Tuesday, 11 June 2013

Akileijoja

Lapsuudenkodissani totuin siihen, että akileijoja vain oli. Ei niitä tarvinnut hankkia tai istuttaa, niitä oli joka paikassa puutarhan varjoisimmasta kukkapenkistä sorakäytävälle asti. Ne olivat tavallisia perinteisiä lehtoakileijoja.
Oman pihani ensimmäinen erikoisempi akileija tuli, kun ystävä lähetti valkokukkaisen lehtoakileijan siemeniä. Niistä kasvatetut taimet kukkivat nyt muotopuutarhassani.

This is a lovely white columbine, thank you C for the seeds! There are now many Aquilegias in my garden, and each year there are more of them.

Viime vuonna tilasin 'Black Barlow' -lehtoakileijan juurakoita. Ne kasvavat muotopuutarhani varjoisimmassa kukkapenkissä, tämän seurana ovat hopeapiippo ja nyppykurjenpolvi, kummankin valkoiset kukat nostavat tummaa Barlow'ta esiin.

Ihastuin Barlow-lajikkeiden kukkiin ensin 'Nora Barlow' -akileijan kautta. Tämä kaunotar kukkii pihallani jo kolmatta kesää.

Nora siementaimineen asustaa pihapolun vieressä aurinkoisessa paikassa, jossa kuitenkin riittää kosteutta. Sitä onneksi saatiin eilen ja tänä aamuna yhteensä 5 mm. Alkoi jo olla todella kuivaa.

Lapsuudenkotini pihalta ovat peräisin tavalliset tummanvioletit ja vaaleanpunaiset lehtoakileijat. Ilokseni näitä on joka vuosi aiempaa enemmän, kun siirtelen siementaimia vähän joka puolelle. Tämä yhdistelmä oli Tiinankin mielestä kaunis: akileijan taustalla on juhannuspioni ja morsiusleinikki. Niin, ja Ransu!

Pihallani on myös Wivi-tädin akileija. Löysin akileijanlehtiä talostani syntyisin olleen Wivin jo hävinneen talon heinittyneestä pihasta, siellä ne eivät ole kukkineet, ainakaan en ole huomannut. Mutta siirrettyäni tämän yksilön pihaani se alkoi kukkia ja millaisin kukin!

Otin tämän kuvan nyt iltakymmeneltä, sillä illan hämyssä herkät pastellisävyt heräävät eloon. Tässä on aivan erilainen kukka kuin lapsuudenkotini akileijoissa, eikö ole hurmaava kukkaröyhelö!

Huomaan, että tässä jutussa olikin vain lehtoakileijoja. Pihallani on toki jo muitakin akileijoja, täytynee kirjoittaa niistä erikseen... nyt toivotan akileijansuloisia unia!

Hopeapiippo – Luzula nivea
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Nyppykurjenpolvi – Geranium renardii

31 comments :

  1. Kyllä olikin ihania.
    Tuntuu ihan iholla.

    ReplyDelete
  2. Hyvin sanottu. Lehtoakileijalla on nukkainen varsi, koko kasvissa on aistillinen ja pehmeä tuntu.

    ReplyDelete
  3. Voi miten kauniita. Minuunkin on iskenyt tuo akileijakuume. Eilen kävin ostoksilla ;) keltaisen kun vielä jostain saisin pyydystettyä.

    ReplyDelete
  4. Ihania, varsinkin tuo Wivi-tädin rimpsuhelma!

    ReplyDelete
  5. Nuo Wivi-tädin akilleijat ovatkin siten suloisista suloisimpia!
    Lehtoakilleijoja meilläkin kasvaa monenvärisinä ja Barlow- lajikkeisiin olen menettänyt sydämeni. Tämä aika on akilleijojen juhlaa.

    ReplyDelete
  6. Akileijat ovat niin herttaisia, kun tanssivia keijuja! Erityisen sievä on tuo Wivi-tädin akileija.
    Miten minusta tuntuu, että tänä kesänä ainakin täällä meillä eivät akileijat kuki niin loistokkaasti kuin vaikka viime kesänä?
    Ei edes se wanha sininen lehtoakileija...ja japaninakileijan on joku ötökkä syönyt ihan kokonaan, ei ole kuin muutama ruoto jäljellä!

    Meillä satoi muuten edellisyön ja päivän aikana yhteensä 25 mm. Se jo tuntuukin jossain! Ihan nätisti silti satoi, ei satanut rakeita eikä tullut tulvia!

