Iloisia yllätyksiä metsäpuutarhassa

Vuosi sitten aloin toteuttaa metsäpuutarhaa pihavaahteran pohjoispuolelle. Vaahtera toimii metsänä, toisaalta myös talo suo varjon iltapäivällä. Metsäpuutarhan kasvit tarvitsevat varjoa, mutta myös valonpilkahduksia – no, niinhän me kaikki.
Kasvit ovat vielä aika pieniä, kun ne on istutettu vasta vuosi sitten. Maata on vielä paljon näkyvissä, silti kasvit onnistuvat jo nyt pistämään pienimuotoisen kukka- ja lehtiesityksen pystyyn! Särkyneensydämen edustalla kukkivat valkoiset kesälumipisarat. Maata peittää siellä täällä kirjavalehtinen keltapeippi, joka kukkii myös nyt. Kuvan oikeassa alakulmassa pilkottaa kivikkoalvejuuren kapealehtinen versio 'Linearis Polydactyla' ja saniaisia on kasvussa myös taka-alalla. Minusta tämä kasviyhdistelmä rulettaa kuin rullalauta!

This is my young woodland garden, planted only a year ago but the plants are already putting up a minor show. 

Pieni ihastusyllätys on Fritillaria stribrnyi. Kun tämä nousi, luulin istuttaneeni tähänkin kohtaan kalliokieloa, mutta kukka olikin ihan muu!

Hieman sivummalla keltapeipille pitävät seuraa kultatesma ja lehtosinilatva (Raakille tiedoksi: se on teidän kantaa!).

Kapean polun toisella puolella kukkii tummakurjenpolvi 'Samobor', sen taustalla kukkii adhd-esikkoni, joka siis aloitti kukinnan esikoistani ensimmäisenä ja kukkii edelleen lähes viimeisenä. Se myös kukki koko viime syksyn. Se on tavallinen joka kukkakaupassa ja marketissa keväisin myytävä loistokevätesikko.

Särkyneensydämen kuvaaminen tuulessa on hankalaa! Sen taustalla nousee tummalehtinen syyskimikki, josta odotan vuosi vuodelta suurentuvaa mätästä. Vaahteran alunen on siitä haasteellinen kasvupaikka, että vaahteran juuret ovat pinnassa tehden paikasta kuivan. Hieman enemmän kosteutta vaativat, lehtomaista paikkaa kaipaavat kasvit kuten kultatesman, särkyneensydämen ja lehtosinilatvat istutin kauemmas puusta pienen notkelmaan, jonne toivottavasti kertyy hieman kosteutta.
Siitä puheen ollen, täällä piti sateen alkaa jo yöllä, mutta pisaraakaan ei ole vielä tullut. Istutin illalla viimeiseksi uusia esikkoja muotopuutarhaan ja nälissäni jätin ne kastelematta, kun kuvittelin että vuorokauden pituinen sade alkaa justiinsa ja tulin sisälle syömään (kymmeneltä illalla). Mitä vielä. Esikkoparat taitavat olla nyt paljon nälkäisempiä kuin minä ikinä.

Varjohiipat viihtyvät kokemukseni mukaan aika hyvin kuivassa varjossa, samoin kuin jotkut saniaiset. Tämä idänvarjohiippa 'Lilacinum' kukkii iloisesti vaahteran alla, noin metrin päässä rungosta.

Heiluvaa särkynyttäsydäntä vielä yhdestä suunnasta. Etualalla näsiä, jonka istutin viime kesänä mutta tänä keväänä se ei vielä kukkinut. Ehkä ensi keväänä sitten! Vasemmalla pilkahtaa sormivaleangervon ruskehtavia lehtiä.

Mukavaa päivänjatkoa ja toivotaan nyt, että sadettakin saataisiin – sitä jo kipeästi tarvitaan, kun viikkokausiin ei ole satanut!

Idänvarjohiippa – Epimedium grandiflorum
Keltapeippi, kuvien kirjavalehtinen – Lamium galeobdolon 'Florentinum'
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Kivikkoalvejuuri – Dryopteris filix-mas
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Lehtosinilavta – Polemonium caeruleum
Sormivaleangervo – Rodgersia aesculifolia
Syyskimikki, tummalehtinen – Actaea simplex 'Brunette'
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum