Eli huonekasvien kuulumisia ja kirjaesittely
Mårbackapelakuu 'Prins Nikolai' on kokoelmani ahkerin talvikukkija, nytkin siinä on yksi kukka!
Pelargonit viettävät talvensa rintamamiestalossani, osa tässä lounaisikkunalla isoäitini Elsan vanhassa kukkatelineessä. Kun olen kotona, on lämpötila 15–22 astetta riippuen siitä, millä innolla nakkaan klapeja uuneihin. Kun olen poissa, talossa on 5–7 astetta enkä juurikaan kastele pelakuita ennen lähtöäni, jotta ne eivät joudu olemaan kosteassa ja kylmässä mullassa, kuiva ja kylmä on parempi vaihtoehto. Pelargonit eivät näytä olevan moksiskaan lämpötilan vaihteluista. Kun kevättalven aurinko voimistuu, tarvitsevat kasvit koko ajan enemmän vettä.
Talven aikana pelargonit ränsistyvät, pienilehtiset luonnonlajit menevät sotkuisimman näköisiksi. Kuvan pehko on tuoksupelargoni. Avuksi otetaan imuri.
Opin niksin ystäviltäni Englannissa, jotka kasvattivat kärhöjä taimitarhallaan ja tuskailivat niiden ruokottomaksi menevän ulkonäön kanssa. Imuri vetää kuivat kasvinosat siististi pois, vihreät lehdet pysyvät kasvissa kiinni. Kokeile jos et usko ja vaikka uskoisitkin.
Samoissa olosuhteissa viihtyy myös vailla suomenkielistä nimeä oleva hyasintin tapainen
Bellevalia longistyla. Tällä on lepokausi kesällä ja se alkaa ilahduttavasti työntää kukkavanaa keskitalvella.
Villi pelargonilaji
Pelargonium sidoides viettää talven keittiön pöydällä, kun kaikki kasvit eivät mahdu samaan telineeseen. En tullut ottaneeksi kuvaa ennen imurointia, mutta ruskeita kuivia lehtiä oli runsaasti. Jos jaksaa ja ehtii, voi jäljelle jääneitä kuivia lehtitappeja nyppiä pois, mutta voihan aikansa käyttää hauskemminkin, vaikka lemmikin rapsuttamiseen.
At this time of year, I vacuum clean my pelargoniums. That is by far the most efficient way of getting rid of dry leaves. Vital green leaves stay put.
Below are some images of my new book!
Sitten minulta pyydettiin esittelyä kirjastani. Tässä se viimein on!
Kirjan aiheena on laajasti kaikki viljely, joka tapahtuu muualla kuin maassa. Siis amppeleissa, ruukuissa, laatikoissa, kohopenkeissä, pengerryksetkin ovat jossain määrin mukana. Kirjassa esitellään muutama astiaviljelmä, tässä Rilen kohopenkkikasvimaa Lapinjärvellä, mistä kirjan kansikuvakin on.
Olen yrittänyt ottaa kaiken huomioon, esimerkiksi sen, että astioiden tai kohopenkkien ympäristö kannattaa kattaa – nurmen leikkuu laatikoiden reunoilta on tuskastuttavaa. Omat lukunsa on kastelulle, kasvualustoille, talvettamiselle ja holtittoman pihan kesyttämiselle kohopenkkien avulla. Niin, ja pelargoneille on tietysti oma lukunsa!
Kirjassa on 200 sivua, loppupäästä 30 sivua on varattu kasvihuoneille. Niissähän kasvit kasvatetaan lähes aina irti maasta joko ruukuissa tai kohopenkeissä, joten kirjan alkuosan tekniikat pätevät myös kasvihuoneissa. Ihan lopussa on vielä astiaviljelijän toimintakalenteri.
Kirjaa saa kirjakaupoista sekä nettikirjakaupoista ja omasta kaupastani Elsan lempituolista
täältä.
Lopuksi vielä syyssahramien talvitervehdys: nämä työntävät vihreitä lehtiä varsin iloisesti.
Suloista sunnuntaita!
Syyssahrami – Crocus speciosus
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans
.JPEG)
.jpg)
En olekaan kasveja imuroinut kuin ehkä joskus vahingossa.. ;) meidän imurissa on tosi monta eri vaihtoehtoa imun voimakkuudelle, verhoille oma, matoille oma, mutta kasveille ei ollut yhtään valmista asetusta. Eivät varmaan imurin valmistajat vielä tätä ole ottaneet huomioon. :D
ReplyDeleteYritin etsiä kirjaasi kirjakaupasta perjantaina, ei sattunut silmiin. Uudestaan sitten ensi viikolla.
