Näkymiä puutarhassa

Juhannuksen aika on kukkeinta aikaa suomalaisissa puutarhoissa. Vehreys on uskomatonta, kun kuukausi sitten oli vielä niin kaljua. Nyt ei vielä keskikesän kuumuus ja kuivuus vaivaa kasveja eikä mikään ole ruskistunut, vaan kaikki on elämänsä loistossa. Toivottavasti huomenna silti sataa, kovat olivat odotukset toissailtaisen ja eilisen sateen suhteen, mutta sitä kertyi sademittariin vain 6 mm. Maa on edelleen paikoitellen todella kuivaa.
Yläkuvassa on näkymä talon nurkan ohi kohti muotopuutarhaa.

Midsummer week, or the weeks before and after Midsummer, is the most abundant time. While a month ago the ground was still quite bare and the ground frost still having a strong grip on plants, today the lushness and greenness is phenomenal. There is yet no sign of heat fatigue nor browning leaves and flowers; everything just grows so well. This is a glorius time and really the most beautiful time to celebrate the most important day of the year. At Midsummer, no one works or studies (or only a precious few), the days last forever and melt into each other with no night in between.

Talitintti pesii vanhassa kottaraisen pesässä. Kottarainen pesi muutama vuosi sitten tässä, mutta en ole keksinyt miten pöntön saisi siivottua. Ehkä se ei ole enää kelvannut, kun siivouspalvelu ei pelaa.

Birds are feeding their babies. Blue tit occupied a starlings' nest at the sauna.

Maata on taas kaivettu, teen sitä lähes joka päivä. Jos saisin syntyä uudelleen, maamyyrä olisi ihan hyvä vaihtoehto. Pidän maankaivuusta. Olen kahvimoottorilla toimiva minikaivuri.

I love to dig. For me, a good rebirth would be as a mole.

Yksi uusimmista aluevaltauksista: märkä paikka pihapolun varrella. Kivipengerryksen yläpuolella on maantäyttöalue, kun johonkin kaikki maa-aines täytyy saada kasattua. Tuo ylärinne on sopiva siihen, sitä saa näin tasaisemmaksi hedelmäpuita varten. Pengerrys ei vielä ole valmis, vaan tulee edelleen kasvamaan korkeutta.

A new damp garden by the path.

Monen sävyisten lehtoakileijojen seuraksi on avautumassa tumman pinkkejä punapietaryrttejä. Pidän kovasti tästä vahvojen violettien ja purppuran sekamelskasta. Kauempana, saunan nurkalla kukkii sininen siperiankurjenmiekka. Siellä ovat myös vanhat poikki menneet maalaustikkaat, joihin olen laittanut pari parvekekoria (terveiset Pömpsälään, tässä minun krouvimpi versioni!). Korissa kukkivat ystävän tuomat petunian tapaiset kesäkukat.

The other side of the path has an old retaining wall or foundation, below it is another more or less damp garden.

Sama näkymä toisesta päästä kuvattuna. Etualalla kukkivat taivaansiniset raunioyrtit vähän villimmässä kasvustossa.

Koiranputket yltävät rinnan korkeudelle. Pihalla on edelleen muutama lautakasa, uusiokäytän vanhoja talon seinälautoja jonkin verran ja loput pätkitään polttopuiksi – kunhan ehditään.

Cow parsley is quite good at camouflaging piles of rubbish into environmental art.

Talon rappusten pielessä on pieni lehtopuutarha, missä maa on aina viileä ja kostea jopa kuivimpana kautena. Lehtoakileijat ovat pesiytyneet tähänkin – no, minun auttamina – ja ukkolaukatkin viihtyvät. Kultatesma (keltalehtinen koristeheinä) jää lähes jalkoihin, mutta ei näytä pistävän ollenkaan pahakseen muiden kasvien lehtien suomaa lisävarjoa. Se on kylvänyt vuosien kuluessa muutaman jälkeläisen.

Huussin vierun villissä kukkapenkissä kukkii mm. juhannuspioni. Harvensin tätä penkkiä kylläkin eilen, nyt se on vähän siistimpi. Minusta nuo kevyet heinän kukinnot ovat hurjan kauniita pionin möhkälemäisten kukkien keventäjinä.
Keveää juhannusviikkoa!