    Edellisen postauksen kuukauden kalenteripoika Musti ♥♥♥♥
    Ihana oli Ransukin Tiinan kanssa yhteispotretissa :)

    ReplyDelete
  7. Mielenkiintoista havaita miten monet kukat kukkivat Korppoossa , meren viileydestä huolimatta , aiemmin kuin meillä Noormarkussa. Akileijat ovat minunkin mielestäni hauskoja.Koskaan ei voi etukäteen tietää mistä niitä minäkin vuonna putkahtaa. Akileijat ja Keisarinkruunut , mikä lie oikea nimi? , ovat olleet aina mukana elämässänin ilman minkäänlaista hoitoa tai suunnitelmaa.

    ReplyDelete
  8. Aivan ihania kaikki! Innolla odotan kuvia muistakin akileijoista :)

    Raahasin mökiltä ison vaaleanpunaisen lehtoakileijan, ah se on niin ihana. Ja ihan pakko kyllä hankkia noita Barloweitakin...

    ReplyDelete
  9. Ihania!!! Minulla on noden Barlown akileijojen lähelle tullut siementaimia, joista olen ottanut joitakin kasvatettavaksi erillään. Yksi kukkii nyt melkoisen mielenkiintoisin kukin ;)

    ReplyDelete
  10. Siis kyllä onkin ihania! Herkkiä.

    ReplyDelete
  11. Jotenkin tykkään noista akileijoista. Ovat niin hentoisia ja herkkiä.

    ReplyDelete
  12. Amalia; Keltaisissa on hienoja pitkäkannuksisia malleja! Olen niitä ihaillut Akileijat-blogissa.

    Saraheinä; On :-)

    Irene; Onneksi ne kukkivat nyt, ennen kuin kurjenmiekka- ja ruusushow alkaa, minulla se ei ole oikein vielä alkanut. Ja niiden kanssahan kukkivat sitten monen monet muut perennat.

    Suvikummun Marja; Tuo Wivin akileija oli iloinen yllätys, oikea muhkea hamonen :-)
    Voi harmi akileijojasi! Minulla kukkivat lehdot ja kääpiöjapani oikein hyvin, mutta 'Red Hobbitissa' on joku ongelma, sen kukat eivät tahdo aueta.

    Aila; Sepä hassua, täällä on ollut tosiaan enemmän tai vähemmän viileää jo yli viikon. Tietääkseni keisarinkruunuksi on ainakin kutsuttu keisarinpikarililjaa, mutta myös ruskolilja on joskus kulkenut sillä nimellä.

    Inka; Vaaleanpunaiset ovat suloisia, vaikka kaikenvärisillä on paikkansa. Pidän myös tummanviolettien kohtalokkuudesta ja syvyydestä.

    Tylsä Mörökölli; Minullakin on 'Nora Barlow' risteytynyt tummanvioletin tavallisen lehtoakileijan kanssa, sieltä tuli 'Burgundy Barlow'ta ihan sattumalta :-) On ihanaa seurata, millaisia siementaimista tulee.

    Mamma N ja Minna; Akileijoissa on tyyliä ja herkkyyttä. Olen ajatellut, että pidän niistä lapsuudenkodin nostalgian takia, mutta ovat ne nostalgisen ihania ilmankin.

    ReplyDelete
  13. Tykkään noista akileijoista. Muistan itsekkin niitä jo lapsuudesta...:)

    ReplyDelete
  14. Olisikin kiva tietää, kuinka vanhoja kantoja nämä lapsuudenkotini akileijat ja toisaalta tuo Wivi-tädin akileija ovat. Kuinkahan monta sukupolvea niitä on ihaillut.

    ReplyDelete
  15. Nuo ovat kyllä mahtavan kauniita. Kaikki! :)

    ReplyDelete
  16. Vaaleanpunaiset, lilat ja valkoiset lehtoakileijat on minullekin lapsuudesta tuttuja, meillä maalla kasvaa niitä vieläkin paikoittain. :) Tuo Wivi-tädin yksilö on kyllä harvinaisen muhkea ja kaunis!

    ReplyDelete
  17. Purlina; Niin ovat, suloisia.

    Sea; Tällaiset nostalgiset lapsuuden kukat ovat kivoja. Toinen nostalginen nyt kukkiva on nurmitädyke, se on suloinen taivaansininen, jota muistan hyvin lapsena ihailleeni.

