Tuesday, 7 June 2016

Rohanin kukkia


Tästä jo pyydettiinkin kuvaa, kun kukkia avautuu: lehtoakileija 'Green Apples'.

Rohan in bloom
I have a part of my garden named Rohan after a beech 'Rohan Weeping'. The colour scheme became dark and white, and some pink too... now one border of some 10 metres long is nearly finished and I'm starting to dig the other half of Rohan.


'Tower White' -lehtoakileijan siemenkylvöstä kaksi selviytyi kukintaikäisiksi. Tämä toinen kasvaa yhden liljan suojaverkon sisällä, parempi niin, sillä näitäkin peurat napsivat. Mutta toisin kuin liljat, akileijat myös osaavat tehdä uusia kukkavarsia!
Rohanin värimaailma on tumma-vaalea, ja olen yrittänyt saada mukaan myös vanhaa roosaa. Toisaalta yksi valintakriteeri on kasvin nimi. Tornit kuuluvat Tolkien-teemaan vahvasti, joten tämä akileija piti ilman muuta hankkia. Tower-lajikkeissa on hassu mummonmyssy- tai suihkuhattu-malli. Tai olisiko vanhanaikainen hiustenkuivaaja, sellainen tötterö jonka alle mentiin istumaan. Äidilläni oli muuten sellainen!


'Black Barlow'.


Sorjalaukka 'Mount Everest'.


Mätäsleimu 'White Admiral'.


Ohdake Cirsium rivulare 'Atropurpureum'.

Rohania vähän kauempaa, Ransu esittelee. Nyt, kun tienvarren puolen kukkapenkki alkaa olla valmiina, on aika valmistella toista puolta. Olen kaivanut mutapuutarhaa hieman suuremmaksi ja jatkanut sen laidalla olevaa kivipengermää ja istutusaluetta.
Keskellä kukkapenkkiä näkyy iso lipstikkapehko, siitä vasemmalle punalehtinen koristekirsikka 'Royal Burgundy'. Lipstikasta oikealle näkyy vielä muutama sinnittelevä 'Black Parrot' -tulppaani.


'Havranit' ovat jo luovuttaneet.

Olikohan tuo äskeinen tulppaanin kukka purtu poikki, kun roikkui noin oudosti.
Ehdin onneksi nähdä silkkipionin ensimmäisen kukan – istutin tämän vasta viime keväänä – ja ottaa tämän kuvan viikko sitten illalla, kun saavuin kotiin. Kun menin seuraavana aamuna ihailemaan aarrettani, löytyi sen kohdalta poikki purtu kukkavarsi ja kukkanen oli sylkäisty viereen. Olipa onni, että ennätin näkemään ja ikuistamaan tämän!
Peurat ovat yksiä penteleitä, ihan kuin tekisivät tätä kiusallaan. Olen lukenut, että ne söisivät vain keväällä tuoreita versoja puutarhassa. Se ei pidä paikkaansa, ne syövät kukkanuppuja ja kukkia, mikä vain on sopivalla korkeudella, pitkin kesää. Liljat ovat todellisessa vaaravyöhykkeessä. Syyskesällä ne vasta oikein riehaantuvat ja käyvät parturoimassa punahatut, syysleimut, syysvuokot, daaliat ja myöhään kukkivat ruusut.


Mutta takaisin hyvän mielen asioihin. Rohanin värimaailmaa, edustalla näkyy 'Rohan Weeping' -pyökki, mistä kaikki sai alkunsa.


Kaikki kolme syksyllä istutettua 'Royal Purple' -punaperuukkipensasta on elossa! Aivan versojen kärjet paleltuivat, mutta kasvu on runsasta jopa 30 cm korkeudelta, eikä voi todellakaan sanoa, että täällä olisi ollut niin paksu lumipeite. Mahtava kesto!

Ystävältä saatu isotähtiputki 'Lars' on aivan ihana, tässä tulee juuri sitä toivottua vanhaa roosaa. Huikea väriyhdistelmä vihreää ja purppuraa, ja mikä hieno suonitus!


Roosaa tässäkin, mutta voi – purppuratulikukka 'Rosetta' kärvistelee kuivuudessa. Kuukauteen ei ole satanut, mutta huomenaamulla pitäisi sataa (ainakin pari milliä...)

