Metsäpuutarha laajenee

Jatkoin eilen metsäpuutarhaa tien varrella olevien mäntyjen alle. Mäntyjen välissä kasvoi koivu, joka kaadettiin heti ja sen kanto on jo mukavasti lahonnut pois viidessä vuodessa. Olen aika tarkka siitä, että puilla pitää olla tarpeeksi tilaa kasvaa kauniiksi, ne eivät saa olla liian tiheässä.

I carried on with the woodland garden underneath two Scots pines that grow along the road.

Maa oli paikoitellen hurmaavan karikkeista ja mukavan tuntuista. Kasveina on ojan eli tien varrella pensaita: ystävältä saatu jasmike, kartiovalkokuusia (Ikeasta!), pallohopeakuusia ja hollanninlumimarja 'Mother of Pearl' Viherpeukaloilta. Pensaiden edustalla on mm. raitalehtisiä kieloja, keltapeippiä, vaaleajouluruusuja, varjohiippa, idänvarjosaraa, hirvenkieli, rotkolemmikkiä ja loistoesikoita.

Kuvista olisi tullut edustavampia, jos olisin ottanut ne ennen kuin saksin leikkaamani männynoksan maan pinnalle. Keräsin myös kävyt nurmikolta, sillä leikkurin alla ne sinkoilevat sinne tänne, mutta mullan pinnalla niistä on suurta hyötyä. Savimaa on mineraalia ja siitä puuttuu humus eli eloperäinen aines. Savihan on hienoksi jauhautunutta kiveä. Puutarhuri tekee suuren palveluksen kasveille lisätessään maan pinnalle katetta savi- ja hiekkamailla.

Tässä lähikuvaa raitalehtisistä kieloista 'Albostriata', vasemmalla keltapeippi ja taustalla loistokevätesikko.

Keltapeippi 'Herman's Pride' on peipeistä kauneimpia!

Tässä vielä metsäpuutarhaprojektini kokonaisuudessaan. Jonkun mielestä tämä ei ehkä ole metsäpuutarha, mutta sellaiseksi minä tätä kutsun. Metsäksi riittävät vaahtera ja kaksi mäntyä, suuri kataja vasemmalla tuo myös jonkun varjon ja kuvasta oikealle sijaitseva talo iltapäivävarjon. Kuva on otettu pohjoisesta kohti etelää ja siitä näkee hyvin, miten kaikki puut kasvavat kallistuneina itään lähes jatkuvassa länsituulessa!
Tässä aivan edessä on aurinkoinen nurkka, jossa kohta kukkaan puhkeaa lehtoakileija ja siitä oikealle kivien vieressä kukkivat perhosorvokkimättäät suloisesti. Kapean nurmipolun toisella puolella lintumökin vieressä on eilisessä postauksessa esitelty kohta, jossa kasvaa mm. särkynytsydän. Viime syksynä jatkoin metsäpenkkiä suoraan kohti tietä ja eilen istutin tummana näkyvän alueen kompostikehikosta oikealle.
Koko tämä pitkä istutuspenkki on matalaa ojaa, jota en halunnut täyttää saadakseni pihasta tasaisen nurmikentän. Koska ojaa ei voinut leikata ruohonleikkurilla, se kasvoi nokkosta ja koiranputkea sekä paikoitellen piparjuurta. Nyt se toivottavasti on vähän kauniimpi ja tuottaa paljon silmäniloa pienten ja isojen kasvien muodossa.

Joku on joskus kysynyt, miten saariston ilmasto vaikuttaa kasvivalintoihin. Saaristossahan tuulee lähes aina, kun ei ole metsiä ja kukkuloita tuulta hidastamassa. Täällä saaren keskellä tosin tuulee vähemmän kuin rannalla. Saaristossa lisäksi sataa mannerta vähemmän, sillä pilvet kertyvät ennemminkin mantereen ylle. Kuivuus on otettava huomioon ja kun pihani vielä sijaitsee etelärinteessä avoimen laidunniityn äärellä, ovat aurinkoiset paikat todellakin paahteisia ja kuivia, tuulen vielä kuivattaessa kasveja lisää. Istutan siksi kaikki muut kuin paahteessa viihtyvät kasvit tällaisiin "metsäpuutarhaolosuhteisiin".

Sama kohta tasan toisesta suunnasta eli tieltä kuvattuna. Nyt näkyy talokin vasemmalla ja hirsitalo punaisena sen takana. Kaivon takana näkyy lisäksi myyrää syövä Musti!

Nam-nam, hyvää on.
Onnea kaikille valmistuneille ja maukkaita juhlia!

Hollanninlumimarja – Symphoricarpos Doorenbos-ryhmä
Jasmike - Philadelphus
Kartiovalkokuusi – Picea glauca 'Conica'
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kielo, valkokirjavalehtinen – Convallaria majalis 'Albostriata'
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-ryhmä
Pallohopeakuusi – Picea pungens 'Glauca Globosa'