Monday 4 June 2012

Yksi menestyy, toinen ei

Kokeilen mielelläni erikoisia kasveja, mutta se on aikamoista arpapeliä. Toisaalta en harrasta talvisuojaamista, joten kasveilla on karut oltavat huomassani. Joskus on vaikea arvata, mikä tulee selviämään elossa. Yllätyksekseni nk. "tyttömagnolia" 'Susan' on edelleen hengissä, vaikka toinen sen vanhemmista on meillä liian talvenarka Magnolia liliiflora 'Nigra'. Kukkia on ehkä turha odottaa, toisaalta pensas jaksoi tehdä yhden kukan viime kesänä. Tämä kasvi on selvinnyt siis kahden talven yli pihallani.
Sen sijaan tähtimagnolia, jonka pitäisi olla kestävämpi, on heittänyt henkensä. Sekin selvisi viimeistä edellisen talven yli. Viime syksynä istutin japaninmagnolian, se on hengissä ja varsin terhakka.

Tämä on kokeilu, jonka laitoin maahan viime keväänä. Tavallisemmassa japaninruusukvittenissä on oranssimmat kukat, tämä on varmaankin joko tarha- tai kiinanruusukvitteni, niissä on useita lajikkeita kukkien eri sävyissä. Niiden talvenkestävyys on kuitenkin kai japaninruusukvitteniä heikompi.
Ostin tämän bonsaina, siksi tämä on hassusti leikattu ja runko on paksu vaikka pensas on lyhyt, toisaalta se on kaunis näin. Ruusukasveihin kuuluva kvitteni, samoin kuin esim. omenapuut ja orapihlajat, kestää leikkaamista hyvin ja sen voi muotoilla miten haluaa.

Sekä magnolia 'Susan' että kvitteni kasvavat muotopuutarhassa, tässä vielä kerran uuden köynnöskaaren kanssa. Japaninmagnolia kasvaa viihtyessään tähän liian suureksi eli se on istutettu toisaalle.

I like trying new plants, so far attempts with magnolias have been less successful. It seems M. stellata did not survive last winter, 'Susan' is producing shoots a bit reluctantly and a M. kobus planted last autumn is doing best of all. However, a bonsai Chaenomeles is doing remarkably well even if it is supposedly more tender than C. japonica, the regular quince around here. 

Kääpiömantelit ovat pistäneet tänä vuonna pystyyn parhaan esityksen tähän mennessä. Nämä ovat ystäväni itse kasvattamia, sama ystävä jolta sain mustaseljatkin, kiitos J!
Näitä ei ole vartettu luumun perusrunkoon, kuten usein tapahtuu. Luumuhan tekee tuhottomasti juurivesoja, joita on sitten poistettava. Toisaalta kaikki Prunus-suvun kasvit kai tekevät juurivesoja, mutta ei näin kauniin pensaan leviäminen voi olla huono asia. Vesoja ei vielä viiden vuoden aikana ole näkynyt.

Kääpiömantelit eivät oikein tästä kuvasta erotu, mutta ne kasvavat tämän pitkän penkereen oikealla puolella noin sen puolessavälissä. Tämä on hyvin aurinkoinen paikka, varjoa ei ole mihinkään aikaan päivästä. Toisaalta maa on vastapainoksi kostea eikä taida täysin kuivua hellekautenakaan.
Tällaisessa rinnepaikassa on otettava huomioon, että se maa, mikä kesällä on ihanan tuore, saattaa olla talvella ja keväällä litimärkä. Sellaista ei moni kasvi kestä. Pengerpenkkini on sitä märempi mitä lähemmäs saunaa (vaaleanvihreä rakennus) mennään, siellä päässä viihtyvät päivänliljat ja kelta-, siperian- ja kaunokurjenmiekat erinomaisesti.
Etualalla penkki kurvaa oikealle ja siitä alkaa pari päivää sitten esittelemäni metsäpuutarhapenkki.

Metsäpuutarhasta löytyy vielä yksi iloinen yllätys: viimein maan pinnalle noussut valkoraitalehtinen lehtokielo. Kasvatin tätä ruukussa koko viime kesän eikä se jaksanut nousta mullan pinnalle lainkaan. Pari kertaa kippasin ruukun ylösalaisin vain todetakseni, että siellä on selvästi elossa oleva, mehevä valkoinen juuri! Näistä käsittelyistä huolimatta juuri oli edelleen syksyllä hengissä ja istutin sen maahan. Nyt mietin, onko paikka vaahteran juurella kumminkin sille liian kuiva ja pitäisikö kasvi vielä kerran siirtää. Anteeksi vain pieni lehtokielo...

