Hempeää paahteeseen

Sain viimein vaihdettua keväisen otsikkokuvan kesäiseen! Nyt kukkivat verikurjenpolvet. Ne kasvavat saariston karuilla, kalkkipitoisilla kivikoilla.
Olen kerännyt saaren omista verikurjenpolvista juuripistokkaita eli kaivanut niistä juurenpätkiä, joissa on silmu. Juuren silmuista kasvaa aina uusi verso. Juurrutin pätkät ensin ruukuissa ja istutin sitten maahan. Verikurjenpolvi on kiitollinen paahdepaikan kasvi ja kukkii pitkään.

There is a very sunny border in my garden by a former house. I have taken root cuttings of the island's own Bloody Cranesbill and they are doing very well in full sun and quite dry albeit heavy clay soil.

Paahdepaikan kukkapenkki on edesmenneen rakennuksen kivijalan edustalla. Siihen paistaa aurinko lähes koko päivän. Maa on kovaa ja tiivistä savea. Verikurjenpolven kaverina kukkii vaaleanpunainen lehtoakileija. Edessä on sinipallo-ohdakkeen liuskainen lehti – se tekee runsaasti siementaimia – ja hajulaukka-hujoppi, jonka kukkanuppu on kuvan ulkopuolella.

Verikurjenpolvia on tässä kukkapenkissä siellä sun täällä. Se on varsin kätevä välientäyttäjäkasvi. Edessä kukkii pikkukurjenmiekka 'Sapphire Gem' ja sen vieressä on sinilaukan ohuita kukkavarsia. Ensimmäiset sinilaukkakokeiluni laitoin aivan liian kosteaan ja varjoisaan paikkaan, missä ne menehtyivät pian. Se onkin kuivan maan ja paahdepaikan kasvi. Keskellä kuvaa on mooseksenpalavanpensaan vaaleanvihreät versot, sekin oikein kukoistaa kuumuudessa.

Musti päivystää pehmeänpunaisen lupiinin vierellä. Tänä vuonna tämä on kasvanut komeaksi pehkoksi! Viime vuonna joku söi kukkanuput, tänä vuonna ne ovat vielä toistaiseksi kiinni kasvissa.
Lupiinin kanssa täytyy olla varovainen, jotta se ei leviä luontoon. Sitä ei kannata istuttaa tontin reunalle, vaan paikkaan, jossa sen mahdollista kulkua tulee kontrolloitua. Kylänraittimme varrella on pari lupiinia, mutta ehkä siksi että niiden kukat syödään, ne eivät näytä leviävän yhtään mihinkään. Sama kokemus oli entisellä suvun kesähuvilalla, sielläkin oli vuosikymmenet vain se yksi ja sama lupiini talon edustalla.

Lisää pehmeää punaista on tulossa punavirmoista. Minulla oli näiden taimia itse kylvettyinä, mutta joku tuli ja söi ne kaikki. Kokeilen nyt uudestaan. Olen nähnyt punavirman kasvavan Brittein saarilla kivimuurien koloissa, rantakivikoissa ja muissa äärimmäisen kuivissa ja varjottomissa paikoissa, joten oletan, että se saattaa menestyä tässä, tosin ongelmana voi olla savimaan talvimärkyys. Virmoille pitää seuraa mm. isomaksaruoho 'Matrona'. Siinäkin on mukavan pehmeän värinen kukka ja punertavat lehdet.
Hempeää perjantaita!

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Isomaksaruoho – Sedum telephium
Komealupiini – Lupinus polyphyllus
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mooseksenpalavapensas – Dictamnus albus
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Punavirma – Centranthus ruber
Sinilaukka – Allium caeruleum
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum