Akileija on suloinen kukka! Tämän vaaleanpunaisen lehtoakileijan kasvatin erään raunioituneen talon villiintyneeltä pihalta keräämistäni siemenistä. Sen vieressä kukkii verikurjenpolvi, joka on saaren omaa kantaa. Näiden kasvupaikka on paahdepenkki, johon paistaa aurinko lähes koko päivän. Lehtoakileija on joustava kasvi ja sietää tällaistakin olosuhdetta.
Kuva paahdepenkistä vähän kauempaa. Kuvat pitäisi kylläkin ottaa vasta ruohonleikkuun jälkeen niin näyttäisi vähän siistimmältä... tosin penkin takana ei ole leikattua nurmea silloinkaan, sillä se on keto! (Jonka voisi niittää). Seuraavaksi avaavat kukkansa hajulaukat ja punakukkainen lupiini.
There is an Aquilegia moment in the garden. Aren't they sweet!
Kääpiöjapaninakileijan kukat ovat kääntyneet ylöspäin! Hassua, olen niin tottunut lehtoakileijan somasti nuokkuviin kukkiin. Tämä kuuluu kääpiöjapaninakileijojen Cameo-lajikkeisiin.
Valkoinen lehtoakileija kukkii ensimmäistä kertaa. Ystävä lähetti tämän siemenet toiselta puolelta maailmaa.
The pure white columbines are flowering for the first time. Thank you C for the seeds! I know you sent them ages ago, but I was very slow to sow them. These are the first ones to come to bloom.
Akileijoja kasvaa myös tässä vanhan pengerryksen viereisessä kukkapenkissä. Etualalla on muhkea lehtoakileija, joka kylvi itsensä erääseen suureen ruukkuun, johon olin kylvänyt kärhöjä lapsuudenkotini pihalla. Siellä tätä akileijaa kasvoi joka paikassa, mukaan lukien sorakäytävällä. Nykyisellä pihallani olen heitellyt tämän siemeniä jo sinne sun tänne, joten tätä kasvaa täälläkin jo siellä sun täällä. Lisäksi tämä akileija taisi järjestää yllätyksen, joka pilkottaa taka-alalla...
This lovely large specimen seeded itself to a large tub where I had sowed Clematis, in my childhood garden. Is was a very welcome extra in my new garden: greetings from home!
Muutaman metrin päässä edellisen kuvan vanhasta akileijasta kasvaa lehtoakileija 'Nora Barlow'. Tämä valko-vaaleanpunainen lajike on varsin suloinen ja hempeä ja kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa. Heitin sen siemeniä samaan kukkapenkkiin ja kas... yllätys paljastuukin jo saman kuvan yläreunassa.
Siemenistä kasvoikin kerrannaiskukkaisia tummia akileijoja!
My childhood columbine and 'Nora Barlow', in above image, arranged a little surprise: their offspring are dark-flowered double "Barlow" blooms! I believe these are known as 'Black Barlow', 'Blue Barlow', 'Bordeaux Barlow' etc, although the Barlows are more double than these sweet little children.
Toinen on punaisempi ja vaaleampi kuin edellisen kuvan siementaimi. Tämä on todella jännittävää! Ostin tänä keväänä tummakukkaisen 'Black Barlowin' taimia, saa nähdä ovatko ne nyt vielä tummempia vai samanlaisia kuin nämä omat risteymät.
Kukoistavaa tiistai-iltaa kaikille!
Kääpiöjapaninakileija – Aquilegia flabellata var. pumila
Lehtoakileija – A. vulgaris
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
.JPEG)
.jpg)
Onpa tuo akileijojen lemmenelämä kiehtovaa seurattavaa... Kaunista jälkikasvua!
ReplyDeleteAkileijat on kyllä ihaniam ja niin ovat kuvasikin. Kiitos näistä ♥
ReplyDeleteIhanat ihanat akileijat. Meillä on myös siellä täällä lehtoakileijaa, eniten tuota sinertävää mutta muutama valkoinen myös. Nuo kerrotut ovat herkullisen kauniita!
ReplyDeleteAkileijat ovat ihania! Minulla on kahta eri lajiketta vierekkäin ja kukkivat tänä vuonan ensi kertaa yhdessä. Mielenkiintoista nähdä syntyykö risteytystä.
ReplyDeleteKuuluu myös minun suosikkeihin :)
ReplyDeleteVaikkei montaakaan vielä meillä kasva.
Ihania nämä sinun!
Akileijat ovat herttaisia, eivät kauheasti vaadi viihtyäkseen. Minun suosikki on ihana valkoinen japanin akileija.
ReplyDeleteSaraheinä; On tosiaan... jos olisin itse pensselin kanssa tupsutellut, niin saattaisin tuntea itseni jopa ylpeäksi vanhemmaksi :-D
ReplyDeleteMaikki; Kiitos!
