Sanotaan, että norjalaiset metsäkissat kulkivat jo viikinkien matkassa. Bysanttiin idäntietä pitkin reissanneet viikingit ottivat paluumatkalle matkaseuraksi Turkin ja Persian seutujen pitkäkarvaisia kissoja, jotka kotona pohjolassa risteytyivät kotikissojen kanssa ja niistä liitoista vähitellen syntyi norjalainen metsäkissa.
Näiden vanhojen legendojen todenperäisyyttä on vaikea todistaa, dna-tutkimuksethan ovat osottaneet sen, että kaikki maailman kotikissat ja kesykissarodut ovat omaa sukua Pohjois-Afrikan kissoja. (Tämä selittänee kissojen mieltymyksen lämpimiin paikkoihin ja hiekkaan?)
Tällaisen pehmeän lapasparin voitin
Risusydämen arvonnassa. Lanka on Vikingiä ja lapaset ihanan pehmeät! Ihan niin kuin Ransu, väristäkin tulevat mieleen sekä Ransu että Norjan sumuiset vuoret ♥ Kuvioneule on mahdottoman kaunista juuri tästä unelmanihanasta langasta toteutettuna. Voi KIITOS Marja, miten osasitkin tehdä maailman kauneimmat vanttuut juuri minulle!
Ransun uljasta ulkomuotoa ihaillessa on helppo kuvitella se sumuisille, tarunhohtoisille Norjan vuonojen rannoille kulkemaan häntä pystyssä viikinkikylän raitilla.
Pieni viikinkipoika ei nyt viihdy raitilla, kun lumi on litimärkää ja sitä tulee taivaalta yhä lisää. Vetinen lumi putoaa katoilta raskaina levyinä ja Musti hätkähtää humpsahduksia vähän väliä tässä vieressäni. Se istuu pöydällä ja katsoo ulos ikkunasta, mitä lie miettii.
♥ Pehmoisia terveisiä kaikille tytöille! ♥
Viikinki väsähti. Pitäisikö Ransulle tehdä pieni kypärä, jossa on lehmänsarvet? Jostain pitäisi yrittää löytää pieniä sarvia.
.jpg)
.jpg)
37 kommenttia:
Joku väreihin sopiva huovutelma kypärä olis ihanan lämmin ja pehmeä vaikka unen tulla kypärä päässä. Siis ehdottomasti pitäis tehdä!
Voi että on taas Ihana Postaus!!
On kyllä Ransumaisen komiat vanttuut! Tuo kasvokuva Ransusta on kyllä niin uljas, että sanat eivät riitä kertomaan!
Rouva Kameleontti; Huopa voisikin olla paras materiaali, varsinkin, kun en keksi mistä löytyisi minilehmiä joilta saisi pieniä sarvia :-D
Kirsikka; Kiitos! Pehmoista mahan täydeltä ;-)
Auli; Niin minustakin, siinä on kissamaisuus kuvattuna. Kajalit ja tiilenpunaiset nenänpäät, kaikki kohdillaan viiksenpisteitä myöten!
Ruut on kans viikinki, jonka esi-isät matkusti norjan vuonoilta ameriikkaan. :D Norskien historia on hauska.
Toistan taas itseäni, mutta tuo Ransu on vaaan niin ihana!!
Ransu on vaan niin ihana, joka päivä, ei siitä pääse mihinkään! Näin minäkin olen ajatelut, että Maine Cooneissa on samaa verta, kun viikingit menivät juuri sinne kulmille Amerikkaa aikoinaan. Kiehtova historia!
Ihana voitto!
Ransu ♥ voiko noin hurmaavaa ollakaan? Kiitos myös pusuista. Täällähän ihan punastuttiin noin hurjaa pusumäärää :)
Ransun mielestä pusuissa pätee sekä määrä että laatu. Ja varsinkin ponnekkuus ja intohimo, millä pusuihin paneudutaan :-)
Näppäränä tyttönä sä virkkaat ne sarvet :)
Ransu on ihanan suloinen ja nuo tumput pehemät ja taitavasti neulottu. Voi kun osais jo muutakin kuin oikeaa ja nurjaa.