Ja sinä sanot olevasi nainen kuka ei siivoa:D Tuo imurointi kuulostaa tosi kätevältä, siihen on minunkin ryhdyttävä. Minulla on kuistilla yksi kuivakka pelakuu. Kiitos vinkistä!
ReplyDeleteKiitos imurointivinkistä. Minähän olen oikea himoimuroija muutenkin! Hienolta tuo kirja vaikuttaa. Voi olla, että tarttuu kynsiini kirjakaupassa. Täällä Itä-Suomessa en sitä nähnyt, mutta eiköhän Hesassa osu kohdalle.
ReplyDeleteHih, imuri! Mutta mikäs siinä, toimii varmasti hyvin :)
ReplyDeleteNo niin. Että sellaista imurointia :D
ReplyDeleteMinä törmäsin kirjaasi Akateemisessa Kirjakaupassa ja sitä piti hieman jo kurkistaa :)
Mulla on ollut tapana imuroida vanha kärhöni puutarhassa keväällä, sen kuivien osien nyppimiseen kun menisi päivä, niin imurilla sujuu joutuisaan. Mutta sisäkukille en ole tajunnut imuria näyttää.
ReplyDeleteKirjaasi jo malttamattomana odotan :) Leena Lumi on blogissaan myös sen arvostellut ja oikein superilta vaikuttaa :)
Hyvä vinkki ja kirja näyttää myöskin oikein houkuttavalta. Tuo laatikoiden välien kattaminen onkin tehtävä ensi kesänä, ruoho jäi tosiaan huonolle ajolle viime kesänä ja siitä se myös hiipii nopeasti penkin puolelle:(
ReplyDeleteImurointi kuulostaa aika kätsältä, tosin jos on heiveröistä kasvua niin mahtaako mennä sekin imurin masuun...
ReplyDeleteIhanalta näyttää tuo uusi kirjasi! :) Hyvä Saila!
Vaalean vihreää; Kas kun valmikstajat eivät ole hoksanneet tätä käyttöä ;-) Minun kaupunki-imurissani on kaikenmaailman turhia ja oikeastaan käyttöä hankaloittaviakin ominaisuuksia, joten selvä tarve heillä on uusia puolia laitteisiinsa keksiä ;-)
ReplyDeleteEilen kirjani on bongattu Helsingin Akateemisessa!
Myrsky; Olen valikoiva siivooja! Ole hyvä :-)
My life; No niin, sittenhän sait uuden kohteen imurointi-innollesi ;-)
Elina; Miksikäs ei. Sormin nyppimisessä menee ikä ja terveys ja tulee roskaa, tässä menee monta kärpästä yhdellä iskulla.
Mamma N; Kiva, kohta pääset enemmän kuin kurkistamaan!
Pirkko; No niin, sinullakin on jo imurointikokemusta. Leena esitteli kirjani tosi kivasti ja kauniin sanoin! Olen tosi iloinen, sillä yritinkin kirjoittaa juuri sellaisen hyödyllisen opuksen, joksi hän kirjaa kuvaileekin!
Minna; Laatikoiden välien puhtaanapito on turhan työlästä, jos ne ovat nurmella ja jos heinä kasvaa pitkäksi ja siementää laatikkoon, menetetään se laatikon idea, että sinne eivät pääse rikkaruohot niin helposti.
Tiina; Mulla ei ole menneet heiveröiset imurin masuun ja vaikka menisikin, menköön se kevätleikkuun piikkiin ;-)
ReplyDeleteMun pelargonia ei ole elpynyt siitä kun Herra Metsähiiri söi kaiken vihreän siitä. Vaikka kuinka katsoin ei hän ollut mullan alta sitä syönnyt. Ei varmaan enää kasvi toivu??.
ReplyDeleteBooky ilmoitti että vasta 28 päivä toimitus kirjallesi. Voihan nenä kun joudun odottamaan malttamattomana;)
Hehheh! Minäkin muutama viikko sitten imuroin enkelinsilmäpelargoneja ikkunalaudalla kun oli aivan ruskeita ja hauraita lehtiä ja mietin että kuinkahan kasvi siitä järkyttyy, mutta en enää oikein tiedä ovatko ne vielä elävien kirjoissa :( En siis kai osaa pelargoneja telvetaa... Ovat olleet valisalla ikkunalaudalla joka on aika viileä, kastelen ehkä kerran viikossa, ilmeisesti liian vähän... Pelkkiä ruskeita rankoja kaikki.
ReplyDeletePaljon onnea uuden kirjan johdosta! Sinä se ehdit vaikka mitä. vaikuttaa todella ihanalta! :) Pitää panna hankintalistalle.
Mä harrastan myös imurointia :) Joskus vaan saattaa joku kasvi hurahtaa sinne kokonaisuudessaan, hups vaan. Heh. Ihanalta vaikuttaa tuo kirja! Mielenkiintoinen muuten tuo Bellevalia. Ihania kasveja Sinulla!!
ReplyDeleteImurointia pitääkin kokeilla pelargoneihin. Alkavat olla aika raaskuja. Kirjan taidan laittaa tilaukseen ensi viikolla.
ReplyDeleteMaiju; Voi, mutta älä vielä luovuta, kannattaa odottaa pari kuukautta kunhan on kevät. Jos sittenkään ei ala puskea mitään lehtiä, heitä sitten pois. Jos jaksat säilyttää sen siihen asti.
ReplyDeleteLinda; Kiitos! Samat sanat kuin Maijulle tuossa yllä: odota vielä muutama viikko, kunnes on kevät. Kyllä minullakin ovat välillä pelakuut viikon tai pari ilman kastelua, toki silloin siinä 5 asteessa. Itse asiassa on minultakin kaksi vaaleanpunaista tavallista kotipelargonin nimetöntä lajiketta kuollut muutama vuosi sitten, ilmeisesti pelakuissa on eroja.
Sametti Hortensia; Hups :-D Pitää olla ehkä vähän varovainen sen tehon kanssa, tosin itse vetelen täydellä teholla, mutta pitää varoa imuroimasta multia ruukusta.
Bellevalian sipuli on tilattu englantilaisesta nettikaupasta Rare Plants, siellä on tsiljoona erikoisuutta!
Katja; Kokeile ihmeessä, vaikka varovasti ensin. Muutenhan karisee lehdenmurusia lattialle, jos käsin nyppii. Imuroimaan joutuu kumminkin ;-)
Mäkin harrasta imurointia, joskus myls muiden kukkien :) Mulla on pelakuut hieman heikon näköisiä tänä vuonna, mutta elättelen vielä toiveita, että sieltä jokunen jaksaa hengissä!
ReplyDeleteHyvä niksi imurointi, täytyypä kokeilla. Hyvässä paikassa on sinun kukkasi.
ReplyDeleteVarmasti hyvä kirja.
Kiva kun sait postisi lähtemään.
Hyvää pyhäiltaa sinulle!
Hauska vinkki, pakkohan tuota on kokeilla. Kyllä ihminen on kekseliäs olento...
ReplyDeleteKirjasi vaikuttaa kyllä hirmu houkuttelevalta, ihan täsmäasiaa tänne(kin) tontille. Ja pelargoneja, nam.
Täytyy vielä kommentoida edellistä postaustasi postireissulta, että melkoinen jännitysnäytelmä se olikin! Hienoa, että kapteeni palasi hakemaan sinut, onnellinen loppu tarinalle :)
Mainio imurointivinkki :)
ReplyDeleteHarmittaa,kun itsellä ei ole oikein kunnollista tilaa kasvien talvettamiselle. Autotallissa olen nyt joitakin kukkia yrittänyt säilyttää,mutta,kun talli on täynnä isännän rojuja on sinne ikävä lähteä raivaamaan tietään...
Maikki; Kyllä ne joskus saattavat pudottaa lähes kaikki lehdet. Mulla on sama jännitys verenpisaran kanssa, ihan kuolleelta näyttää, mutta siitä ei voi olla varma vielä.
ReplyDeleteSylvi; Kiitos!
Geranium; Kiitos, juu, onneksi kapteeni pelasti :-D Ja kansimies!
