Inspiroiva blogi ja omituiset tavat

Kartanonrouva Elise lähetti inspiroivan blogin tunnustuksen, johon kuuluu kertoa viisi omituista tapaa! Sepä onkin haastavaa. Olen ihan tavallinen omasta mielestäni. Pitäisi varmaan kysyä muilta, ja johan alkaisi syntyä listaa.

Alan ensin tehdä ja mietin vasta sitten. Ryhdyin vastikään tekemään pitkää kaulahuivia langasta, jota minulla on pieni kerä. Tuttuni tuumasi ihaillen, miten saan tehtyä pieniä remontteja siinä missä heillä aina vain mietitään. Mietinkin, että voisin perustaa remonttifirman, jonka mottona olisi: Tulosta syntyy, mutta takeita ei anneta.
Toisaalta mielestäni puntaroin joitakin asioita todella pitkään ja hartaasti, esimerkiksi korjausrakentamiseen tai pihan laittoon liittyviä. Kääntelen taloa ja pihaa mielessäni loputtomiin ja mietin esimerkiksi erilaisia maanpinnoitteita, pensaita ja puita, sitä minkä kokoisiksi ne kasvavat tai pitäisikö niitä leikata aidaksi tai muuten muotoon... tämä ehkä onkin kaikkein omituisinta. Miten voi olla molempia.

Juttelen kissoilleni (ja myös naapurin kissoille) ikkunan läpi.

Ripustan pyykit ulos pakkasellakin.

Aloin pistää taskuuni kahviloiden kivoihin papereihin käärittyjä sokeripaloja yli 20 vuotta sitten jossain päin Etelä-Eurooppaa. Ajattelin, että niistä voisi joskus tehdä jotain. En tiedä, oliko koko kokoelmani samassa paikassa vai onko niitä vielä purkeissa jossain muualla, mutta päätin viimein muutama viikko sitten tehdä niistä jotain, niinpä niistä syntyi taulu.

Siinä niitä nyt on. Osasta näkee, mistä ne ovat, joistakin selviää vain maa, kaikista ei sitäkään.

Jos kissa istuu pöydällä ja katsoo ikkunasta ulos, kumarrun usein kissan viereen ja yritän nähdä sen, mitä kissa katsoo. Samalla lässytän kissalle.

Haaste lähtee eteenpäin Sijaiskodin Myrskylle, Mummon kammariin Amalialle sekä helmikuun kunniaksi Tina's-blogin Helmille (muutkin perheenjäsenet saavat vastata) ja Naukulan Helmille!

Iloista helmikuuta kaikille!