Lunta on nyt tosi paljon, juuri lumitöistä Pedon kanssa kotiuduttu. Maiju on ihan puhki, mutta koiruli vaan tahtoo takaisin lumeen peuhaamaan. On se hyvä että joku tuosta lumesta tykkää, Ransu ei ainakaan ;)
Myös virkattu viikinkimyssy voisi olla metka!
Varsin ihanat nuo lapaset ja niin kauniit värisävytkin. Viikingit ovatkin varsin mielenkiintoisia hahmoja, varsinkin tuollaiset karvaiset viikingit!
Vai virkattua viikinkimyssyä :-D
Maiju; Risusydämen blogissa oli ihan vähän aikaa sitten hieno neulepinta, joka syntyy pelkällä oikealla ja nurjalla, kun tekee helmineuletta joka toiselle kerrokselle (siis helmineule on joka toinen silmukka oikein, joka toinen nurin) ja kahdella eri langalla.
Moni kuvio onkin helppo, kun sitä toistaa niin syntyykin upea pinta!
Tätikissojen altis palvelija Tuutäti kaatoi kerran hirven, jonka sarvet olivat epämuodostuman vuoksi vain peukalon mittaiset "tapit". Ehkä Ransun viikinkikypärään kannattaisi kysellä sarvia hirvipiireistä? :D
Lähikuva Saaripalstan viikinkiruhtinaasta laittoi kyllä jälleen fanityttöjen sydämet läpättämään. On se verrattoman komea <3
Onpa kunnioitettavaa palvelua, kun ihminen menee metsälle kuin luolamies ikään hankkimaan ruokaa kotikissoille! Ransu tuhisee tyytyväisenä ajatukseen.
On tuo komea näky, ja sellainen jonka näen joka aamu herätessäni, paitsi että silloin Ransun tutkiva katse on porautunut minuun: "Joko se heräsi niin voidaan pussailla?"
Kiitos Saila, käyn tutkimassa Risusydämen blogia ja ohjetta. Ehkä pääsen vielä esittelemään aikaansaannoksiani. ;)
Ai niin serkkuni miespuolinen, ihastui villasukkiin aivan totaalisesti, varsinkin villalankaan. Vein hänelle sukat postilaatikkoon kun on flunssassa, laittoi txtviestin, viestissä luki "Lämpimät ovat ja juuri sopivat, Voi tätä Onnea" Hänen äitinsä yli 30 vuotta sitten pystyi neulomaan sukkia ja muita asioita. Tätini oli käsitöissä tuhattaituri. Voin kuvitella serkkuni onnen tunnetta. Kiitos Saila sinulle langoista, nyt ne meni aivan oikeaan paikkaan!
Voi miten ihanaa kuulla. On hienoa, kun on sukulainen joka tekee sukkia. Vaikka on myös kiva ostaa toreilta ja myyjäisistä taitavien tekijöiden itse tekemiä sukkia ja muuta. Onneksi käsityötaidot ovat edelleen tallella siellä sun täällä ja harrastuskin yleistymään päin! Ihania uusia neulekirjojakin ilmestyy koko ajan.
Vai viikinkikypärä :DD Sopisi kyllä Ransulle mainiosti oma pieni versio.
Kauniit lapaset voitit! Ja sopii hyvin molempien kissojen väreihin kun kuljette yhdessä kylän raittia.
Ihanat lämpimät vanttuut! Kiva voittaa tuollaisia. Ransusta on taas hienoja kuvia, erityisen vaikuttava on tuo miettiväilmeinen lähikuva, josta näkyy myös mahtavat rintakarvat.
