Valitettavasti se ei ollutkaan tänä vuonna ihan niin lyhyt. Mutta uni oli piristävä.
Se liittyi varmaan eiliseen keskusteluun ystävän kanssa siitä, koska lumipeite on paksuimmillaan. Masentava totuushan on, että meren jää on paksuimmillaan maaliskuussa, ja sen todistan minäkin. Jos saareen voi joskus autolla ajaa, se on maaliskuussa. Viime vuonnakin oli näin. Helmikuussa ei jäälle ollut vielä asiaa, ainakaan tällaisella varovaisemmalla ihmisellä.
Lumipeitekin on tilastollisesti kaikkein paksuimmillaan vasta juuri ennen kuin se alkaa sulaa. Ilmatieteen laitoksen 30 vuoden keskiarvon mukaan maaliskuun 15. päivä on lunta lounaisrannikolla yleensä 10 cm, pääkaupunkiseudulla jo tuplasti.
Ja minä kun joka talvi odotan maaliskuuta ja kevättä... mielessäni siintää tällainen kevät, joka on oikeasti vasta huhtikuun lopulla. Tämä diaesitys on pitkä, melkein 50 kuvaa, joten sitä eivät ehkä kaikki jaksa katsoa, mutta ne joka jaksavat, saavat ihailla Jungfruskärin huhtikuuta. Jungfruskär on Turun saariston läntisimpiä saaria, sen vierellä on Kihti, joka erottaa Ahvenanmaan saariston Turun saaristosta.
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Hyvin jaksoi katsoa kuvat, oikein ihania olivat! Säädin kyllä vauhdin hiukan nopeammalle ;)
ReplyDeleteTäällä toinen malttamaton kevään odottaja. Synttärini on juuri maaliskuun puolivälissä ja aina jaksan elää toivossa, että silloin olisi jo kevät mutta ikävä kyllä aina on kovin talvista ainakin lumimäärän suhteen. Toisaalta kyllä maaliskuu on jo ihan henkistä kevättä!
Henkinen kevät on ainakin minulla jo nyt :-D Mutta maaliskuussa tosiaan aina kuvittelee kevätkukkien kukkivan, ja joka vuosi pettyy, ja silti seuraavana vuonna taas! Toisaalta, en minä jaksaisi talvea ellen kevättä odottaisi, sen kuumeinen odotus kuuluu minulla asiaan. Sen odotus ikään kuin kasvaa ja kasvaa, muodostaa painetta, ja sitten kun näkee ensimmäisen muuttolinnun, pullistuvan nupun tai verson, on ilon purskahdus suunnaton!
ReplyDeleteHei!
ReplyDeleteMinustakin helmikuu on tänä vuonna turhan pitkä! Tein tänään yrttilohkoperunoita ja haaveilen uusien yrttien kasvattamisesta ensi kesänä.
Odotan jo että kohta päsee vaihtamaan multaa ja ruukkuja huonekasveille!
ReplyDeleteHei Désirée! Yrttien kasvattaminen on ihanaa, ja lisäksi helppoa kun monet niistä ovat monivuotisia ja niitä voi jopa ostaa kaupan vihannestiskiltä ruukuissa ja pistää suoraan maahan.
ReplyDeleteHelmikuu on minusta jo kiva kuukausi, ei ollenkaan niin raskas kuin pimeä marras-jouluaika. Mutta lapsen tavoin olen tähän aikaan vuodesta: Eikö se kevät jo tuuuuuu? Ollaanko me jo kohta perillä?
Jokke; Multaa ja ruukkuja voi jo vaihtaa ;-)
Nämä kuvat olivat olivat lääkettä haavoihin, kiitos Saila! Sydänalassa aivan muljahti, kun katselin avointa meren rantaa, utuista ulappaa, kaikkia rakkaita lintuja ja ihania kevään kukkijoita.
ReplyDeleteKevään lämmin ilma ja vedeksi muuttuva lumi ovat tosiaankin kuin balsamia! Saapuvat linnut ovat ihana juttu, tuolla uloimmilla saarilla niitä on todella paljon, mutta ei niitä voi mitenkään välttyä huomaamasta Ahvensaarellakaan.
ReplyDeleteAah. Ihanat kuvat. Kyllä se sieltä kohta tulee - kevät :)
ReplyDeleteSe tulee! Juttelin juuri ystäväni kanssa puhelimessa ja olimme samaa mieltä siitä, että tämä on ihanaa aikaa kun ihanasta keväästä ei vielä ole kulunut hetkeäkään! Se on ikään kuin kaikki pankissa vielä :-)
ReplyDeleteIih, mitä kevätkuvia olet laittanut! Voi itkut. Nyt tuli tuska, kun katsoo pihalle tuota n. 50 cm hankea. Onneksi eilen tuli siementilaus, joten kevät on selvästi tulossa! :)
ReplyDeleteTänä keväänä täytyy varmaankin pistäytyä kevätmatkalla Suomen etelänurkissa, että saa vähän edes ennakkomakua keväästä. Suomenselällä talvi jatkuu vielä pitkään.
Kyllä täällä kevättä jo odottelen minäkin, kukkakuvastojen sivut ovat hiirenkorvalla, kun näplään niitä koko ajan, verenpisaroita olen tilannutkin.
ReplyDeleteMinä ole ajatellut , että olet hautautunut pokien kanssa lumipenkkaan,kun susta ei ole kuulunut herran aikaan mitään..:))))
Mukavaa, vaikkakin tosi lumista viikon jatkoa sinulle...meilläkin on niin paljon sitä lunta, että ei oikein enää tiedä mihin sitä laittaa..plääh.Mutta olen päättänyt, että en niin hirveesti siitä jaksa valittaa, kun ei se kuitenkaan auta..vaikka haluasinkin, että auttaisi.
Susanna; Voi itkut, tosiaan! Mutta kevät tulee, kun tällainen leuto sää jatkuu niin lumi alkaa sulaa... Etelämatka esim. Turun Ruissaloon olisi aika ihana, sinne kevät tulee ehkä varhimmin, tai Tammisaaren tienoille. Nuo uloimmat saaret ja niemet pysyvät vähän viileämpinä meren vakutuksesta, vaikka niissä olisikin huikaiseva auringonpaiste. Aah, se!
ReplyDeleteTuija; Kukkia on niin ihana katsoa nyt! Minäkin ihmettelin eilen uutisten lumikartan äärellä, kun pk-seudulla on taas hurjat nietokset verrattuna sekä itään että länteen!
Täällä ollaan, flunssat ja kiireet ovat vähän verottaneet blogiaktiivisuutta.
Kiitos keväästä!!
ReplyDeleteTekipä se hyvää.
Rakastan maailman eniten noita meren sileiksi ja mataliksi silottamia rantakallioita. Niissä on ELÄMÄ.
Ne on ihan parhaita. Ja kun ne ei ole vain meren, vaan myös jääkauden jäämassojen muovaamia. Katsomme satoja miljoonia vuosia vanhoja vuorten alimpia kerroksia noilla kallioilla kävellessämme!
ReplyDeleteUpea kuvasarja. Kiitos.
ReplyDeleteKiitos itsellesi kun jaksoit katsoa ;-) Tuo huhtikuisen valon määrä ja laatu on niin huikaiseva!
ReplyDelete