Yksi menestyy, toinen ei

Kokeilen mielelläni erikoisia kasveja, mutta se on aikamoista arpapeliä. Toisaalta en harrasta talvisuojaamista, joten kasveilla on karut oltavat huomassani. Joskus on vaikea arvata, mikä tulee selviämään elossa. Yllätyksekseni nk. "tyttömagnolia" 'Susan' on edelleen hengissä, vaikka toinen sen vanhemmista on meillä liian talvenarka Magnolia liliiflora 'Nigra'. Kukkia on ehkä turha odottaa, toisaalta pensas jaksoi tehdä yhden kukan viime kesänä. Tämä kasvi on selvinnyt siis kahden talven yli pihallani.
Sen sijaan tähtimagnolia, jonka pitäisi olla kestävämpi, on heittänyt henkensä. Sekin selvisi viimeistä edellisen talven yli. Viime syksynä istutin japaninmagnolian, se on hengissä ja varsin terhakka.

Tämä on kokeilu, jonka laitoin maahan viime keväänä. Tavallisemmassa japaninruusukvittenissä on oranssimmat kukat, tämä on varmaankin joko tarha- tai kiinanruusukvitteni, niissä on useita lajikkeita kukkien eri sävyissä. Niiden talvenkestävyys on kuitenkin kai japaninruusukvitteniä heikompi.
Ostin tämän bonsaina, siksi tämä on hassusti leikattu ja runko on paksu vaikka pensas on lyhyt, toisaalta se on kaunis näin. Ruusukasveihin kuuluva kvitteni, samoin kuin esim. omenapuut ja orapihlajat, kestää leikkaamista hyvin ja sen voi muotoilla miten haluaa.

Sekä magnolia 'Susan' että kvitteni kasvavat muotopuutarhassa, tässä vielä kerran uuden köynnöskaaren kanssa. Japaninmagnolia kasvaa viihtyessään tähän liian suureksi eli se on istutettu toisaalle.

I like trying new plants, so far attempts with magnolias have been less successful. It seems M. stellata did not survive last winter, 'Susan' is producing shoots a bit reluctantly and a M. kobus planted last autumn is doing best of all. However, a bonsai Chaenomeles is doing remarkably well even if it is supposedly more tender than C. japonica, the regular quince around here. 

Kääpiömantelit ovat pistäneet tänä vuonna pystyyn parhaan esityksen tähän mennessä. Nämä ovat ystäväni itse kasvattamia, sama ystävä jolta sain mustaseljatkin, kiitos J!
Näitä ei ole vartettu luumun perusrunkoon, kuten usein tapahtuu. Luumuhan tekee tuhottomasti juurivesoja, joita on sitten poistettava. Toisaalta kaikki Prunus-suvun kasvit kai tekevät juurivesoja, mutta ei näin kauniin pensaan leviäminen voi olla huono asia. Vesoja ei vielä viiden vuoden aikana ole näkynyt.

Kääpiömantelit eivät oikein tästä kuvasta erotu, mutta ne kasvavat tämän pitkän penkereen oikealla puolella noin sen puolessavälissä. Tämä on hyvin aurinkoinen paikka, varjoa ei ole mihinkään aikaan päivästä. Toisaalta maa on vastapainoksi kostea eikä taida täysin kuivua hellekautenakaan.
Tällaisessa rinnepaikassa on otettava huomioon, että se maa, mikä kesällä on ihanan tuore, saattaa olla talvella ja keväällä litimärkä. Sellaista ei moni kasvi kestä. Pengerpenkkini on sitä märempi mitä lähemmäs saunaa (vaaleanvihreä rakennus) mennään, siellä päässä viihtyvät päivänliljat ja kelta-, siperian- ja kaunokurjenmiekat erinomaisesti.
Etualalla penkki kurvaa oikealle ja siitä alkaa pari päivää sitten esittelemäni metsäpuutarhapenkki.

Metsäpuutarhasta löytyy vielä yksi iloinen yllätys: viimein maan pinnalle noussut valkoraitalehtinen lehtokielo. Kasvatin tätä ruukussa koko viime kesän eikä se jaksanut nousta mullan pinnalle lainkaan. Pari kertaa kippasin ruukun ylösalaisin vain todetakseni, että siellä on selvästi elossa oleva, mehevä valkoinen juuri! Näistä käsittelyistä huolimatta juuri oli edelleen syksyllä hengissä ja istutin sen maahan. Nyt mietin, onko paikka vaahteran juurella kumminkin sille liian kuiva ja pitäisikö kasvi vielä kerran siirtää. Anteeksi vain pieni lehtokielo...

Japaninmagnolia – Magnolia kobus
Kiinanruusukvitteni – Chaenomeles speciosa
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Lehtokielo, valkoraidallinen – Polygonatum multiflorum 'Variegatum'
Tarharuusukvitteni – Chaenomeles × superba
Tähtimagnolia – Magnolia stellata