Kymmenen kuvaa kesään -haaste etenee. Maisemassa ei kylläkään ole muutoksia, aina vain on yhtä valkoista. Muutoksia täytyykin tehdä itse.
These are my February window views. They are depressingly similar to January and December – so I had to invent a change in it and felled a large branch of the Norway maple growing in front of my house.
Katkaisin keittiön itäikkunan edessä kasvavasta vaahterasta suuren oksan. Näin suureksi kasvava puu ei saisi kasvaa lähellä taloa, mutta täälläpäin on tapana leikata vaahteroita kuten lehmuksia muissa maissa. Itse en pidä kynityn vaahteran ulkonäöstä, mutta koska en ole koskaan tätä leikannut, oli nyt aika. Yksi suuri oksa vuodessa on varmaan sopiva määrä, tuon toisen haaran korkein oksa saa katketa jollakin toisella kerralla.
Musti tuli tutkimaan, mitä on tapahtunut.
Mamma! Tää on MUN kiipeilypuu! Mun puu, josta jahtaan sarvipöllötkin pois!
Kyllähän siellä vielä voi kiipeillä ja pitää jumppahetkiä. Musti esittelee: keskivartalovenytys.
Takajalkaspagaatti.
Moni kyseli alastulosta edellisen puukiipeilyjutun kommenteissa. Musti näyttää, miten pantteri liikkuu ketterästi myös painovoiman suuntaan.
Maatiainen puussa on kai puutiainen.
Tänään on satanut paljon lunta ensin aamupäivällä ja nyt sade alkoi taas.
(Yritän muistaa ottaa tuon joulutähden pois ikkunasta ennen juhannusta)
Bonuksena olohuoneen ikkunakuva. Nyt viihdytään taas sisällä.
Alan viimein paistaa blinejä, maukasta maanantaita kaikille muillekin!
.JPEG)
.jpg)
Musti näyttää olevan varsinainen akrobaatti! Ihana!
ReplyDeleteHarmillisesti oli täälläkin satanut yöllä lunta, puutkin olivat ihan lumikuorrutteiset. höh!
ReplyDeleteMutta onneksi nyt päivällä satoi vettä, mukavan synkältä alkaa taas maisema vaikuttaa. Onneksi linnut pitävät jo aikamoista mekkalaa, tulee se kevät kuitenkin!!
Olispa itsekin yhtä ketterä kuin Musti, saisi kaikki puiden hoitoleikkauksetkin helposti hoidettua :)
Maukasta maanantaita sinnekin, blinien parissa.
Minun saaristolaisleipäni menee juuri pian uuniin...
My life; Musti on taitava :-)
ReplyDeleteMarja; Kiitos! Ai, täällä on nollassa, mutta ei tule vettä vaan edelleen lunta. Huomasin saman, että tänään linnut liversivät ihan toisella sävyllä kuin viime päivinä! Aurinkokin MELKEIN näyttäytyi :-D
Puutiainen liikkuu hurjan sulavasti. Meillä ei juurikaan harrasteta kiipeilyä, ovat siis maatiaisia sanan jokaisessa merkitysessä.
ReplyDeleteSisällä oleminen viehättää juuri nyt. Ja väsymys painaa yhä vaan. Nokoset oiskin oiva puuha just tähän kohtaan...
Ai, teillä on maassa liikkuvia maatiaisia. No niin, nyt torkuille sitten, hopi hopi! Kavereita varmaan löytyy.
ReplyDeleteMikä liikkumisen sulous puutiaisella! Kurnauskis!
ReplyDeleteTäälläkin on viime aikoina sadellut jonkin verran lunta, mutta pianhan se uusi lumi onkin jo vanhan surma :)
Mustin kiipeilyä on ilo seurata, se on komea ja taitava. Jaa-a, olisiko uusi luma vanhan surma, täällä se vain ei näy vähenevän, vaikka on nollakeli ja koko ajan tulee lisää lunta. Mietin, kestääköhän vinon ja lahon saunani katto ja seinät vielä tuota märän lumen kuormaa vai ei.
