman raskas kaivaa, toisaalta silloin se vasta toivotonta onkin, kun mutapuutarha on täynnä vettä. Täytyy olla optimitilanne. Kaivankin puutarhaa vuoroin eri kohdista aina kulloisen maankosteustilanteen mukaan. Mutapuutarhan pohja on toisaalta aina kostea.

Tässä on yksi kaivuukohta, mutta se on rutikuiva, kuten kuvasta näkyy. Kasvimaani (hirsi-kohopenkit) vieressä on ollut nokkospöheikköä, ja pari vuotta sitten kaadetun vaahteran oksat jäivät siihen lisäksi niin, ettei niittämään päässyt. Nyt risut ovat viimein polttopuina.
Tässä kohdassa ei voi leikata nurmikkoa, sillä paikka on yhtä kivipeltoa. Kuvasta ei näy, mutta maa on nyt täynnä kuoppia, kun olen nostanut kiviä muuri- ja pengerprojekteihin, ja lisää tulee, niitä on vieri vieressä.
Kivaa, kun siistiytyy ja näkymä avartuu, nokkoset olivat meinaan parimetrisiä. Niiden keskellä kasvava katsurakin tuli esille, toivon siitä nopeasti komeaa puuta, sillä minulla on tähän kohtaan yksi ihana varjoisan penkin suunnitelma, heh.
Kuvan vasemmassa reunassa on 'Andeken an Ludwig Späth' -syreeni, joka ei sitten tänäkään vuonna kukkinut. Olen odottanut kukkia 7 vuotta, ehkä puska kohta 10-vuotispäivänsä kunniaksi pykää sitten yhden kukkatertun.

Sitten vähän jotain nätimpää. Onneksi on kuivuutta sietäviä kasveja kuten laukkoja (koristelaukka 'His Excellency' kuvassa), sen varsien takana nousee kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe'. Sen takana oleva välimerenmaruna on kai kuollut, mutta odotellaan nyt vielä.
Vasemmalla on ihanan kestävä jalopähkämö, se sietää mitä vain. Olen siirrellyt sitä myös huippukuivaan paikkaan varjoon ja se pärjää sielläkin, vaikka ei leviä kovin nopeasti.

Tämä kuva on eilisillalta. Juhannusruusu on tulossa kukkaan, ja mikä ihme – sade ei ruskettanut sen kukkia ja nuppuja, kerrankin! Olisiko kovaa puhaltanut tuuli sitten auttanut asiaa. Ihanaa!

Lomailijoille sateettomuus on tietysti mukava juttu, mutta kaikkiin puutarhoihin toivon sopivaa ja säännöllistä sadetta esimerkiksi öisin kaksi kertaa viikossa. Kiitos.

Rain at last
The last rain we had was May 15th, and yesterday morning we had some 4 mm. It is not exactly ideal, but we're grateful for every drop.


Jalopähkämö – Stachys macrantha
Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'
Koristelaukka – Allium Koristelaukka-Ryhmä
Syysleimu – Phlox paniculata
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens