Kirjasprintti hitailun keskellä

Kirjat ja muut tilaukset lähtivät tänään matkaan, tosin aivan mutkatonta se ei ollut. Kun laiva alkoi lähestyä Nauvoa, aloin soitella postiin ja rahtifirmalle. Selvisi, että kuljetusmies oli juuri menossa hakemaan kirjapaketteja Kiitolinjan terminaalista Turussa. Olipa hyvä, että tuli soitettua – hän olisi kuin olisikin vienyt ne Norrskataan, mistä edellisessä postauksessa kerroin. Kun ei laiva liiku sitä kautta tänne vielä ehkä kuukauteen, sepä olisi ollut varsinainen hidas kuljetus.

Kirjapaketit saapuivat Nauvoon lopulta puoli tuntia ennen kuin laiva lähti takaisin kotisaarelleni. Lähetettäviä kirjoja oli 17. Pikaisella jakolaskulla selvisi, että paketointiaikaa oli minuutti per paketti, kun otti huomioon lähetysten maksamisen ja pienen kävelymatkan laivarantaan. Onneksi olin kirjoittanut osoitetarrat ja pakettilaput valmiiksi, olin jopa levittänyt teipin, kynät, kirjojen postituskuoret, veitsen ja muut tarvikkeet postin pöydälle valmiiksi ikään kuin työpisteeksi, postin kilttien rouvien suostumuksella.
Ja onneksi Nauvon postissa ei melkein ikinä ole jonoa.

Hölmöähän tässä on se, että ensin pyörittelin peukaloitani (siis torkuin) kaksi tuntia laivassa matkalla Nauvoon ja sitten odottelin kirjarahtia kaksi ja puoli tuntia Nauvossa (siis postitin muut paketit ja kävin kaupassa sekä huoltoasemalla syömässä) ennen tätä postissakäynnin vastinetta sadan metrin pikajuoksulle.

Kun olin postissa kassalla, kello oli minuuttia vaille laivan lähtöajan. Yritin soittaa laivaan, mutta he eivät lähtötouhujen keskellä vastanneet.
Kipitin kohti laivarantaa vetäen loppuja kirjapaketteja pulkassa hiekoitetulla tiellä – aika hyvää kuntoliikuntaa, voin suositella! Laiva oli jo ehtinyt irtautua laiturista, kun kansimies huomasi, että Saila puuttuu ja juoksi ylös kertomaan kipparille – joka samalla hetkellä vastasi puheluuni ja lupasi palata laituriin.

Sitten olikin taas kaksi tuntia aikaa pyöritellä peukaloita, tai sukkapuikkoja.

Jännityshetki saaristossa.

Tänään en ottanut kameraa mukaan. Ylimmat kuvat ovat yhteysalusreitin varrelta lähes tasan vuosi sitten – nyt jää on ohutta, vetistä ja paikoin on avovettä! Eivät ole vuodet veljiä. Tämä kuva on Nauvon satamasta viime maaliskuun 23. päivä. Mutta nythän ei ole ollenkaan niin kylmä talvi kuin viime vuonna, joten samaan aikaan tänä keväänä tuossa laiturilla voi jo todennäköisesti lojua rantatuoleissa siemaillen gintoniceja.

Satama on tupaten täynnä veneitä kaksi kuukautta vuodesta.

Hotelli Strandbo Nauvon satamassa.

Taustalla näkyvästä talosta satamalahden reunalla kävi äitini ostamassa ensimmäisen purjeveneensä 50-luvulla, puisen kansanveneen, jossa minäkin vietin elämäni ensimmäiset kesät.

Nauvon naakat.
Rauhallista viikonloppua!