ReplyDeleteKomea on Vaahtera sinulla, isompi ja paksumpi kuin meidän Tammi;)
ReplyDeleteMustin oma kiipeilypuu, hienot spagaatit hän teki:)
Lunta oli meilläkin satanut viime yönä ainakin 15 cm ja lumitöitä taas tehty. Rupeaa pännimään noi ainaiset lumiurakat, kun muutakin hommaa olisi.
Mukavaa loppuviikkoa saareen teille!
Musti hallitsee hienosti kiipeilytaidot vaahteran latvuksessa! Aurinko melkein näyttäytyi täälläkin tänään, vaikka koko ajan satoi lunta. Oli jotenkin valoisampi päivä jo kuitenkin :)
ReplyDeleteMaiju; Kiitos! Tuolla on varmaan jo ikää, vaikka se ei ole leikkuiden (aiempien) takia korkeampi. Rungossa on kumminkin jo runsaasti naavaa ja jäkälää, kauniita värejä.
ReplyDeleteTuota märkää lunta on raskas kolata, lumiukkoja siitä olisi oikein hyvä tehdä, se tarttuu nyt tosi hyvin. Tarvitaan energiapitoista ruokaa kuten blineja niin jaksetaan työnnellä lunta ;-)
Saraheinä; Oli ihanaa, kun aurinko häämötti pilvien läpi, linnut oikein sirkuttivat!
Voi vitsi, olispa yhtä taitava kuin Musti, edes maassa :)
ReplyDeleteTäälläkin oli aamulla taas auto vankan lumikerroksen alla. Kevät, kevät, huhuu!
Joo, huhuu! Pitäisköhän tanssia sadetanssin tyyppinen kevättanssi?
ReplyDeleteMamma meni kajoamaan Mustin puuhun, voi harmi. Onneksi sinne jäi kuitenkin vielä oksia mihin kiivetä.
ReplyDeleteMusti on kyllä taitava kiipeilijä! Viettääkö se puussa pitkiä aikoja kerrallaan vai käykö vain katselemassa maisemia?
ReplyDeleteOnnellinen puutiainen, saa kiipeillä vapaasti yltäkylläisesti puissa niin paljon kuin haluaa :)
ReplyDeleteMusti on kyllä tosi taitava! Eipä ihme jos vähän huolestutti, jos kyseessä on jumppapuu :)
ReplyDeleteEttä meinaat pilata toisen kiipeilypuun!!!! Sulla on pelakuut hyvässä mallissa.
ReplyDeleteMus-ti! Ei oo ketään noin nokkelaa ja näppärää puutaiteilijaa, taituroijaa, kiipeilyeksperttii kuin SÄ. On hienoo nähdä sun kuvia, aina. Ja Ransulle samat, ei oo tarkoitus yhtään vähätellä herra Villapöksyn kuvei.
ReplyDeleteMyrsky; Tavoitteeni on, että puu haarautuu enemmän, silloinhan siitä tulee parempi kiipeilypuu...
ReplyDeleteHeidi; Oikeastaan Musti intoutuu silloin, kun minäkin olen ulkona. Silloin se riehaantuu, sanoo kurr ja sinkoaa puuhun. Eipä sitä juuri puissa näe, jos katson ikkunasta ulos, silloin se kulkee pihalla asiallisen näköisenä isäntänä ;-)
Kerran kaupungissa se kiipesi puuhun ja vietti siellä 45 minuuttia, mutta kun se on kaupungissa valjaissa, jouduin seisoskelemaan ja odottamaan siinä puun alla, alkoi tulla jo kylmä kun oli talvi ja täysikuu.
Mörökölli; Kyllä se saa toteuttaa itseään :-)
Mamma N; No tuo ja sitten yksi toinen vaahtera, ja kolmaskin, ja luumupuut, ja mänty, ja koivu, ai niin ja katajaankin se on kapsahtanut...
Amalia; Pelakuut viihtyvät tässä talossa hurjan hyvin.
