Naipokin kuulumisia

Syntymäpäivät ovat mukava asia, varsinkin kun on ystäviä, jotka osaavat parhaiden mahdollisten lahjojen antamisen taidon. Olen saanut pari kiehtovaa puutarha-aiheista kirjaa, kissa-aiheisen kirjan ja elefantin adoption.
Saan olla nuoren Naipokin adoptiovanhempi jo kolmatta vuotta peräkkäin. Naipoki on vähän yli kaksivuotias orvoksi jäänyt afrikannorsu, joka onnekseen pelastettiin kaivoon pudonneena ja otettiin The David Sheldrick Wildlife Trust -säätiön hoitoon. Säätiöllä on mittava norsujen ja sarvikuonojen hoito- ja pelastusohjelma – näitä lajeja yhä salametsästetään eikä orvoiksi jääneillä pienokaisilla ole eloonjäämisen mahdollisuuksia ilman apua. Vartuttuaan ne pääsevät takaisin luontoon, säätiö sijaitsee Tsavon kansallispuiston alueella. Liikuttavimpia tarinoita ovat sellaiset, joissa aikuinen, jo vapaaksi päästetty elefantti on loukkaantunut ja päättänyt lähteä takaisin hoidettavaksi säätiölle, joka saattaa olla siinä vaiheessa jo satojen kilometrien päässä. Turhaan ei puhuta norsun muistista. Ja mukaan pitkälle etapille lähti tietenkin kaverinorsu, sillä eihän loukkaantunutta ystävää voi jättää yksin vaeltamaan.
Naipoki (kuvassa oikeanpuolimmainen) on vielä nuori ja elää säätiön suuressa tarhassa vielä monta vuotta. Naipoki ei ole osallistunut isompien välisiin johtajanselvittelyihin, vaan tarkkailee tilannetta viisaasti vähän kauempaa. Saan lukea Naipokin ja säätiön uusimmat kuulumiset kuukausittaisista sähköpostikirjeistä.

I got a renewal of an elephant adoption as birthday present for the third time now. This is the best kind of present one can have – along with some wonderful gardening books, of course. My foster elephant Naipoki lives at The David Sheldrick Wildlife Trust.

Tässä vielä pieniä paloja omasta kissapetoreservaatistani:

Huomaa kuohkeat pöksyt – asialla on tietenkin Ransuli Karvapehva.

Huomaa jättitassu.

Pantteri näyttää kunnon otteet.

Huomaa hampaat.

Tarmokasta viikonloppua!