Koristemansikka Lipstick eli 'Stickbolwi' onkin vähemmän punainen ja enemmän shokkipinkki kuin olin ajatellut. Aika karmea väri, mutta menkööt – hyvä maanpeittokasvi. Tai sitten siirrän nämä muualle ja tuon hennomman punaista Pink Panda- eli 'Frel' -lajiketta tilalle toisesta penkistä.
Äh, olen toivoton siirtelijä ja puolet kasveista kuolee siihen, että roudaan niitä paikasta toiseen! Olkoon tuossa, tuskin ketään muuta häiritsee. Vai?
(tod. näk. siirrän huomenna)


Tässä sitten värimaailmaa, johon olen ylen tyytyväinen. Keskellä tumma koiranputki 'Ravenswing', taustalla tummakurjenpolvia ja 'Chameleon' -metsätyräkkiä.


Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Koristemansikka – Fragaria rosea 
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
'Green Apples' ja Barlow-lajikkeet – Aquilegia vulgaris var. stellata
Lipstikka – Levisticum officinale
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Mätäsleimu – Phlox douglasii
Punaperuukkipensas – Cotinus coggygria f. purpureus
Purppuratulikukka – Verbascum phoeniceum
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Sorjalaukka – Allium stipitatum

30 comments :

  1. Replies
    1. En oo ehtinnä! Ensin oli sade, nyt pelkkä tuuli, mutta ryhdyin jatkamaan tammikuussa aloitettua kohopenkkiä kasvimaalle. Tää on vähän isompi niin sais kerrankin pottuja... ens kesänä. Himputin talvi vaan tuli väliin ja lopetti mun hyvin alkaneen projektin :-D

      Delete
  2. Todellakin kauniit värit alimmassa kuvassa. Olen vasta tajunnut että koristemansikkaa kuten "Pink Pandaa" vois istuttaa perennojen sekaan täytteeksi. Luumulehtoon voisin laittaa sillä talvivaurioiden jälkeen se on aika autio.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mutta! Varsinkin isolla pihalla kaikki maata peittävä on kotiin päin: peipit kans, ja jotkut kurjenpolvet, tosin mulla ei edes tuoksukurjenpolvi oikein suostu leviämään. Koristemansikalla voi hyvin peittää välit, esim. niiden päivänliljojen ja kurjenmiekkojen, jos vaan värit sopii omaan silmään. Tää on kyllä aika shokki tämä Lipstick. Toisaalta aika kiva väripilkku. Mulla on joku allergia neonpinkkiin, ehkä jäänteitä 80-luvun teinivuosilta, silloin sai yliannostuksen :-D

      Delete
  3. Minäkin tykkään tuon viimeisen kuvan värimaailmasta.

    Nuo valkovihreät akileijat ovat mielestäni kyllä kaikkein kauniimpia akileijoja, mitä tiedän.

    Kiehtovaa ja haastavaa asiaa tämä kukkaistutusten värimaailmasommittelu. Minulla se on mennyt aina loppujen lopuksi pieleen eli ihan riemunkirjavaksi. Esimerkiksi perustan kukkapenkin ja suunnittelen sen sävy sävyyn. Sitten hankkimani kukat eivät menestykään siinä ja yksi toisensa jälkeen kuukahtavat ja istutan tyhjiin kohtiin kasveja, joita sattuu olemaan käsillä. Ne menestyvät hyvin mutta ovatkin aivan väärän värisiä. Ja just tänä keväänä menin ostamaan 'Cambridge Scarlet' -väriminttua paikkaan, johon olisi sopinut sata kertaa paremmin jokin vaaleanpunainen tai pinkki lajike.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tummassa ja vaaleassa on dramatiikkaa, silti se on levollinen.
      Mun täytyy katsoa, jos saan tästä akileijasta sulle siemeniä (ja puna-ailakista!), mutta niistä voi kyllä tulla ihan mitä sattuu, kun mulla on lähellä esim. tuo Black Barlow.
      Juuri noinhan siinä käy kasvien kanssa, lisäksi on joitain taimia, joista ei meinaa keksiä mihin laittaisi, ja sitten ne tökkää "johonkin". Siksi varmaan mäkin vietän hyvin suuren osan istutuskaudesta siirtämällä kasveja paikasta toiseen, ja joskus myös takaisin.

      Delete
    2. Oi, olispa ihanaa saada puna-ailakin ja tämän ihanan akileijan siemeniä! Kiitos jo ajatuksesta.

      Delete
    3. Ailakkiahan voin antaa ihan taiminakin, jos vain jossain joskus nähtäisiin... akileijan siementen kypsymiseen menee vielä aikaa.

      Delete
  4. Olin näkevinään, että yhdessä kuvassa ois ollut pystyhäntä talvipörhökki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näit oikein! Se tunnetaan myös nimellä mainio manuli.