Japaninmagnolia – Magnolia kobus
Kiinanruusukvitteni – Chaenomeles speciosa
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Lehtokielo, valkoraidallinen – Polygonatum multiflorum 'Variegatum'
Tarharuusukvitteni – Chaenomeles × superba
Tähtimagnolia – Magnolia stellata

22 comments :

  1. Kiitos vinkistä, olenkin miettinyt voiko japaninruusukvitteniä leikata. Ilokseni löysin omastanikin muutaman kukkanupun ja jään odottamaan kvittenisatoa :)

    ReplyDelete
  2. Voi kuinka kauniit kukat kvittenissä onkaan! Hyvä tietää, että jos siellä ei magnolia meinaa menestyä, niin minun ehkä turha täällä kolmosvyöhykkeellä edes haaveilla moisesta... Aion tosin vielä joskus kokeilla :)

    ReplyDelete
  3. Meilläkin magnolia heräsi henkiin, vaikka hetken näytti jo pahalta. Sekin on jo iso ilo, kukkia ei uskallettu edes toivoa!

    ReplyDelete
  4. Minä ajattelin kokeilla tutuilla kasveilla, jotka kasvoivat entisessä puutarhassani V-vyöhykkeellä. Nyt asun siis VI-vyöhykkeellä, joten jännitystä piisaa, kuinka tänään istuttamani kasvit lähtevät kasvuun ja selviävät ensi talvesta!

    ReplyDelete
  5. Onpa tuo kääpiömantelikin kaunis. Tulee hiukan mieleen keltainen onnenpensas, paitsi onnenpensaassa ei ole vielä lehtiä silloin, kun se kukkii.

    ReplyDelete
  6. Voi hyvänen aika, sinulla on todella monipuolinen kasvusto pihallasi! Ihanaa katsella kuvia "ihmisennäköiseltä" pihalta; ei siis ole liian hienoa, vaan jotenkin kodikasta ja yllätyksellistä. Tämä hankalasti muotoiltu virke on siis kohteliaisuus!

    ReplyDelete
  7. Tuota mantelia, mun tekis mieli, ei vaan varmaan menesty III vyöhykkeellä :( Luin vanhasta Kotipuutaralehdestä naisesta, joka kasvattaa kasveja muovin alla. Ajattelin kokeilla.

    ReplyDelete
  8. Cheri; Eipä kestä... muissa maissa sitä näkee usein litteäksi seinää vasten kasvatettuna, siinä kun on aika laihat oksat niin ehkä ne pysyvät tuettuina paremmin kuosissa.

    Kartanonrouva Elise; Kai magnoliaa on pakko jossain vaiheessa kokeilla... japaninmagnolian pitäisi kai olla kestävin meillä.

    Viivi; Vau, hienoa, hyvä mangolia!

    Jaana; Uuden puutarhan laitto on aina jännää! ja vanhankin, kun kasveista ei koskaan tiedä miten ne viihtyvät.

    Paula; Se on tosiaan kuin onnenpensas, kun kukkia on oksa täynnä.

    Caro; Voi kiitos, ihana kohteliaisuus <3

    Naukulan Mamma; Kiitos!

    Amalia; Niin, se on aika pienikasvuinen, joten joku kasvihuone tai muovi voisi sopia. Mikään monimetrinen puu tuosta ei tosiaankaan tule.

    ReplyDelete
  9. Tuollaisen Susanin ostin tänään samoin Stellatan ja viiniköynnöksen Hazaine Sladkii. Pihani on etelään vaikka III-vyöhykkeellä elelenkin. Kaivelen huomenissa maahan ja alan jännittää miten ne selviävät. Olen niin innoissan, magnoliasta olen haaveillut jo kauan. Mantelisi on soma!

    ReplyDelete
  10. Rva Pioni, mangolian istuttaminen ja niiden kukista haaveilu on aina järkevää toimintaa! Ehkä sananlaskua voisi muuntaa niin, että jos elät yhden päivän, istuta magnolia (vai miten se nyt menikään). Paljon onnea ja hyvää kasvua magnolioillesi. Kääpiömanteli olisi ehkä jopa varmempi, ainakin täällä se näyttää viihtyvän siinä missä magnoliat vielä pohtivat asiaa.

