Kesän värikatselmukset ovat jääneet täysin puolitiehen eikä edes siihen. Vasta kaksi väriä on käyty läpi ja niissäkin päästy vasta keskikesään... jatketaan siis, nyt punaisella ja heinäkuusta syksyyn. Pinkit, violetit, oranssit ja purppurat tulevat siis erikseen! Eikä tässäkään ihan kaikki punaiset kukat ole, joistakin en vain löytänyt kuvia, joita ei olisi aiemmin julkaistu.
Kiinanpioni 'Nippon Beauty' hukkuu kirsikkapuun oksistoon...
Here are some late summer reds, still in waiting for the spring...
'Nippon Beauty' kasvaa pihallani kaksin kappalein. Nämä kasvavat huussinvierun villissä punaisessa kukkapenkissä. Ihastuin 'Nippon Beautyyn' kuvassa ja se on luonnossa juuri niin kaunis kuin kuvissakin.
Tässä tätä punaista villiyttä vähän kauempaa. Oikealla kukkii tarhasarjaliljoja ja edessä apteekkarinruusu.
Vähän myöhemmin sekaan avautuu rusopäivänliljoja, niitä kasvoi tontillani valmiiksi, mutta ne olivat jääneet liiaksi muun kasvillisuuden varjoon kukkiakseen. Liljojen seassa näkyy kesän kestokukkija: korallikeijunkukka. Se kukkii kesäkuun alusta elokuun loppuun.
Tämä päivänlilja melkein kuuluisi purppura-osastolle, mutta oikeastaan tämä on vielä enemmän kuivunut veri -osastoa... tämä on nimittäin vampyyripäivänlilja 'Béla Lugosi'! Tämä kasvaa lievästi kosteassa paahdepaikassa palmusaran seassa.
Jatkuvakukintaiset ruusut ovat loppukesän ja syksyn luottokukkijoita. Suosikkejani ovat vanhanajan pensasruusut ja niitä muistuttavat uudet vanhanmalliset pensasruusut, esimerkiksi englantilaiset David Austin -ruusut. Tässä on sellainen nimeltä 'L. D. Braithwaite'. Sen sävyä on vaikea saada kuvaan oikein, tämä on suunnilleen oikeannäköinen: oikein syvä lievästi kylmä kirsikanpunainen. David Austin -ruusuissa on aina tällaiset huikeat pyöreät kukat täynnä terälehtiä!
Sama ruusu tekee nuppuja vielä syyskuussa, kun se on aloittanut heinäkuussa.
Nuput jaksavat ihan hyvin vielä aueta, mutta syksyllä peurat jo tulevat röyhkeästi pihalle syömään niitä, tässäkin näkyy, että viereinen varsi on syöty.
Punavirmakin on pitkäkukintainen, nämä aloittavat keskikesällä ja tämä kuva on otettu syyskuun puolivälissä. Pitkään kukkivat lajit ovat hauskoja, kun niiden naapurit vaihtuvat. Nyt niiden seurana kukkii vaalea leikkokärsämö 'Summer Pastels', tarhapunahattu 'Green Jewel' (joka näyttää kylläkin aika valkoiselta) ja sinipellava.
Onpa punainen väri kaunis. Iloista maanantai-iltaa!
Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Leikkokärsämö – Achillea Galaxy-Ryhmä
Palmusara – Carex muskingumensis
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Sinipellava – Linum perenne
Tarhapunahattu – Echinacea-risteymät
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Punainen on kaunis:) Juuri kun ehdin ajatella että en oikein perusta pineista, niin esittelet kauniin Nipponin ja olen ihan sulaa.... Kunnes pääset ruusuihin ja sieltäkin löytyy mua miellyttävä se erikoisesti paketoitu kirsikanpunainen ihastus! Ja tuskin on yllätys, ken on lempparini... Sehän on tietysti Bella Béla <3
ReplyDeleteps. tuo lilja korallinkeijuyhdistelmä on todella nappi, muista kun olet siitä puhunut mutta näissä kuvissa se oikeesti näkyy!
Voi miten kaunis onkaan tuo 'Nippon Beauty', Austin ruusustasi puhumattakaan <3
ReplyDeleteTuo vampyyripäivänlilja on oikeastaan aika hauskan näköinen kukka. Hiukan ilkikurisuutta puutarhaan sen avulla.