AnnaW; Noihin kerottuihin oikein hullaannuin ja olen niin iloinen, että niitä on ilmestynyt lisää ja monessa värissä!
Katja; Varmaan syntyy, meillä lapsuudenkodin pihalla oli kaikkia: valkoisia, vaaleanpunaisia ja violetteja. Ne ovat kaikki niin ihania. Ja näköjään lajikkeetkin osaavat risteytyä :-)
Kesäkukka; Se on ihana kukka ja sopii melkein mihin ja minkä toisen kukan kanssa vain.
Vaahtera-Maria; Niin ovat, kuin mummon myssyjä, niin kuin niitä Englannissa myös kutsutaan.
Voi miten ihania! Mistä noita kerrottuja saa? Tukholmastako? :)
ReplyDeleteEn ole varma ovatko kylvökseni etupihalle itäneet. Pideätään peukkuja.
Akilleijat on kyllä kivoja kasveja, asustavat varmaan ihan missä vain. Ja tekevät näköjään suloisia jälkeläisiä:)
ReplyDeleteTuire; Kuules ihan suomalaisesta taimimyymälästä, tai oikeammin puutarhatapahtumasta Kristiinankaupungista olen sen ostanut. Ja 'Black Barlowin' juurakot tilasin Viherpeukaloilta. Kaikissa Barlow-lajikkeissa taitaa olla kerrottu kukka.
ReplyDeletePioni; Niin tekevät, oikein suloisia lapsosia!
Nora Barlow on tosi suloinen. Jänniä tuollaiset risteymät, yllätyksiä. Sininen kääpiöjapaninakileija on hienon värinen ja valkoinen vasta ihana onkin. Hieno kokoelma akileijoja. Kuinka paljon pihallesi oikein kukkia mahtuukaan?
ReplyDeleteMahtava valikoima sulla. Nora tietty mun suosikkini ;) Vanhan taloni pihassa kasvoi akileijaa, voi kun olisin sitäkin vähän mukaani napannut. Ei sitä aina kaikkea tajua eikä muista.
ReplyDeleteAkileija kirvoittaa tosi monta kommenttia eikä ihme! Niin suloisia ne ovat.
ReplyDeletePaula; Yllätyksiä todellakin! Kimalaisia ja kukkakärpäsiä tässä pitäisi mennä kiittämään ihan kädestä pitäen jos pystyisi.
Kyllä tänne kukkia mahtuu, raivaamatonta aluettakin on vielä! Tässähän oli lähinnä vain lehtoakileijan eri muotoja, poikkeuksena tuo japanilainen. Olisin kyllä toivonut sen olevan punainen tai keltainen: väri, joita lehtoakileijassa ei ole, mutta kun sen raaskuna alesta syksyllä ostin, eihän sinä ollut mitään kukkia mistä olisi värin nähnyt.
Pirkko; Voi, kaikkea ei todellakaan tule ajatelleeksi. En minäkään olisi ehkä tajunnut tuota ottaa, mutta onneksi se tajusi itse. Varjoliljoja onneksi tajusin, nekin kuuluivat lapsuudenkodin lempparikasvustoon!
Jotenkin minä miellän akileijat vanhojen pihojen kukiksi. Ja se ei yhtään väheksyttävää. Päinvastoin.
ReplyDeleteNe ovat juuri vanhojen pihojen kukkia! Ja ihania sellaisia, niin kuin monet vanhojen pihojen kukat ovat. Sellaisia, jotka itsekseen siirtyvät paikasta toiseen, lapsuudenkodissani sellaisia olivat akileijan lisäksi varjoliljat. Mukavan yllätyksellisiä tyyppejä :-)
ReplyDeletesiinnähän oli akileijaa joka lähtöön <3 he ovat kyllä hyvin hennon kauniita :) pitää varmaankin korjata tilanne tänä kesänä, miulla ei nimittäin kasva ollenkaan akileijaa pihalla. en kyllä ymmärrä miksi, tuo saattaisi hyvinkin viihtyä meidän kuivalla pihalla.
ReplyDeleteSaattaisi hyvin viihtyä, se viihtyy niin kostean viileässä lehtomaisessa maassa kuin kuivalla sorakäytävällä paahteessa, molemmat testattu on!
ReplyDeleteOijoi, aika ihanaa katsella kuvia kukkivista akileijoista nyt, kun tein löydön omalta pihalta ja siemenestä kasvattamani akileijatkin voi kohta siirtää maahan kasvamaan.
ReplyDeleteVau, oliko sekin löytö mummisi peruja? Aika mahtavia löytöjä oletkin viime viikkoina siellä tehnyt, siis niin ihanaa ja hienoa puutarhakulttuuria! Ja sukuperintöäkin, mikä sen hienompaa :-)
ReplyDeleteAkileijat ovat ihania ja kun näköjään ainakin lehtomallit osaavat risteytyä keskenään, on odotettavissa monta ihanaa yllätystä tulevina vuosina!