    ReplyDelete
  11. Hieno tuo kivipenger ja kaikki kukkivat pensaat tietty myös! Magnoliasta haaveilen, ehkä hankin tänä vuonna jonkun kestäväksi lupaillun.

    ReplyDelete
  12. Kvitteni on niin söpö, harmittaa kun mun alkuni ei menestynyt. Täytynee kokeilla uudestaan paremmalla onnella. Ja taidolla!
    Onkoos toi raitanen lehtokielosi mun yksivärisen sisko?

    ReplyDelete
  13. Vaikka joku ei menestykään, sinulla on kyllä siellä sellaiset sukseet kasvien suhteen, että me muun Suomen asukit voimme vain huokailla haikeudesta. Vaan harmittaa se takuulla, jos jotakin on hankkinut eikä se sitten jaksakaan sinnitellä. Vaikka olisiko ollut vaan maanantaikappale...?

    ReplyDelete
  14. Maria; Se pengerrys piti vain kaivaa esiin... olikohan siitä noin puolet esillä kun kävitte täällä? En oikein muista. No nytkin riittää vielä esiin kaivettavaa, jos ei tuon jatkeena (vaikuttaisi kyllä saunan edustalla olevan), niin muualla. Olen leipämoottorilla toimova kaivinkone :-D
    Japanin- ja pensasmagnolioiden pitäisi olla kestävimpiä, toisaalta eihän niistä ole paljon iloa jos eivät kuki. Raportoin. Mulla on toistaiseksi ollut vasta yksi kukka, tässä 'Susan'-magnoliassa viime vuonna.

    Pirkko; Hitsi, jospa toinen kokeilu menestyisi, jollakin lämpimällä seinustalla? Raitalehtokielo on varmaan yksivärisen sisko :-)

    ReplyDelete
  15. Intopii; Niin, eihän sitä tiedä, tai jos paikka oli huono: liian raskas maa, liian tuulinen, liian sitä tai tätä. Ekaan takaiskuun ei kai pidä lannistua. Mutta aina on lisäksi jotain muutakin mitä voi kokeilla ;-)

    ReplyDelete
  16. Tänä keväänä käydessäni eräällä paikallisella puutarhalla, näin siellä myynnissä Magnolian, jonka menestymisvyöhykkeeksi luvattiin V! Sellaisen ajattelin käydä hakemassa kun tili tulee;)

    ReplyDelete
  17. No juu! Olisikohan se ollut japaninmagnolia 'Vanha Rouva', tai 'Mustilana' tai "Mustilan kantana" myös tunnettu. Mustilassa oleva, suojaisalla paikalla kasvanut japaninmagnolia on menestynyt siellä jo pitkään ja siitä on otettu pistokkaita, jotka viimein ovat myynnissä. Pensasmagnoliakin kuulemma menestyy pohjoisimpana, mutta vyöhykkeistä en tiedä. Kaikkea kannattaa kokeilla!

    ReplyDelete
  18. Sinulla onkin paljon näitä erikoisuuksia. Itse olen innostunut enämpi vanhoista maatiaislajikkeista, joita yritän parhaani mukaan säilyttää. Oletkohan muuten huomannut, että olen vaihtanut vuodatuksesta bloggeriin??

    ReplyDelete
  19. Juu, tykkään kokeilla kaikkea uutta. Maatiaislajejakin on, niitä kin on hyvä olla vanhassa pihassa ja muutama laji siellä olikin jo omasta takaa. Minun pitää nyt tarkistaa onko uusi blogiosoitteesi listallani, kiitos muistutuksesta!

    ReplyDelete
  20. Tuo raidallinen lehtokielo on ihan paras! Mistä sellaisen saisi???
    Kääpiömanteli on ensimmäinen kasvini ikinä, jonka ole ostanut ensimmäiseen rivitalopuutarhaani yli kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin se oli mielestäni maailman kaunein kasvi. Toki pidän siitä vieläkin.
    Edellisessä kodissani oli myös japanin ruusikvitteneitä. Ajattelin hommata Vironperällekin vielä joku päivä.
    Hurmaavia kasveja Sinulla!

    ReplyDelete
  21. Kiitos Irene! Meillä on sama kasvimaku :-)
    Tilasin tuon raidallisen lehtokielon Englannista (Rare Plants), mutta olen bongannut raitalehtistä tarhakalliokieloa myös Espoon Muhevaisella. Voi olla että ne loppujen lopuksi ovat yksi ja sama laji...

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!