ReplyDeleteKesä vaan on niin kaunis - punaisena, sinisenä, valkoisena ja vihreänä! Ihan kaiken värisenä. Ei voi muuta sanoa!
ReplyDelete(Hemmetin peurat. Pahempia tuholaisia kuin oravat.)
ReplyDeleteIhanat punaiset kukat.
ReplyDeleteSulla niitä riittää.
Mukavaa viikkoa!♥
Kiitos punaisesta piristysruiskeesta! Nippon Beauty on todellakin erityisen kaunis. Kauniilta näyttävät myös rusopäivänliljat ja korallikeijunkukat tuossa etualalla, väriyhdistelmä on kerrassaan herkullinen. Minäkin tahtoisin tuommoisia Austin-ruusuja.
ReplyDeleteIhania punaisen sävyjä! Juuri tuollainen syvä kirsikan sävy on kaunis. Täytyy laittaa tuo pioni hankintalistalle.
ReplyDeleteIhania nuo ruusut! Aivan valtavan täyteen sullottuja kukkia :)
ReplyDeletePirkko; Jee, heti ensimmäinen kommentti tuli suurelta punaisen (ja vielä suuremmalta Bélan - korjasin tuon aksentin, aina sen unohdan kun ensin opin tuon nimen ilman) ystävältä :-) En minäkään pidä kovin kerrotuista pionin kukista, vaan noista laakeista maljoista. Outoa sikäli, että ruusun kukat ovatkin sitten ihanimmillaan tuolleen kerrottuina!
ReplyDeleteKatja Lammi; Ihania kukkia ovat!
between; Juu, ilkikurisuutta tai dramatiikkaa, riippuu katsojasta.
Mamma N; Kesä on ihana...
Myrsky; Naulan kantaan. Pitäisiköhän Mustille ja Ransulle alkaa syöttää kasvuhormonia, jotta niistä olisi peurajahtiin.
Sylvi; Kiitos! Punainen on niin kiva väri (ja tässä oli sen sävyistä vasta muutama!)
Maria; Nuo Austin-ruusut ovat kai vähän epävarmoja talvehtijoita, mutta minulla ne ovat talvehtineet oikein hyvin, vaikka saaristossa on joskus hyvin vähän lunta. Ne kannattaa istuttaa hyvin syvään, niin kestävät varmemmin!
Saraheinä; Tumma kirsikka on ihana punainen, ehkä kaikkein ihanin punainen (kuivuneen veren ja purppuran lisäksi).
Ella; Niin onkin! Tuossa on niin paljon terälehtiä, että kukka ehkä melkein ratkeaa :-) Ihmetyttää aina, miten ne kaikki mahtuvat nuppuun.
ReplyDeleteHei! Miten ihania kuvia! Todella tulee kaipuu kesään! Juu, oon takas täällä kahden vuoden tauon jälkeen:) Toivotan sulle oikein mukavaa viikkoa!
ReplyDeleteTerkuin Sirpa
Sipa, pitkästä aikaa! Tervetuloa takaisin, kiitos mukavaa viikkoa sinullekin!
ReplyDeleteVoi, minä rakastan liljoja ja iiriksiä! Muutama oma alku uudella vanhalla pihallani. Sain taimia entisen elämäni ihanasta puutarhastani.....
ReplyDeleteVoih, kauniita kukkia...punainen on mahtiväri, himoan tuollaista Punavirmaa :) Tuo Braithwaite-ruusu vasta kaunis olikin!
ReplyDeleteKauniilta näyttää, minustakin tuntuu että ensi kesänä lisään vähän dramatiikkaa tänne hempeilyn keskelle, kirjopikarililja, palavarakkaus ja särkynytsydän taitavat olla ainoat vähän tummemmat kasvini. Rohan ja sen alle tummia tulppaaneja yms. kaunottaria:) Ai niin tuossa ruusuorapihlajassa on punaiset kukat vaan tuskin se vielä ensikesänä kukkiikaan. Harmi kun taas pyryttää! Muuten mukavaa viikon jatkoa. T.Minna
ReplyDeleteOiiih, ihana Nipponi!!! Tuo pitää hommata ensi tilassa kokoelmiin. *ottaa uuden vihkon käyttöön kasvihankintalistausta varten* heh ;)
ReplyDeleteTuossa 'L. D. Braithwaitella' on ihan samanmallinen kukka kuin 'Leonardo da Vincilla'!