      Delete
  5. Saila, joskus aikaisemmin täällä oli puhetta peurakarkotteesta. Oletko kokeillut ihmisen hiuksia (esim. kampaajalta)? Joku vannoi rätteihin uutettujen hajuvesijämien, Rå -Väck karkotteen tai sorkkaöljyn ( ei saa Suomesta) ja tervan nimeen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ole kokeillut hiuksia, en tiedä, mihin saareen ne lentäisivät täällä saariston tuulissa. Lisäksi tänne on aina niin paljon roudattavaa, että jätesäkillinen hiuksia ei oikein innosta :-D Mutta olen menestyksekkäästi käyttänyt kanadalaista karkotetta, reseptin laitoin mm. tänne: http://www.elsanlempituoli.fi/palsta/hoito.html

      Delete
  6. Monia kauniita kukkia taas kuvissa. Yhden kukkamaan reunalla oli se paras kukka, harmaa häntä pystyssä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se harmaa kukkanen rouskuttelee raksuja tässä selkäni takana. Oli nyreissään, kun joutui olemaan ulkona monta tuntia eikä kukaan ottanut hänen kurnivaa vatsaansa huomioon ja päästänyt sisään ja tarjoillut ruokaa!

      Delete
  7. Replies
    1. :-D Ihanaa, mäkin tykkään!

      Delete
  8. Wau, upeat värit. Ihana tuo silkkipionikin...ennen ruokailua siis. Tuliko sinne vettä? Voimia siirtorumbaan. Tuo on niin tuttu tunne kun häiritsee joku kukan sävy kombinaatiossa. Ja sitten kun oon niin laiska vielä etten jaksa muuttaa mitään, arg.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Silkkipioni on tosi kaunis, matala ja kukkii aikaisin, ehkä tillipionin kanssa samoihin aikoihin.
      Joo, ja sitten on miettiminen mihin siirtää - sulla etenkin pikku pihalla. Mulla riittää vielä vaikka kuinka paljon heinikkoa kesytettäväksi, tosin en tiedä, onko koristemansikasta siihen :-D
      Vettä tuli 4 mm, onhan se tuplat ennustettuun nähden, mutta mutta. Tuuli on jo kuivattanut paljon, löysin juuri yhden kuivuuteen nääntyneen pikku kasvin. Sääli.

      Delete
  9. Voih mitä värejä!!
    Ransun häntä on kuin pölyhuiska..ihana

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on tosiaan, saisi nuohota kaappien aluset vähän useammin ;-)

      Delete
  10. Taas niin ihana postaus, kiitos ♥ ♥

    ReplyDelete
  11. Huokaus, pidän akileijoista niin paljon!!
    Hauska kuulla, että joku muukin harrastaa kukkien siirtelyä, kuin minä;) Välillä ne mököttää tovin, mutta ovat yleensä antaneet anteeksi;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Usein ne jurottavat, ja mulla ovat kyllä kuolleet kuivuuteen tai johonkin. Pitäisi kaivaa juurten mukana kokonainen maaklimppi, mutta aina se ei onnistu naapurikasvien takia.

      Delete
  12. Ihan täpinöissä täällä ihailen kaikkia sun ihanuuksia, kiitos myös Ransulle.

    ReplyDelete
  13. Replies
    1. Akileijoissa on ihania kukkia, ja eilen huomasin yhden ihan uudenlaisen tulossa kukkaan!

      Delete
  14. Voi, nuo akileijat ovat niin upeita kaikki! Itse asiassa tuo sun Lipstick on aika saman värinen kuin yksi sinisen ja liilan sävyisten sammalleimujeni sekaan eksynyt yksilö. Ensin ärsytti, mutta toisaalta se on kyllä tuossa penkin päädyssä aika sähäkkä ;) Silkkipionisi on aivan hurmaava ja tuo sorjalaukka myös. Laukkahan sopis teemaltaan meidän Himalajalle :))
    Ransu, olet ihana linssilude!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Linssilude makaa tässä vasemman käteni vieressä niin, että epäilen nettimokkulan olevan hautautuneena hänen vatsavilloihinsa. Saa nähdä, lähteekö kommentti vai onko netti poikki, kun mokkula ylikuumenee ;-)
      Onhan tuo pinkki ihan kiva piristeväri, ja ei sitä oikeastaan tuolla maan tasalla niin huomaakaan, olkoot. Pinkki on sellainen harvinainen väri, että sitä en sulata puutarhassa(kaan) kovin hyvin, se vain on inhokkiväri. Vaikka en violettiakaan päälleni pukisi, niin puutarhassa se on minusta tosi hyvä!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!