Kauniisti olet kuvannut Akleijoja.
ReplyDeleteSinullakin näyttää olevan niitä monenlaisia.
Niistä minä pidän. Ne tulevat joka vuoesi ja niistä tulee aina uusia värejä.
Olen myös lähettänyt paljon erilaisia akleijan siemeniä sinne suomeen ja saanut sieltä.
Todellakin toisissa Akleijoissa on kukat ylöspäin.
Kaikkea hyvää sinulle!
Se on kiva kuulla, että joka vuosi tulee uusia värejä. Se sopii! Mukavaa, kun kasvit järjestävät yllätyksiä.
ReplyDeleteKiitos kaikkea hyvää myös teille, kaikille sukupolville!
Saila, akileijaa viehättävämpää kukkaa saa hakea. Arkkitehti Alvar Aalto, jonka huvilasaarella asumme, ei suvainnut muita kasveja kuin akileijan ja köynnöshortensian.
ReplyDeleteMeillä on lehto, joten paljon lehtoakileijaa. Ostin lisäksi kauan sitten japanin- sekä alppiakileijaa ja nyt saan joka vuosi odotella, mitä mutaatiota kasvit tuottavat: Ihania värejä!
Tulin kurkistamaan sinulle, kun näin kommenttisi Tuijan blogissa ja akileijat nähntyäni liityin lukijaksesi;-) Tosin jostain syystä kuvani ei näy lukijoissasi...
Kiitos kommentistasi Leena Lumi ja tervetuloa lukijaksi! Minullakaan ei näy kuvasi :-( Mutta nuo on sellaisia henkimaailman asioita, ehkä se jonakin päivänä pompahtaa näkyviin. Kuvasi siis näkyy tässä kommenttisi yhteydessä kumminkin!
ReplyDeleteKiva kuulla sinultakin kokemuksia värien sekoittumisesta, mikäs sen ihanampaa. Luulin, että oma rakkauteni akileijoihin juontaisi siitä, että niitä kasvoi lapsuudenkotini pihalla, mutta huomaan, että moni muukin on rakastunut akileijoihin; ne vain ovat kerta kaikkiaan rakastettavia!
Juu, mummun peruja. Mummu kutsui akileijoja kuulemma nooanlinnuiksi.
ReplyDeleteNooanlintu! Mikä ihana nimi. Englannissa kutsuvat noita columbineiksi, joka tulee kyyhkysistä. Pussailevalta kyyhkysparvelta tuo yksinkertainen lehtoakileijan kukka näyttääkin.
ReplyDeleteOi,niin suloisia kukkia.
ReplyDeleteTaisi olla edellä kommentoinut kaimani( Leena L.), joka kirjoitti kukan näyttävän suutelevilta joutsenilta.
Saa korjata, jos muistan väärin.
t.Leena L. ja Pojat
Akileijan kukissa voi todellakin nähdä monia asioita. Nuo kerrotut ovat kuin prinsessamekkoja.
ReplyDeleteAkileijat ovat niin kauniita, ehdottomasti yksi mun suosikki!
ReplyDeleteKerran ostin 'metsään' pari japaninakinleijan tainta (ainakin sillä nimikkeellä taimet myytiin).. Istutin ne puolihuolimattomasti mäntyjen katveeseen melkeinpä pelkkään metsämaahan (hyvin vähällä lisämullalla) ja nyt ne ovat levinneet tehokkaasti ja kukkivat joka vuosi tosi hyvin..
Erilaisia akileijalajikkeita olisi mukava ruveta keräilemään.. Olen kuullut, että ne risteytyvät tehokkaasti ja voivat 'synnyttää' uusia, mielenkiintoisia yhdistelmiä?
Noniin, kuvat nähtyäni menin innoissani heti kommentoimaan, enkä lukenut tekstiä tarkkaan.. Risteymiä siis syntyy :)
ReplyDeleteJuu, ihania risteymiä syntyy :-) En tiedä, risteytyvätkö esim. japanin- ja lehtoakileija, nää mun pihalla syntyneet uutuudet on lehtoakileijojen jälkeläisiä.
ReplyDeleteAkileijat ovat kyllä huikeita risteytymään. Ja huikeita lopputuloksia syntyy: "taivas varjele, mitä sieltä tulee??" Mahtava tuo kerrattu tumma aksu. Sopisi hyvin yhteen minun kummitusakileijojeni kanssa, jotka ovat niin epämääräisen värisiä ja ohuita, että ovat kuin haamuja :-D
ReplyDeleteNäköjään, todellakin risteytyvät äkkiä ja ihania yllätyksiä tuottavat. Vai kummitusakileijoja :-D Tuo olisi vähän niin kuin leijaileva lepakko niiden yllä...?
ReplyDelete