Elämää rikkaruohojen kanssa

Pikkukurjenmiekka 'Sapphire Gem' kukkii entisen rakennuksen kivijalan viereisessä paahdepenkissä. Paikoitellen tontillani kasvaa paljon peltokortetta. Sehän tekee juuria yli metrinkin syvyyteen, mutta sellaisiin maanvaihto-operaatioihin en halua lähteä. En ole huomannut, että kasvi juurikaan haittaisi muiden kasvien elämää – ehkä juuri siksi, että ne ovat kirjaimellisesti eri tasolla. Nypin maanpäälliset kortteen osat pois silloin tällöin.
Peltokortteesta voi valmistaa teetä, ihohaudetta ja sitä voidaan käyttää maanparannusaineenakin. Kasvi sisältää runsaasti piitä, joka vahvistaa soluseinämiä eli kasvin (ja ihon) rakennetta. Siksi jätän kitketyt peltokortteenvarret kukkapenkkiin mullan pinnalle.
Kuvassa oikealla näkyy myös koiranputken lehti. Sitä kasvaa tontillani laidasta laitaan.

Finnish archipelago is well known for its beautiful rock islands that are silky smooth and rounded, ground by the ice ages that swept the soil away and levelled mountains. Well, my plot is not on one of these rocks; I only have some ten square feet of ground rock in a corner! I live in an ancient village that was founded some 500 years ago or more on a south slope by a shallow bay.
The ground is still recovering from the last ice age and rising by nearly one meter per one hundred years, meaning the bay is no longer a bay but a damp pasture these days. It also means that the slope where I live used to be the shoreline long before there was a village. That is why the soil is heavy sediment clay and weeds grow incredibly well in it. In places, you can also tell that there have been domestic animals for hundreds of years – in the areas where there is lots of ancient sheep, hen, horse and cow dung the soil is black, crumbly and beauuuuutiful. And weeds grow remarkably well in it, too.

Koiranputki kukkii valkoisena harsuna kaikkialla. Ystäväni pistokkaista itse kasvattamat mustaseljat alkavat viimein tuuheutua tontin kulmalla, näitä on kolme ja istutin ne pieninä taimina viisi vuotta sitten.

Usein luullaan, että saaret ovat kaikki kalliota. Sellaisiakin saaria on, mutta niissä ei juurikaan ole vanhaa asutusta. Kylät perustettiin paikkoihin, joissa saattoi pitää eläimiä ja viljellä. Ahvensaaren kylä on rinteessä entisen matalan lahden reunalla. Kylä syntyi ainakin 500 vuotta sitten ellei aiemmin. Kauan sitä ennen, kun merenpinta oli korkeammalla, tämä kylärinne oli lahden rantaa keräten sedimenttiä metrienkin kerroksiksi. Tämäntyyppinen pihamaa on tuttu monelle rannikon läheisyydessä asuvalle.

Nyt entinen lahti on laitumena. Tässä kantturat ilta-auringossa keittiön ikkunan läpi kuvattuna, siksi kuva on kummallisen häilyvä. Edessä on saarni, joka on maailman hitain puu tulemaan lehteen. Siinä ei vieläkään ole lehtiä. Meren läheisyys näkyy eniten puiden hitaudessa puhjeta lehteen, kun jäätävän veden yli puhaltanut tuuli osuu niihin pahimmin.

This is the former bay, now pasture. The picture is taken 9.30 pm. The days are beginning to be year's longest and that means practically gardening time until 11 pm or until starvation. I love it! Not the starvation but surely you got the point.

Vanha merenpohjamaa on rikasta, vaikkakin humusköyhää ja tiivistä, ja puskee kasvillisuutta hurjalla voimalla. Tällainen paikka ei sovi mökkitontiksi heille, jotka haluavat käydä mökillä silloin tällöin ja olla tekemättä mitään. Jos täältä on pois viisi päivää, täytyy palatessa tarttua ruohonleikkuriin välittömästi! Onneksi paikka on otollinen hullulle istuttajalle, vaikka vyötärönkorkuinen kasvusto onkin hidasta raivata.
Joissakin paikoissa, kuten kuvassa oikealla pilkottavan saunan läheisyydessä vuosisatojen asutus näkyy muhevana mustana multana kuin suoraan oppikirjasta. Paikalle ilmeisesti kasatut ihmisten ja eläinten jätökset ovat muuttuneet hurmaavaksi kasvualustaksi. Siihen istutin sen muutama päivä sitten mainitun 'Avant Garde' -kärhön joka alkoi kuin alkoikin versoa, vaikka paikka onkin talvella märkä.
Vasemmalla on navetta, sen vieressä oli aiemmin myös muita eläin- ja kärrysuojia pitkänä rivinä. Niissä sitä mustaa multaa tuotettiin.

In the above image, my little cow shed is on the left. There used to be a row of small shelters for domestic animals but this is the only remaining one. It was common for each family to have their own 2–3 cows, a horse and some hen and sheep to provide food. That kind of lifestyle, which was really very much hard work, is these days known as "down-shifting" or "slow life".

Vanha asuinpaikka näkyy siinäkin, että puutarhatöitä täytyy tehdä hansikkaat kädessä. Maassa on hurjat määrät lasia, posliinia, tiilenpaloja ja rautaromua ajalta ennen jätehuoltoa. Sitä todellakin tulee vastaan lähes joka kerran kun kaivaa lapiollisen maata, palaset nousevat myös itsekseen pintaan roudan tuomina.

Tillipioni alkaa kukkia villissä huussinvierun kukkapenkissä, jossa kukkii paljon myös niin kutsuttuja rikkaruohoja. Sanon niin kutsuttuja, sillä koiranputkethan ovat kauniita, samoin mesiangervot – no juu, täytyy niitä poistaa – valkopeippi on vanha kulttuurikasvi, niittyleinikit ja puna-ailakit ovat suloisia ja ahdekaunokistakin pidän. No juu, voisihan tuota vähän harventaa.

Kun nurmikko on leikattu, näyttää maailma heti paremmalta. Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen.
Täältä mä tuun ja varo vaan, kohta pusken ja pussaan!

Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Mesiangervo – Filipendula ulmaria
Mustaselja – Sambucus nigra
Niittyleinikki – Ranunculus acris
Peltokorte – Equisetum arvense
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Puna-ailakki – Silene dioica
Valkopeippi – Lamium album