En alun perin suunnitellut muotopuutarhaani minkään väriteeman mukaan. Oikeastaan vasta viime kesänä hoksasin, miten onnistunut keskikesän violetti-valkoinen väritys on. Yritänkin nyt vahvistaa tätä väriskaalaa, vaikka mukana on tietenkin myös muun värisiä kukkia – kunhan ne sointuvat yleisilmeeseen.
Enpä olisi uskonut, että alan pitää vaaleanpunaisesta ja violetista, ne olivat nuorempana inhokkivärit. Yök, äklötyttövärejä! Olin nimittäin puihin kiipeilevä ja sinisestä ja vihreästä pitävä tyttö. Olen varmaan tullut vanhaksi...
The pastel shades in my semi-(in)formal English Garden are a success, albeit the colour combination came across mostly as a coincidence.
Kiinanpioni 'Bowl of Beauty', alppipiikkiputki, jalopähkämö ja paljon paljon rohtosormustinkukkia.
Kuivemman puolen kukkapenkissä kasvaa komea herttamerikaali. Onneksi ennätin ottaa siitä muutaman kuvan, sittemmin huomasin suurimman osan kukista hävinneen perhosentoukkien suuhun! Hitsi. Eikö linnuilla ole tähän aikaan kauhea kiire syöttää poikasiaan, luulisi toukkien maistuvan, kun minunkin pihapiirissäni pesii vaikka sun mitä.
Herttamerikaalin kukat tuoksuvat hunajalta ja pidän niiden pariin metriin kohoavasta kevyestä harsopilvestä, joka toimii kevyenä seinämänä tien ja puutarhan välissä.
Taustalla kukkii valkoinen myskimalva (ja muutama sormustinkukka). Oikealla alhaalla näkyy sinisade, joka talvehti ulkona pakkasharson sisässä.
Tässä vielä näkymä koko muotopuutarhaan riipputuolista käsin. Herttamerikaali kasvaa vasemmalla köynnöskaaren takana. Tie kulkee vasemmalla ja talo on oikealla, muotopuutarha on niiden välissä. Sen keskellä on pieni pyöreä nurmikko.
Ransu esittelee. Kaikkien neljän kukkapenkin kaikkiin reunoihin on kasvamassa puksipuupensasaidat. Otan uusia taimia pistokkaista sitä mukaa kuin leikkelen aitaa. Yhtään en ole talvelle menettänyt, ensimmäiset istutin tähän kolme vuotta sitten. Ransun takana voi nähdä juuri kukintansa aloittaneen 'Pink Grootendorst'-neilikkaruusun.
Tiinan tuoma loistosalvia korostaa hänen pihassaan pionien kukintaa, ja tätä esimerkkiä noudattaen istutin omani vaaleanpunaisen portlandruusu 'Comte de Chambordin' viereen.
'Comte de Chambord' on huippuhieno leveästi kerrottukukkainen ilmestys. Se vain pysyttelee vuodesta toiseen varsin matalana, ja valitettavasti peurat verottavat sen syyskukintaa heti, kun kylä elokuun lopussa hiljenee. Onneksi siitä saa nauttia yllin kyllin nyt!
(Vaikka yllätin nuoren peuranvasan äsken naapurin perunapellosta)
Uusia pioneja on kukassa! Tämä on viime vuonna istutettu kiinanpioni 'Wladyslawa', johon näyttäisi olevan tulossa kaksi kukkaa.
Aah. On tämä vain kaunein pionin kukan muoto! En muuta mieltäni, vaikka...
... nyt kukkii ensimmäistä kertaa ikinä myös 'Lady Alexandra Duff'; huikean ihana haalistunut kellervän vaaleanpunainen. En ole niin kovasti siniseen taittuvan pinkin ystävä, tässä on sitä sävyä mistä itse vaaleanpunaisessa pidän, mutta toisaalta – puutarhassa kaikki sävyt löytävät paikkansa.
Kuinka voisi olla rakastamatta kaikkia näitä värejä!
(Niin ja Ransua ja Mustia myös)
Rakastunutta iltaa kaikille! Taidan vielä hipsiä yöjuoksulle muotopuutarhaan, pastellit ja valkoiset kukat ovat jännittävimmillään kesäyönä...
Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Herttamerikaali – Crambe cordifolia
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Loistosalvia – Salvia × sylvestris
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Myskimalva – Malva moschata
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Sinisade – Wisteria
.JPEG)
.jpg)
Hei rakastava puutarhuri, violetin ja valkoisen liitto on oikein hurmaava ja rakastettava myös tämän värirajoittuneen lukijasi mielestä.
ReplyDeleteOo, värirajoittunutkin on rakastunut väreihin ;-) Vaikka näissä ei toisaalta ollutkaan sitä sinistä...