Jaana; Kiva, kun on perintökasveja :-)
ReplyDeleteSametti Hortensia; Muistin juuri, että enpä ole vieläkään postannut omasta samettihortensiastani, vaikka muistaakseni niin pyysit jo joskus kuukausia sitten! Se kasvaa muotopuutarhassa, omenapuun varjossa, kun on niin suurilehtinen että alkaa muuten lurpottaa (ensin istutin sen liian paahteeseen).
Minna; Kasviyhdistelmien suunnittelu on kivaa ja hyvä syy kaivaa puutarhakirjat ja -lehdet sekä keskittyä niihin pyryn sijaan.
Tiina; Heh, taas löytyi uusi pioni kokoelmaasi... Ostin muuten viime kesänä taas uuden maljamallisena kukkivan pionin ('Wladyslawa'), se on vaaleanpunainen, toivottavasti se kukkii jo tulevana kesänä. Tuon malliset kukat kuin esimerkiksi 'Nippon Beautyssä' ja 'Bowl of Beautyssä' on niin mahtikauniit.
Nykyäänkin osataan jalostaa vanhantyylisiä ruusuja, joissa on jatkuva kukinta, niin kuin tämä Braithwaite ja sun da Vinci - no, oli joitakin jatkuvakukintaisia jo 1800-luvulla mutta silti... Noiden perimää on aika vaikea selvittää, ryhdyin selaamaan kiinnostuneena omaa 700-sivuista ruusuensyklopediaani... Se ero noilla ainakin on, että Braithwaite on pensasruusu, Leonardo floribunda-ryhmäruusu jolla on useita kukkia samassa varressa. Sun ruusu on ranskalaisen Meillandin jalostama, sen perimästä löytyi ainakin saksalaisen Kordesin 'Rosamunde', kun taas Braithwaiten jalostukseen on käytetty David Austinin omia varhaisempia lajikkeita.
Mielenkiintoista!! Toivottavasti da Vincit on talvehtineet hyvin. Perunamaan trekolinpuoleinen reuna on kyllä hiekkaisempaa, kun se muuten on sellasta savikkoa. Paitsi että kyllä 'Hanne' -ryhmäruusu on talvehtinut, vaikka se kasvaakin ihan pelkässä märässä savessa.
ReplyDeleteKokemukseni mukaan ruusut viihtyvät savessa hyvinkin, sekä omassa pihassa että äitini pihassa Etelä-Ranskassa, siellä maa menee kesäisin suorastaan betoninkovaksi ja ruusut vain kukoistavat. Kai niillä on niin voimakkaat ja syvälle tunkeutuvat juuret.
ReplyDeleteNämä perusvahvat punaiset värit sopivat niin hyvin vanhoihin suuriin pihoihin.
ReplyDeleteIhastuttava väriyhdistelmä tuossa kuvassa, jossa on myös persikan värinen päivänlilja.
Austin-ruusujen terälehdet näyttävät niin hauskan tiiviisti paketoiduilta. En ole vielä malttanut sellaista ostaa, mutta nyt alkaa kovin haluttaa
Suuressa villissä pihassa on kiva olla näkyvän väriset kukat. Ja kun vieressä on punamullattu talo, on näkymä vielä vahvempi.
ReplyDeleteAustin-ruusut ovat joskus vähän heikkokasvuisia, mutta toisaalta jatkuva kukinta ja nuo upeat kukat tekevät niistä kokeilemisen arvoisia.
En olisi huomannutkaan, että ruusun ja pioninn muotojen välillä, tai niistä tykkäämisen siis, on ristiriitaa. Hassua, niin se vaan maku menee :) Juu ja molemmat laitoin hankintalistalleni, jos joskus innostun ;)
ReplyDeleteMakuasioista ei tosiaan käy kiisteleminen, hyvä kun omaa makua itse edes ymmärtää. Kiva että sait taas listalle lisää nimiä :-D
ReplyDeleteNippon beauty on ihanan näköinen ja tuoksuinen ♥
ReplyDeleteNo niinhän se onkin, minulle tulee siitä muistaakseni lakritsa mieleen.
ReplyDelete"Nippon beautysta" tuli heti mun suosikki!
ReplyDeletePitäisiköhän sille kohta perustaa faniklubi ;-)
ReplyDelete