    ReplyDelete
  18. Akinleijat on kuin kesäyössä tanssivia keijua, juhlamekot yllä.

    ReplyDelete
  19. Huoks, ihania!

    Muistan lapsuuden akileijat mummin pihalla...

    ReplyDelete
  20. Upeata Saila,
    hienot kuvat olet saanut kauniista akileijoistasi. Ehdoton kuningatar on kyllä tuo Wivi-tätisi akileija. Kiinnitin huomiota myös siihen, että Sinun akileijat ovat niin hyvinvoivan näköisiä. Minulla ovat vähän surkeita; joku syö lehdet, akileijanäkämäsääskien vuoksi nuput kuivuvat, ja muutenkin jotenkin minikokoisia ovat koko kasvit tänä kesänä. Ja samaa olen kuullut useammalta taholta.
    Kiitos, kun jaoit meille muille kaunottaresi!

    ReplyDelete
  21. Kosotäti; Ovat ne upeita, ihanasti kirjoitat :-)

    Sussi; Hauskaa, kun yhdellä jos toisellakin on muistoja akijeiloista :-)

    Akileija; Tuo Wivin akileija on niin hieno, mahtavaa että se kukkii nyt täällä Wivin synnyintalon pihassa.
    Muut akileijat ovat oikein hyväkuntoisia, mutta 'Red Hobbitit' vallan surkeita tänä vuonna. Toivotaan, että ne ensi vuonna taas. Tai... voisikin kokeilla epäonnistuneiden kukkavarsien leikkaamista, taidanpa tehdä sen hetinyt!

    ReplyDelete
  22. Ihania!! Ei tässä oikein muuta osaa sanoa. Ransu sointuu hyvin yhteen muotopuutarhan herkkuväreihin!

    ReplyDelete
  23. Lehtoakileijat ovat minunkin lemppareitani, osaksi juuri siksi, että niitä on nähnyt pihoilla lapsesta asti ; )
    Meillä on noita "kerrottuja" kukkaröyhelöitä myös tumman viinipunaisina ja valkoisina. Ne on vähän matalampia kuin korkeat "tavalliset" lehtoakileijat.
    Yhtä ihania kaikki : )

    ReplyDelete
  24. Upeita, etenkin viimeinen Wivin akileija. Akileijassa on kukkana sitä jotain, itse tykkään siitä tosi paljon ja vähän harmittelen ettei sitä ollut vanhastaan tässä pihassa.

    ReplyDelete
  25. Tiina; Ransu nyt sointuu mihin vaan, ja komistaa kaiken ;-)

    Sariw; Voi että, viininpunainen röyhelökukkainen kuulostaa ihanalta! Matala tuokin on, mutta olen miettinyt johtuuko se siitä, että tuo on niin aurinkoisessa paikassa. Hyvä tietää.

    Katja; Tosiaan, ei tälläkään pihalla ollut akijeijoja, tai voihan olla, että tuo talostani syntyisin olevan Wivin pihan akileija onkin peräisin minun pihaltani!

    ReplyDelete
  26. Mulla onkin tuolla ulkona "Nora Barlown" taimia odottelemassa koulimista. Josko sitten syksyllä istuttelisin ne.
    Olipa kiva nähdä niiden kukintaa sinun pihallasi,kun ihastuin lajikkeen ulkonäköön ihan siemenpussin kuvan perusteella.

    ReplyDelete
  27. Nora Barlow'ssa on ihanat kukat, toivottavasti omasi kukkivat jo ensi vuonna!

    ReplyDelete
  28. On ne niiiiiiin ihania <3 <3

    ReplyDelete
  29. Niin ovat, suloisia ja yllätyksellisiä!

    ReplyDelete
  30. Minäkin olen ihastunut akileijoihin, varmaan osittain blogisi vaikutuksesta. Viime kesänä tein sen virheen, että istutin muiden (perinteisten vaaleanpunaisten ja violettien) akileijojen joukkoon erikoisia punaisia, joita sain päälliskauppaa Vihrepeukaloista. Nyt totean että ne olisi pitänyt istuttaa aivan muualle, värit riitelevät pahasti. Syksyllä siirränkin ne toiseen paikkaan.

    ReplyDelete
  31. Voi ei, noita asioita ei voi koskaan tietää ennen kuin kukat näkee. Toivottavasti niille löytyy joku sopivampi paikka!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!