Katja; Voi isäntää :-D Talvetuspaikka on tosiaan tärkeä. Mulla nämä olosuhteet ovat liian kylmät tai vaihtelevat joillekin kasveille, mutta pelakuut kukoistavat - paras siis keskittyä niihin, jotka viihtyvät. Toisaalta ne vievät asuinhuoneissa niin paljon tilaa, että on syötävä sohvalla telkkarin ääressä, kun ruokapöydällä ei mahdu! Joku muu säilytyspaikka olisi kiva, mutta ei ole. Hyvä näinkin, pelakuut on tärkeämpiä kuin ruoka, mulle ;-)
Uusi kirjasi on ilman muuta hankintalistallani kun ruukku- ja laatikkoviljely pitäisi jotenkin saada haltuun. Onko sinulla neuvoja suurehkon puisen istutuslaatikon tekemiseen - tulisivat talon tylsälle seinustalle - toinen talon itäpuolelle ja toinen pohjoispuolelle Mitkä monivuotiset kasvit laatikossa voisivat menestyä - menestyykö mikään köynnös..? Uudehkoissa taloissa ei ole kasvien talvetustiloja, mikä on kurjaa. Pelargonien talvetusta aion ensi vuonna yrittää eteisessä - mitenkähän viileää siellä pitäisi olla..?
ReplyDeletePelargoneille pitää olla nollan yläpuolella, mutta kuten tuosta tekstistä huomaat, ne ovat varsin joustavia kavereita.
ReplyDeleteEi ole ohjetta, mutta eiköhän tavallisen puulaatikon ohje löydy aika helposti? Se kannattaa vuorata, niin puu ei mätäne niin nopeasti.
Kasveja kannattaa kokeilla, varjossa ainakin saniaiset, kuunliljat, esikot, köynnöshortensia ja monet kuusamat viihtyvät varjossa.
Onnittelut vielä kirjasi johdosta! Viehättävän näköinen sisältäkin!
ReplyDeleteKiitos! Kyllä siellä akileijakin mainitaan, vaikka se ei varsinaisesti ruukkukukka olekaan ;-) Minulla kasvoi lehtoakileija monta vuotta ruukussa, talvehti ihan ulkona loistavasti, tietenkin, kestävä kun on. Sitten istutin sen puutarhaan kun hyvä paikka löytyi.
ReplyDeleteOnneksi olkoon kirjasta! Kuten oon sanonutkin, oot pöyristyttävän ahkera ihminen!
ReplyDeleteMitäs kissat sanoo kukkien imurointiin, ihmettelivätkö edes? Vai taisivat pysytellä hyvän matkan päässä, koska imuri :-D
Kiitos! En kyl oo yhtään ahkera, luulet vaan ;-)
ReplyDeleteTäällä saaressa käynnistän imurin vain silloin, kun molemmat (tai ainakin Musti) on ulkona niin välttyvät siltä stressiltä. Niin en tiedä suhtautumista. Ransu olisi saattanut tarkkaillakin, mutta Mustin on annettava mennä ensin ulos tai sillä menee hermo.
Huippu hauska idea toi imurointi :)
ReplyDeleteAivan kutkutti kun kuvittelin itseni esiliina päälle (kuten vanhoissa kotimaisissa filmeissä) ja pihalle imuroimaan.
Luulempa että ideasi tosiaan toimii ja siinä on sekin hauska puoli että olisipa taas naapureilla ihmettelemistä :)Pitäähän niitäkin aina välillä hauskuuttaa..
Kiitos kirjaesittelystä! Siinä on varmasti hyviä vinkkejä!
Ilman muuta naapureille täytyy antaa ihmettelyn aihetta. Esiliina vain päälle, paplarit päähän ja imuri kehiin, kuten Freddie Mercury videolla I Want to Break Free. Niin, ehkä voisitkin vielä laittaa miehen asialle ;-)
ReplyDeleteKirjasi vaikuttaa houkuttelevalta! Olen ruutu- ja laatikkoviljelyn vankkumaton kannattaja; se on vaan niin paljon helpompaa, kuin perinteinen kasvimaalla kyykkiminen.
ReplyDeleteNiin on. Perinteisen ja ainakin minulla ojien ympäröimän kasvimaan siistinä pitäminen on yhtä tuskaa, kun niiltä ojan penkoilta tunkee koko ajan juolavehnää ja ohdaketta.
ReplyDeleteAa, en siis ole ainoa kasvien imuroija, hurraa, en olekaan pipi päästäni ;P
ReplyDeleteNo niin, helpotti varmaan ;-P
Delete