Kypärästä ja Rouva Kameleontin kommentista tulee mieleen, että Ransulle sopisi sentapainen kypärä, jonka minä olen ostanut itselleni kissanäyttelystä. Se on päätämyötäilevä huovutettu lakki, joka hyvin peittää ja lämmittää korvatkin ja johon on huovutettu ja muotoiltu ikään kuin kissan korvat (korvien tilalla voisi olla viikinkisarvet). Lakkini kirvoittaa kommentteja vierailta ihmisiltä: "Onpa kaunis hattu!" "Anteeksi, mistä olette ostanut tuon hatun?" Väriltään se on punainen. Ransullekin vois sopia punainen kypärä, niinkuin piristykseksi.
On kyl nätit lapaset - mut nätti tai siis KOMEA on kissakin! Ransulle sydämenkuvia: <3 <3 <3
Tuo iso kuva Ransusta oli todella IHANA!
Täällä taistellaan edelleen tukkoisen olon kanssa, viimeinen antibiootti menee huomenna...
Hurmuri Ransu♥
Ja hienot lapaset! Arpaonni osui oikeaan paikkaan. Kyllä sinun nyt kelpaa lähteä viikinkipoikasi ja Mustin kanssa raitille kävelylle ja laittaa nuo lapaset käteen:)
Katja; Juuri testasinkin lapasten toimivuuden kissojen ja raitin kanssa kun kävin hakemassa eilisen lehden (sunnuntain lehti tulee aina vasta maanantaina). Hyvin toimi!
Paula; Niin, tuossa jäävät kakkoseksi niin Julio Iglesias kuin Tom Joneskin sekä rintakarvoissa että kajalin määrässä.
Zepa; Kiitos, sydämenkuvat välitetty reaalisesti masurapsutuksina (Ransu lojuu tuolini vieressä).
Sesse; Pikaista paranemista! Valkosipulikin on antibioottia, sitä kannattaa lisätä kaikkeen ruokaan kun on kipeänä, myös raakana leivän päälle.
Myrsky; Juuri niin ehdin tässä jo tehdäkin! Ihanat, pehmeät ja lämpimät olivat.
Olen niin ihastunut tuon kissan tassuihin! Juu,ja muuhun olemukseen myös, mutta etenkin nuo tassut...
Ransun käpälissä on katu-uskottavuutta :-D
Missä OVAT Ransun tähtikäpälät?? Ei näy kuvia varvaskarvoista, ei... Kaunis poika hän kyllä kuvissa on, ja ihanan raukea.
Lapaset ovat superkauniit myös. Aaah, miten ihana harmaa väri...
Voi sentään, mikä hurmuri tuo Ransu onkaan ♥ ♥
Onneksi ei riitele vanttuiden väri hänen turkkinsa kanssa, joten voitte edelleen käydä yhdessä lehdenhakureissuilla ;))
Intopii; Se riippuu vähän mihin suuntaan ne sojottavat... noissa kuvissa näyttäisi sojottavan suoraan takakäpälästä alaspäin keskellä kämmentä :-D
Bad hair day, as they say.
Risusydämen Marja; Testattu on! Lapasissa on tosiaan yhtä kauniit sävyt kuin Ransussakin.
Teille on tunnustus mummon kammarissa.
No niin, mä jo ajattelin että olet neulonut tumput Ransun karvoista! Niin on samaa sävyä, ootte sitten kuin kaksi marjaa ;) Paitsi se Ransun viikinkikypärä kyllä erottaa...
Amalia; Kiitos ♥
Elämäni kissat; Ne voisivat melkein olla Ransun karvoista, sävyistä ja pehmeydestä päätellen!
Pitää tosiaan tehdä se kypärä niin erotumme :-D
Heips, sinulle on tunnustus blogissani. http://salaisessapuutarhassa1.blogspot.com/2012/02/kiitoksia.html
R&T
Voi kiitos!
Voi hyvänen aika sentäs, Ransuhan on kuin meiän Myrtti. Vaikka Myrtti kyllä on siperiankissa. Noo, metsäkissojen roturyhmäänhän kuuluvat juurikin maine coon, norjalainen metsäkissa ja siperiankissa. Ihania kuvia. Pusihaleja Ransu! 4-kuukautinen Myrtti lähettää vaan miehekkäät terveiset, eihän tässä nyt pussaileen :D
Samaa minäkin katsoin, että onpa Myrtti tutun näköinen pieni pojanviikari :-) Muistuttaa myös kovasti edesmennyttä Viljoani, joka oli sinivalkoinen pitkäkarvainen maatiainen.
