Thursday, 2 February 2012

Lampolassa

Valtiovieras Koratiasta ehtikin ensin kirjoittamaan lampolareissusta, mutta tässä vähän myöhään omakin selontekoni. Ääniefektit valitettavasti puuttuvat, mutta yritän kuvailla.
Rousk, rousk.

Greetings from the sheep shed!

ROUSK, ROUSK, ROUSK!

Kops muks.

Lurps lurps lurps

Bää!

Lämmintä loppuviikkoa!

19 kommenttia:

Viipi said...

Siis valtavan ihana tuo viimenen kuva! NIIIIIN HELLYYTTÄVÄ!!

Kukkahattuneiti said...

oih miten lutuisia <3

Saila said...

Kiitos kommenteista Viipi ja Kukkahattuneiti!
On nuo pullokaritsat aika hellyyttäviä, vaikka myös työteliäitä, kun emot ei syystä tai toisesta suostu niitä imettämään ja ne tarvitsevat todella paljon ja usein maitoa. Tänä talvena yksi karitsa jäi synnyttyään epähuomiossa eroon äidistään niin pitkäksi aikaa, että emo ei enää sitä tunnistanut. Se on tarkkaa ja pitäisi olla silmät selässäkin näin karitsointiaikaan. Oikeastaan lampolassa pitäisi olla koko ajan läsnä 24 tuntia vuorokaudessa kun uuhet synnyttävät, mutta se on melkein kaikille lampureille fyysisesti mahdotonta.

Myrsky said...

Kops ja muks! Ihanat ääniefektit kirjallisessa muodossa. Voi pieniä emojen hyljeksimiä, toivottavasti kasvavat suuriksi ja pehmoisiksi. Niin hellyyttävät kuvat!

Amalia said...

sylistä näyttää olevan "kilipailu" :)

Saila said...

Myrsky; Kyllä ne kasvavat kun ruokitaan :-)

Amalia; On, kaikilla on suuri eloonjäämisvietti (onneksi) ja maailman kovin nälkä! Ruokaa pitää saada heti eikä vasta jonkun toisen jälkeen!!

Jokke said...

Bää, bää, onko villoja (kysyy huovuttaja) :)

sylvi said...

Oi kun ihania kuvia. Ihan tuli lapsuus mieleen. Meilläkin oli lampaita ja kun karitsat syntyi niin ai kun tykkäsimme. Ihania.
Kiitos näistä kuvista.

Saila said...

Jokke; Bää, bää, kun en ole enää tilannut karstavillaa, käytän sitä itse niin kauhean vähän. Kun nuo määrät mitä kehräämöt suostuvat tekemään ovat useita kiloja niin sitä tulee sitten ihan kamalasti... Pistän mietintään, ehkä nyt voisi taas muutaman vuoden tauon jälkeen tilata karstavillaakin. Eilen juuri lähetin villaa kehräämöön, mutta tilasin siitä tarvitsemaani lankaa.
Jos tulee karstavillaa jossain vaiheessa niin ilmoittelen sinulle sitten!

Sylvi; Lampaat ja karitsat ovat sympaattisia :-)

Tiina said...

Oi ei, mitä ihania (ihanimpia ikinä!) Valkoinen kaveri on selvästi sitä mieltä että "mulle kans!"

Saila said...

On ne aina yhtä ihania. Ja jotenkin, kun sydäntalvella syntyy uutta elämää, syntyy samalla niin paljon toivoa. Jos tässä kylmässä ja näennäisesti kuolleessa maisemassa voi mitään syntyä, sen täytyy tarkoittaa, ettei tämä sentään maailmanloppu ole :-)

Caro said...

Jo olet taas ehtinyt päivittämään!
On kissaa kivellä, on märkiä tassuja (voih lutuset), on uutta tapettia ja sitten vielä höpöläisiä karitsaisia.
Viriketulva! Mihin pään kääntäisi, mihin silmät suuntaisi?

Huuh, kiitoksia näistä.

Saila said...

No voi Caro :-D Mutta eihän kaikkea tarvitse lukea! Eihän sitä varmaan oikein ehdikään. Eikä tarviikaan. Poimi vaan mielenkiintoisimmat kuvat ja vilkaise ne ;-)

Zepa said...

Ihkupikkusia :-)

Saila said...

:-)

ella said...

Erittäin rentouttava ihanuustulva tosiaan, sillä ensin selailin nuo lämpimän kuulaat heinäkuun tunnelmat ja sitten lämpöisen villavat rouskutukset lampolasta :) Kiitos lämmittävistä hetkistä!

Saila said...

Hienoa että lämmin ihanuus rentoutti ja ilahdutti :-)
Rapsutukset Unnan lämpimälle pehmomasulle ♥

Tuija said...

Voiiii , miten ihania..huoh..:)

Saila said...

On ne suloisia, niin kuin kaikki eläinlapset, tekisi mieli vaan halailla ♥