Mitähän sitä tänä keväänä...

Kevään kivoimpia juttuja ovat puutarhamessut. Niiltä tarttuu hihaan kaikenlaista mukavaa. Niinkuin tämä esikko viime keväänä, ja viereisessä purkissa on pieni unkarinsinivuokko, jonka ostin Tukholman puutarhamessuilta.

Puutarhan Kevät -messut pidetään Turussa ja kyseessä on juhlavuosi. Taidan suunnata kulkuni sinne, kun samassa messukeskuksessa on vieläpä Perinnekoti-tapahtuma.

❢ Puutarhan Kevät ja Perinnekoti Turun messukeskuksessa 22.−25.3. ❢

Tukholman puutarhamessuille menen ilman muuta ja salaa jo toivon, että siitä muodostuu vuotuinen perinne. Kävin messuilla viime vuonna ensimmäistä kertaa ystävän kanssa ja se oli paljon mukavampaa niin, varsinkin laivamatkojen aikana.

❢ Nordiska Trädgårdar Älvsjön messukeskuksessa 12.−15.4. ❢

Puutarhamessuja pidetään tänä keväänä myös ainakin Oulussa ja Helsingissä.

Viime vuoden Helsingin messuilta hankitut pistokkaat, näitä myi Tommolan tila: kolme amerikankulleroa ja ruijanruoholaukka. Ne pääsivät heti isompiin purkkeihin.

Amerikankullerot avasivat pian jo kukkiaan. Ne joutuivat odottamaan maahan istutusta, sillä kävin vielä Hollannissa, josta hankin oikealla kukkivan tiarella 'Oakleafin'.

Eilen kerroin ystävälleni pienoisesta ahdistuksesta, jota koen aina, kun kevätkukat lakastuvat. Ne ovat jo siltä vuodelta näytöksensä pitäneet ja niitä ei tapaa ennen kuin vasta seuraavana keväänä! Syksy lähenee, ajattelen. Siis jo toukokuussa, joka on sentään kaikkien aikojen huumaavin kuukausi. No, ei ehkä vielä silloin, silloin olen täydessä ekstaasissa, mutta kesäkuussa kumminkin.
Siksipä tämä hurmaava esikko, joka lähes kuoli kuivuuteen kaupunkiparvekkeellani ennen kuin pääsi maahan, oli niin ilahduttava. Se aloitti kukinnan uudestaan heinäkuun lopulla ja kukki jouluun saakka. Kukkavarret eivät olleet niin korkeat kuin keväällä ja odotankin mielenkiinnolla, minkälainen se tulee olemaan tänä keväänä. Vai pitääkö se kenties välivuoden uurastettuaan niin kovin viime syksynä.
Olen hyvin kiitollinen tälle pienelle kukalle, joka piristi syksyä! Kevätkukat ovat kukista ihmeellisimpiä ja urheimpia, ja kun sellainen kukkii vieläpä syksyllä uudestaan, eivät enää sanat riitä. Syksykin oli otollinen, oikea kunnon syksy, kostea ja lempeä.

Mitähän ihanaa tänä keväänä tarttuu hihaan messuilta?
Ai niin, mutta uudenvuodenlupaukseni mukaan keskityn tänä vuonna tiukasti puutarhan rakenteisiin ja selkeisiin linjoihin enkä hörsyile perennojen kanssa. Ehkä.