Vuokko-esikkopuutarhassa kukkii yhä sekä vuokko että esikko. Tämä on amerikanvuokko 'Rubra', joita ostin syksyllä alennuksesta kaikki mitä taimimyymälässä oli jäljellä eli viisi kappaletta. Näistä nousi vain neljä, mutta ihanuus korvaan määrän.
This is my spring garden, or in Finnish, "anemone-primula garden", but spring garden just sounds better.
Vaaleanpunaista hempeilyä harrastaa myös lehtoakileija, tämä on lapsuudenkotini kantaa. Taustalla kukkii puutarhassa luonnostaan kasvava metsäkurjenpolvi.
Vaaleanpunainen hempeily ei loppunut siihenkään! Siperianesikkokin kukkii vaaleanpunaisena.
Muilta osin kasvusto onkin vihreää. Oikealla näkyy japaninvaahtera 'Osakazuki', jonka kaksi suurinta oksaa katkesi talvella. Laitoin niihin haavasuojaa ja sidoin takaisin yhteen, toinen kuivui mutta toinen puhkesi lehteen. Puulla (hmm, vuodesta toiseen polvenkorkuinen pensas) on sentään yksi pieni oksa katkeamiskohdan alapuolella ja se on myös työntänyt uuden verson alempaa rungosta. Kun oksat kasvavat kovin vaakasuorassa ja alhaalla, ne katkeavat herkästi lumen painosta!
Vasemmalla on ihana kalliokielo, yksi lempikasvejani.
Onko hienostuneempaa kaarta nähty. Ihanaa, että tänä vuonna kukaan ei ole käynyt syömässä tätä! Maria suojelee, tietysti.
Ransu fiilistelee vuokko-esikkopuutarhan edustalla. Ransun kaaret ovat toki yhtä hurmaavat kuin kalliokielon.
Vuokko-esikkopuutarha sijaitsee huussin vieressä, kivimuurin edustalla. Se ei ole suuri, mutta voi sitä silti puutarhaksi kutsua.
Puussa riippuu punainen pallo, joka asustaa yleensä villin punaisen kukkapenkin yllä. Nyt sielläkin on niin hempeää, että se ei sovi sinne. Hempeää viikonloppua!
Amerikanvuokko – Anemone multifida
Kalliokielo – Polygonatum
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Siperianesikko – Primula cortusoides
.JPEG)
.jpg)
Ihania kuvia taas kerran, kyllä sinulla on noita eri lajeja paljon!
ReplyDeleteOikein kukkaista viikonloppua!
Esikkovuokko tarha kuulostaa kutkuttavalta. Mekin hankimme juuri noita samaisia amerikan vuokkoja ja ne odottelevat vielä maihin pääsyä. Komean vehreää ja runsasta puutarhassasi
ReplyDeleteIhanan herkkää ja kaunista! Ransun muodot kruunaavat koko kauneuden :)
ReplyDeleteHerttaista hempeää on! Hyvä kuva akileijapuskasta. Minä en oikein saa koko kasvista noin hienoa kuvaa.
ReplyDeleteMummeli; Kiitos!
ReplyDeleteJori; Kiitos. Tuo on herkkä, kuten kaikki vuokot taitavat olla.
Mamma N; Tämä puutarha ei olisi lainkaan näin ihana ilman Ransun ja Mustin suosiollista apua!
Akileija; Täytyy ainakin olla tasainen valo, kuten tuossa varjopaikassa onnistui olemaan. Auringossa akileijakuvista tulee sekavia, kuten melkein kaikista kukkakuvista.
Voisin melkein väittää että Ransun kaaret ovat hurmaavammat kuin kielon!
ReplyDeleteNoinkin voi joku varmaan ajatella ;-)
ReplyDeleteYli vuoden olen täällä kuikuillut. Ihan tärkeä blogi. Ekaa kertaa kommentoin, Hui. Pakko kertoa, että mulla on sun kissojen risteytys. Se on just Mustin värinen, liperiä myöte. Turkki on Ransun. Nimi on Asseri ja maailman aroin ja tärkein kissa.
ReplyDeleteMinulla on tuota kalliokieloa myös, vaan aivan väärässä paikassa. Milloin suosittelisit sen siirtoa? Sinulla on niin ihana tuo saaripaikka ja tietysti Ransu, joka kruunaa kaiken♥ Ihmeesti kasvit ovat jaksaneet pitkää hellettä, onneksi tuli vähän vettä niillekin.
ReplyDeleteMitkä muodot Ransulla, niin huumaavan ihanat! ♥
ReplyDeleteKun Ransu on postissa mukana, unohtuu kokonaan mielestä nuo kukkakuvat... :P
Samoja lemppareita on minullakin; amerikanvuokko, kalliokielo, vanha perintöakileija....
ReplyDeleteKomein, ihanin, pörröisin, hurmaavin on tietysti Ransu ♥
Hyvin ja pulskasti näyttää Sun Power viihtyvän siellä huussin takana ;)
Olen pikaisesti käynyt lukaisemassa aiemmatkin postauksesi. Kommeintoida en ole ehtinyt, kun töiden jälkeen on ollut PAKKO saada puuhata omassa pihassa siihen asti, että kaatuu suoraan petiin.
Viiko vielä töitä ja sen jälkeen on aikaa blogeille, valokuvaamiselle, omalle pihalle ja kaikelle kivalle!
Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle sekä Ransulle ja Mustille (taitaa Tiinakin olla nyt siellä seuduilla, mikäli oikein olen ymmärtänyt...)
Ransun muodot on parhaat Mudtia unohtamatta !
ReplyDeleteMukavaa viikonloppua :)
Anonyymi; Kiitos kommentista! Hauska kuulla, että sinulla on kissojeni sekoitus :-)
ReplyDeleteTaina; Olisikohan syksy hyvää aikaa, kun lehdet lakastuvat, keskikesä on aina vaikeaa kun kasvissa on haihduttavia lehtiä ja jos maa on vielä kuiva tai juuria katkeilee, niin kasvin nestetasapainon ylläpitäminen järkkyy.
Elina; Ransussa on sellainen ominaisuus ;-)
Suvikummun Marja; Juuri tänään ihailimme Sun Poweria Tiinan kanssa :-)
Tsemppiä viimeiseen viikkoon!
Leena ja Pojat; Kiitos! Ransu on ihanin, tietenkin ja myös omasta mielestään!
Kalliokielo on hienostunut kukka luonnossakin. Siinä on jotakin vaatimatonta ja samalla juhlavaa.
ReplyDeleteRansu on ihana kasvakasa vihreän keskellä.
Huussisi on sydämellinen ja punainen ja lisäksi hyödyllinen.
Minusta tuntuu, että metsäkurjenpolvet ovat kukkineen tänä vuonna erityisen runsaasti, ainakin täällä meillä. Eikä haittaa, tykkään minäkin. Kalliokieloja bongasin omalta tontilta, täytyy siirtää niitä puutarhaankin. Ja minä ehdin jo harmitella etten ottanut sitä edellisestä kodista mukaan.
ReplyDeleteMiten ihmeessä siä muistat nimet nuille kaikille ihanuuksille. Miä oon jo vuosia sitten lakannut yrittämästä, se on se polvenkorkunen se keltanen, no kylhän siä tiedät...
ReplyDeleteHerkkää ja kaunista.
ReplyDeleteRansun oikea korva on taaksepäin vinossa..kuulolla aina! Söpönen kisu kertakaikkiaan!
Paula; Kalliokieloa on hieno nähdä luonnossa, juhlava on hyvä adjektiivi sille. Huussi on niin kaunis, että jos sitä ei tarvitsisi huussiksi, tekisin edes tuollaisen puutarhavajan, jotta saisin huussin näköisen rakennuksen pihalle.
ReplyDeleteKatja; Nyt kun sanoit, niin minustakin tuntuu että ne kukkivat tavallista enemmän. Hienoa että teiltä löytyi kalliokieloja omasta takaa!
Myrtti; Nooo ehkä siksi muistan, kun kirjoitan näistä työksenikin. Silloin muistaa paremmin, kun kasvit ovat oikeastaan koko ajan mielessä.
Taina T; Taisin jutella tuossa Ransulle ;-) Eihän sille voi olla höpöttämättä.
Ransu fiilistelee ;)
ReplyDeleteIhanan hempeitä kuvia ja monia eri lajeja.
ReplyDeleteMinua kovin kutkutti sellainen punainen japaninvaahtera tässä keväämällä,mutta taitaa olla melko huono selviämään talvesta.
Pirkko; Niin tekee :-)
ReplyDeleteKatja; Omassa japaninvaahterassani ei ole ollut talvivaurioita muuten kuin että lumi on katkonut sen oksia. Se on pysynyt polvenkorkuisena 6 vuotta.
Hih, hauska katsoa näitä kuvia nyt kun on käynyt paikan päällä :) Tuo amerikanvuokko on niin söpönen, että se lähtee varmaan mukaani, kun Taimimoisiolle seuraavan kerran poikkean.
ReplyDeleteNiin varmasti, nyt kun hahmotat koko paikan ja tiedät mitä missäkin on, myös ne romukasat ;-D Amerikanvuokossa, ainakin tuossa 'Rubrassa' on ihan sun värinen kukka!
ReplyDelete