ReplyDeleteVoi että, nyt on kyllä värit ja tunnelma kohdillaan!! Ja nyt hoksasin sen, miksi mulla on jotenkin vajavainen olo puutarhan suhteen. Koska en asu samassa osoitteessa, en voi tuosta vaan mennä keskellä yötä yöpaitasillaan hipsimään pitkin pihaa. Sniff :( Joten nautiskele öisestä pihapiiristä munkin puolesta!
ReplyDeleteJoo, rajansa sentään värirajoittuneenkin rakkaudella ja suvaitsevaisuudella ;) Sininen olisi mennyt kyllä ohi (luulen)....
ReplyDeleteTiina; Voi ei mikä vaje! Sinne oli laskeutunut viileänkostea usva, kastetta tippui hiljakseen räystäältä, sammakko kurnutti, pionin ja myskimalvan kukat olivat menneet suppuun nukkumaan, vaan silti Duchesse de Nemours tuoksui kymmenen metrin päähän ♥
ReplyDeleteJa valkoiset sormustinkukat loistivat hämärää valoa kuin taikasauvat!
Pirkko; Vai niin, et siis ole tullut vielä vanhaksi ;-)
Saaristolaistaikaa taas tämä kaikki. Kaunista.
ReplyDeleteNiin... kuvittelisin että luonnossa kaikki värit on kivoja ja paikallaan, "likkaväritkin" :-) Ei niistä kaikista tarvii pitää kankaissa tai sisustuksessa jne mutta tuolla ulkona mikä tahansa soi kohdilleen.
ReplyDeleteAivan upea on taas kukkaloistosi.
ReplyDeleteNo, näköjään se Sailakin vanhenee... ja pehmenee tuo poikatyttö....
ReplyDeleteHöpsistä! Niin vaan tapahtuu meille kaikille. Nuoruuden ehdottomuudesta vapautuu ja alkaa nähdä näitä "kauniita harmaan eri sävyjä"
Siis ehdottoman suloisen ja romanttisen kaunista nyt on puutarhassasi.
Niin se on, että jokainen kukka ja kasvi on kaunis omanlaisessaan ympäristössä.
Eipä ihme, että olet rakastunut puutarhaasi, minussa aiheutti sydämentykytyksiä pelkästään nämä kuvat :) Noin paljon sormustinkukkia ja tuoksuvia pioneita...! Minäkin harrastan yöllisiä puutarhakävelyitä :)
ReplyDeleteTäytyy sanoa, niin kun yksi pikkutyttö. Kyl sul on ihnana puutarha.
ReplyDeleteOn tuo puutarhasi IHANA!
ReplyDeleteMe kävimme tyttären kanssa eilen paikassa, jonka nimi oli Pionien koti...arvaat varmasti mitä siellä kasvoi ja runsaasti...:)
Kyllä poikatyttä saa olla pikkuisen girlie jos sitä tuntuu!
ReplyDeleteSamoin ;)
ReplyDeleteSiellä on muotopuutarha kasvanut kohisten! Upealta näyttää.
Kaunista.. Puksipuista olen käsitttänyt etteivät ne tahdo suomen oloissa menestyä.. Onko vanhaa tietoa vai uusia lajeja.. ja miten sinä niitä lisäätkään..?
ReplyDeleteRva Pioni; Niin on :-)
ReplyDeleteZepa; Ulkona kaikki värit käyvät, se on totta.
Mummeli; Kiitos!
Irene; Onneksi nuoruuden ehdottomuus väistyy jossain vaiheessa ja tilalle tulee viisautta!
Saraheinä; Yöllä on ihanat tuoksut ja tunnelma, tämä valoisten öiden aika on hienoa.
Amalia; Kiitos :-)
Irmastiina; Siellä en ole käynytkään, vaikka se on periaatteessa lähellä. Varmasti upea paikka juuri tähän aikaan!
Myrsky ja Minna; Hyvä!
Mamma N; Nyt on hienoa, kun noita sormustinkukkia on niin paljon.
Anemone; Puksipuuta lisätään pistokkaista. Blogeissa on tietoa hyvin Porin seudulla menestyneistä ja jopa Oulussa talvehtineista puksipuista! Joten kannattaa kokeilla.
Vaaleanpunainen ei kuulunut minunkaan värimaailmaan, edes puutarhassa vielä muutama vuosi sitten. Nyt huomasin pitäväni siitä yllättävänkin paljon. Kaikkea sitä sattuu, kun pihalla puuhailee ja ikää tulee lisää :)
ReplyDeleteKiitos Ransu esittelystä!
ReplyDeleteSusanna; Kuulostaa tosi tutulta tuo ;-) Nyt olen ihan intopinkona luomassa pastellipuutarhaa tuohon muotopuutarhaan!
ReplyDeleteSulo; Ransu kiittää, ei nyt jaksa itse vastata kun on ihan poikki ja vetää päivätorkkuja vintin rappusilla.
Voi miten paljon sormustinkukkia ! AAH, lumoavan näköistä !