Musta ja Harmaa; Kiitos! Hra Villapöksystä on tullut, hmm, massiivisempi viime aikoina. Kyllä sekin kiipeilee, mutta ei niin antaumuksella kuin meidän puutiainen.
Puutiais Pantteri :D
ReplyDeleteMahtava kiipeilyy Pantterilla.
Meilläkin kasvaa iso omenapuu ihan liian lähellä seinää. Noviisi kun olen leikkaushommissa, en tiedä mitä pitäisi tehdä. Ylimmät oksat osuvat katon rajalle. Tai siis leikatahan niitä pitää, mutta kuinka paljon, se mietityttää.
Ja muutenkin olen joidenkin istutusten kanssa ihmeissäni ( pensas siellä, pensas täällä, Leena se istuu mietintätämyssy päässä). Kovasti on kaikkea tänne laitettu kasvamaan, vaan jonkinasteinen ajatus hommasta puuttunut ( sanoo mun maalaisjärki). Lumenluonnin lomassa tänään kovasti yritin miettiä, että mitähän mamman pitäisi keväällä alkaa säätämään. Ja omenapuiden oksat lienevät ensimmäisen operaation kohteena.
Mutta Pantteriin vielä, hän on ihan huippu taitava kiipeilijä, upea Katzimus !
t. Leena ja Pojat
Tuo vaahterahan on kuitenkin aika kivasti leikattu, toista kuin esim. terijoensalavat jotka pätkästy ihan tyngiksi ja sitten ressukat hädissään kasvattavat hurjasti piiskoja. Surullisen näköisiä:( On sulla taitavat ja ihanat kisut<3
ReplyDeleteLeena & Pojat; Kyllä kannattaa puuta leikata. Moni tuskailee leikkuiden kanssa. Omenapuunkaan kanssa ei ole olemassa sääntöä, miten sitä pitäisi leikata, vaan ainoastaan, etä sitä kannattaa leikata, jotta se tuottaa enemmän satoa - tai ei kasva talon kimppuun. Ota yksi suuri oksa pois per vuosi, jostain sopivasta kohdasta, juuri tähän aikaan vuodesta on ihan hyvä, tai maaliskuussa.
ReplyDeleteMinna; En tiedä,onko se vaurioitunut vai osattu leikata tuolleen Y:n malliseksi. Toinenkin lähellä taloa kasvava vaahtera on selvästi aiemmin leikattu. Itse poistelen näistä nyt sitten korkeimpia oksia silloin tällöin, jotta eivät kasva valtaviksi. Olisi kyllä viisainta istuttaa alun perinkin sellainen puu, joka ei kasva niin isoksi, että sitä pitäisi jatkuvasti leikata...
(Tää on mun kestonyrinää kaikilla pihoilla)
Mun on tehnyt mieli jo pitkään binejä. Ensi viikolla teen kun on loma, saa aamupalaksi :)
ReplyDeleteTaitava puupantteri!
Blinit on niin hyviä. Mulla tuskin jäi aamupalaksi, kun söin niitä niin että napa rutisi... ja kolmen tunnin päästä teki taas mieli lisää!
ReplyDeleteOI, eikö emäntää yhtään kylmää katsella omaa rakastaan tuolla tavoin ohuillaoksilla ja välillä pääkin alaspäin??
ReplyDeleteHih, ei tee, olin itse pienenä ihan samanlainen apina :-D
ReplyDeleteTuo on kyllä ihan päivittäinen näkymä, kyllä siihen kummasti tottuu, ei hermostuta yhtään.
Teillä on kivat maisemat - talvellakin! :)
ReplyDeleteVoihan blini,kun on tuo Musti niinkuin Tarzan viidakossa taiteillessaan puiden oksilla. Meikäläinen saisi varmasti pari viikkoa sairaslomaa tuollaisen kiipeilyn jälkeen ;)
ReplyDeleteSirpa ja Kollo; Niin on, varsinkin kun komea pantteri vielä parantaa maiseman kuin maiseman :-)
ReplyDeleteKatja; Heh, tuosta saisi muutamat revähdykset, venähdykset ja levähdykset! Mustin menoa on hieno katsella.