Pusuja Myrtille! (Musti ja Ransu on molemmat poikia, niin heltäkin vaan miehekkäät terveiset :-D)
Mahtivanttuut! Todella upeaa käsityötä ja värit on just jetsulleen ransumaiset.
Toyboy-Ransun kuvasarjaa katsoessa olisi pitänyt olla vieressä ekstrahappipullo, niin syvään täällä huokailtiin! Läkähdyttävän komea, että menee melkein härnäämisen puolelle:D Mattella on norjalaisia sukulaisia, muttei mitenkään noin karismaattisen komeita.
Norskit, maine coonit ja siperiankissat ovat niin samanoloisia, etten ihmettele vaikka olisivat samaa geenikantaa. Viikingit (varjagit) reissasivat läntisten merireittien lisäksi ahkeraan myös Volgalla ja etenivät jokireittejä myöten Mustallemerelle ja Bysanttiin. Missä viikinkivene ja arvokasta lastia, niin siellä kissa jyrsijäkontrollina, seuralaisena ja pelotteenakin. Kissa saattoi olla myös onnea tuova, maagisia kykyjä omaava maskotti.
Ensimmäinen kissamme oli siperialais/norjalaistyyppinen pitkäkarvamaatiainen, todellinen mahtikolli Kooke. Kooke oli kotoisin Haminasta, jossa oli harvinaisen paljon pitkäkarvaisia kissoja (pitkäkarvageeni on resessiivinen). Uskoisin että paikkakunnan pitkäkarvaiset siperialaista suuresti muistuttavat kissat olivat lähtöisin alunperin Haminan venäläisen väestön kissapopulaatiosta. Haminassahan oli venäläinen varuskunta ja paljon esim venäläisiä kauppiaita. Yhteydet olivat vilkkaat Pietariin ja muualle Venäjänmaalle.
Tykkääkö Ransu purjehtimisesta? Viikinkikypärän (virkattu kuulostaa kiehtovalta, siihen vielä jotain miehekästä blingblingiä Tom Jones-tyyliin) lisäksi Ransulle voisi rakentaa oma drakkar eli pitkävene viikinkimalliin. Ja veneen nokkaan lohikäärmeen tilalle tietenkin ikeniä tuulettava kissafiguuri. Drakkar on komea sana; harmi vaan että se tätä nykyä tuo mieleen lähinnä 80-luvulla suositun ärhäkkään tuoksun, joka ei missään tapauksessa sovi Ransun tyyppisille hurmuriherralle. Kissanturkki itsessään tuoksuu ihanaiselta (varsin just pakkasesta sisään tullessa tai auringon paahtamana) ja tassut tuoksuvat popcornilta), mutta jos Ransu jotain tuoksua käyttäisi, niin nappivalinta olisi Serge Lutensin Gris Clair.
Toyboy-Ransu aiheuttaa hapenpuutetta livenäkin ;-)
En minäkään huomannut joskus taannoin Norjassa käydessäni, että siellä olisi happi loppunut. Karismaa lienee vain harvoilla ja valituilla.
Minun edesmennyt Viljo-pitkätukkamaatiaiseni oli Vaasan suunnalta. Kai niitä on vähän joka puolella. Olikohan Kooke hyvin seurallinen? Teen pientä epätieteellistä ja aika empiiristä tutkimusta aiheesta "Onko pitkäkarvainen kissa lyhytkarvaista normikissaa seurallisempi?" Meinaan Viljo oli, suorastaan läheisriippuvainen. Ransukin on hyvin huomiohakuinen, mutta ei ihan Viljon mitoissa sentään.
Ransussa on, kuten arvelit, hurmaava ominaistuoksu, mutta nimenä Gris Clair olisi kyllä harvinaisen onnistunut valinta :-)
Post a Comment