ReplyDeleteKyllä ne ovat parhaimmillaan tuolleen massana, ihan mahtava ilmestys!
ReplyDeleteOnpa harmonisia kompositioita, silmä lepää kyllä täydellisesti. Runsautta pitäisi itsekin lähteä hakemaan, eikä aina vaan yhdellä kahdella kasvilla kokeilua... että olisiko tämä hyvä ja juuri tässä kohtaa. Siinä se kokeilu sitten nököttää viidestä kymmeneen vuotta :)
ReplyDeleteOn se vaan hienoa, että iän myötä (vanhojahan meistä ei tule koskaan, mutta viisaita kyllä) värimaku muuttu ja/tai kehittyy. Hih.
ReplyDeleteGeranium; Kyllähän minäkin ostan yleensä vain yhden tai kaksi. Onneksi sormustinkukka pelastaa ;-) Ja nyt seitsemän vuoden puutarhuroinnin jälkeen voi joitakin kasveja jo jakaakin, aina jotakin joka vuosi, millä täyttää pihaa ja saada yhtenäisyyttä.
ReplyDeleteNettimartta; Viisastuminen on hienoa :-)
Paljon taas ihania kuvia. Kävin äsken kitkemässä säkillisen rikkaruohoja. Olis tullut toinenkin mokoma, jos olis ollu aikaa, ja kolmas toisesta paikasta suolaheinää... Voi että virkustuin siellä. Mukavia nuo rikkaruohot :D. Sulla ei taida niitä ollakaan ;)
ReplyDeleteMultasormi; Jaa ai ei vai... yritän nyhtää rikkaruohoja aina ohi kulkiessani, ja heti aamusta pihaa kiertäessäni, vaan nokkosia ja ohdakkeita varten tarttee käydä hakemassa hanskat, eli niitä tulee kitkettyä harvemmin! Suolaheinällä onkin viheliäinen juurakko.
ReplyDeleteTuntuu kuin juuri laitoit/rakensit muotopuutarhaasi ja nyt jo tuollainen kukkaloisto, wau!
ReplyDeleteMe haluttaisiin pihalle satoatuottava omenapuu tai kaksi, mutta äh kun sopivat paikat ovat niin märkiä.
Voi harmi. Pystyykö niille mitenkään muotoilemaan kumparetta, varmaan puolikin metriä jo auttaisi?
ReplyDeleteJuu, aloitin muotopuutarhan ekan kukkapenkin teon kolme vuotta sitten ja nyt se on jo runsas. Viimeisen kukkapenkin viimeistely jäi viime syksyyn, siellä onkin autiota kun taimet ovat vielä pieniä. Talvi myös verotti paljon, oli hankala talvi syksyllä istutettujen uusien taimien kannalta, yleensä ne menestyvät täällä hyvin kun on pitkä leuto syksy, mutta nyt niistä meni suurin osa kankkulan kaivoon, tai minne lie.
Ihanan paljon noita sormustinkukkia <3 Kylvin tänään itsekin kolmea erilaista ja ne kalsarin värisethän on kasvanu jo isoiksi pehkoiksi! Unikotkin iti hyvin, mut vielä saa vähän aikaa odotella kukkia! Mukavia kesäpäiviä saareen!
ReplyDeleteOnkin jännittävää nähdä, minkä värisiä niistä tulee. Viime vuonna minulla kukki vain niitä aprikoosinvärisiä, joten luulisin että risteymiä ei ole päässyt syntymään. Kun näes kaksi vuotta sitten kukkineet valkoiset ovat tehneet pääosin valkoisia jälkeläisiä, mutta siinä penkissä missä samaan aikaan kukki pari aprikoosinväristä, onkin enemmän punaisia. Eli niiden risteymistä tulee kai ennemminkin punaista. Nyt toivon, ettei oman pihani aprikoosinväristen kanta ole kokonaan hävinnyt! Kai niistä viime vuonna kukkineiden siementaimista tulee ensi vuonna aprikooseja, tänä vuonna en ole löytänyt vielä yhtäkään aprikoosia, tai siis mummonkalsarinväristä.
ReplyDeleteIhanasti sinulla kukkii. Saat jokapaikan kukkimaa olet kyllä taitava.
ReplyDeleteTuon ihanan pionin nimi on Bowl of Beauty (kauneuden malja).
Kiitos Ransulle hyvästä puutarhaesittelystä.
Kiitos! Nyt kukkii, kun kukkapenkkien teosta on muutama vuosi, alussa ne ovat aina kovin orpoja. Tämä pioni on hyvin samantapainen kuin 'Bowl of Beauty', mutta tämän nimi on 'Wladyslawa'. Kukan väri on ehkä vähän violetimpi, vaikka en näe kovin suurta eroa - kukat täytyisi laittaa vieri viereen eron huomatakseen.
ReplyDelete