Onpas Musti taitava kiipeilijä! Teilläpäin on vähemmän näköjään lunta kuin täällä.
ReplyDeleteVoi ei, ja minusta kun lunta on kauhean paljon - ja taas sataa lisää!
ReplyDeleteI can't even begin to imagine what it must be like to live with that much snow for such a long time but hopefuly Spring is just around the corner. It's a lovely sun filled morning here today although it's cold, I'd send you some sunshine if I could.
ReplyDeleteThank you Paula, sunshine is very needed! As we speak, it is snowing more and more. I love the spring with its flowers and buds; and currently I'm reading Monty Don's Gardening at Longmeadow and he speaks of snowdrops flowering at this time. I wish. Well, they are VERY appreciated when they finally come!
ReplyDeleteOI! Nyt kyllä alkoi paras loma ikinä !
ReplyDeleteEilen löysin kirjakaupan alesta tarpeellisen puutarhakirjan ja äsken tuli kirjapaketti merten takaa
( no ei ihan) omistuskirjoituksella, oi <3
Kirjan arvoa nostaa ehdottomasti postittamiseen liittynyt haaste :)
Kyllä voi ihminen olla onnellinen!
Kiitos kirjastasi, pikaselasin sen nopeasti; mitkä kuvat!Ja
tykkään just tuon kokoisista kirjoista. Nöpö-kissa bongattu, mahtaakohan näkyä muita
( tuttuja)karvapehvoja....
Kyllä meillä on nyt niin mukavaa, miäs sai postipatelta laatikollisen moottoripyörän osia ( levitetty sängyn päälle), Pojat saivat siis pahvilaatikon ja tulossa tällä viikolla heille vielä iso lähetys saksanmaalta ( ...ruokaa ja uusi kickeroo).
Nyt riemumielin lumihommiin.
Kiitos leikkuuohjeesta.
t.Leena ja Pojat
Jee, jokaiselle jotain, sehän on paras tilanne :-)
ReplyDeleteIhana Musti, ja mainio kiipeilijä :)!
ReplyDeleteOlohuoneen kalustosi on muuten upean näköinen, saako joskus kokonaiskuvaa???
Ok, täytyy ottaa kuvia, vaikka on siitä erinäisiä kuvia jo täällä julkaistu. Olohuoneen tapetointikin on yhä kesken, aloitin sen viime vuoden tammikuussa...
ReplyDeleteOn tuo Musti varsinainen akrobaatti-kissa. Olisiko ollut edellisessä elämässä puuma tai kenties sirkuksessa töissä.
ReplyDeleteTuo sirkus on varteenotettava vaihtoehto :-D
ReplyDeleteAika jumppaaja Musti on! Ei ihme, että on noin sutjakassa kunnossa. :D
ReplyDeleteOn se muuten, mutta vähän roikkuva vatsanahka on... no kenelläpä keski-ikäisellä ei olisi ;-)
ReplyDeleteMusti on uskomaton kiipeilijä! <3
ReplyDeleteOn se aikamoinen!
ReplyDeleteIhana kiipeilijä :)
ReplyDeleteVatsanahka riippuu monella nuorellakin kissalla, etenkin tytöillä. Eläinlääkäri sanoi sen johtuvan jostain rasvan kertymistä, minä väitän, että ainakin osissa tapauksissa syynä on sterilisointi (Annilla alkoi roikkua noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen).
ReplyDeleteKaisa; Niin on :-)
ReplyDeletesea; Mustilla alkoi roikkua vatsa silloin, kun Ransu tuli - ehkä Musti silloin huomasi olevansa keski-ikäinen ;-) Sillä oli joku suolistotulehdus, sen turvonneisuuden jälkeen se ei enää palautunutkaan, vai johtuneeko kumminkin siitä, että olen antanut hieman liikaa ruokaa, kun se ei talvella juuri liiku. Mutta ei tuo vatsa kesälläkään häviä. Vaikka Musti saattaa käydä syömässä vain kerran päivässä.