Nature in the city

Some of my balcony view. It's great not having to be away from the nature in a city – it comes to thee!

Kaupunkiparvekkeeltakin näkee kaikenlaista. Me Mustin kanssa tykätään erityisesti tilhielokuvista.

Joskus bongari väsähtää.

Ransun syksy

Välillä lojutaan saaressa...

...välillä taas kaupungissa.

Sieniretket on kivoja. Nyt mä voisin kulkea loppumatkan tällä taksilla.

Pihalla kiipeily on myös mukavaa.

Ja postinhakureissulla. Vaikka Ransua ei tehdo saada rannasta enää takaisin päin, niin kivaa siellä on.

On mulla aika monipuolinen elämä, vaikka välillä onkin tylsää enkä ymmärrä miksei aina tarjota muikkuja. 

Esittelyssä muotopuutarha

Puutarhan osaa voi toki kutsua muotopuutarhaksi, vaikka se on vasta rakenteilla. Tämän projektin aloitin viime keväänä. Nyt syksyllä muotopuutarhan ympärillä on peura-aita, jotta edes jotakin istuttamistani kasveista olisi jäljellä ensi vuonnakin.

I started my English Garden; a formal garden, this spring. It is very small occupying a rectangular area between my house and the road, sided by two ditches that have now been filled.

Tämä kohta pihastani rintamamiestalon ja tien välissä on luonnostaan suorakulmainen. Niinpä tähän saa neljä kukkapenkkiä symmetrisesti kulmiin, ja niiden keskelle jää pyöreä nurmikenttä. Paikalla on vanha omenapuu ja heinikon ja nokkosten seassa kasvaneita herukoita ja karviaisia, joista säästin muutaman - ne kasvavat nyt siis kukkapenkeissä.

Tien puoleisella reunalla kukkapenkkejä reunustaa matala pajuaita. Penkkien reunoiksi olen käyttänyt niitä rintamamiestalon entisiä seinälautoja, joita en vielä ole ehtinyt pätkiä saunapuiksi. Kasveina on englantilaisen maalaispuutarhan kasveja: ruusuja, ritarinkannuksia, kurjenpolvea, tähti- ja piikkiputkea sekä kokeilussa pari magnoliaa ja samettihortensia.

I chose rather English cottage-type planting: hydrangeas, roses, delphiniums, magnolias, digitalis, astrantians and the like.

Ensimmäiset kukkapenkit kaivoin keväällä, nyt neljästä penkistä on valmiina kolme.

Keväällä ensimmäistä kukkapenkkiä kääntäessäni kaivoin siihen myös kuivakäymälän jätesäiliön sisällön. Se sai kasvit kasvamaan valtavan hyvin. Sormustinkukan lehtiruusukkeet ovat kehittyneet komeiksi. Tässä penkissä on valkoista sormustinkukkaa, toisessa aprikoosinväristä 'Apricot Beautya'.

Ruusuasia etenee

Elokuussa kirjoitin hankkimistani ruuruista ja mainitsin myös mysteeriruusun, joka oli pihallani entuudestaan. Nyt tajusin tehdä asialle jotakin – ei tämänkään asian tajuamiseen mennyt kuin neljä vuotta. Otin ruususta juurivesan ja vein sen ystävälleni Hongiston taimiston Timo Saarimaalle, joka on erikoistunut ruusuihin.
Vaikka hän ei koskaan tätä tunnistaisi, mikä ei olisi ihme sillä ruusuja on tuhansia, tutkii tätä nyt huomattavasti kokeneempi silmäpari kuin omani. Suomen ruususeura, johon Timokin kuuluu (ja minäkin nykyään), kerää tietoa löytöruusuista, jollainen tämäkin siis on.
Luultavasti tämä on jokin kartanoruusu (Centifolia-ryhmä), voi olla kirkonruusukin (Francofurtana-ryhmä), mutta lajike ei ehkä selviä koskaan. Tämä voi saada ihan oman työnimen. Vanhat lajikkeet kun ovat osaksi hävinneet, niitä on ollut satoja joista suurta osaa ei enää ole viljelyssä. Minulla ei ole edes tietoa siitä, kuka on ruusun pihalleni istuttanut ja koska.

I have an old rose in my garden, probably a Centifolia, could also be Francofurtana. I took a sucker to a friend who breeds roses – this one spreads quite slowly and is own-rooted. It only flowers once, but the scent is lovely. There may be no hope trying to figure out the variety but the Finnish Rose Society is working on old rose finds, and this one will add to that collection.

Nämä kuvat ovat ihan ensimmäiseltä kesältä 2006. Kuvitelkaa hämmästystäni, kun ensin löysin pihaltani vanhan rakennuksen kivijalan ja sitten heinäkuussa sen vieressä avautui tällaisia ihanuuksia!

Ruusut kasvavat tuossa syreenipuskien edessä, siinä näkyy tarkasti katsoessa muutama vaaleanpunaisten pallukoiden täyttämä oksa. Tältä paikka näytti kesällä 2006. Paikka on kuiva keto, mikä on mukavaa, kun muuten tonttini on vanhan merenpohjan savimaata. Keto kasvaa siis entisen rakennuksen paikalla, siinä on tiilenpalasia ynnä muuta hyvin läpäisevää materiaalia. Olen myös löytänyt maasta kaakeloidun hellan paloja koristereliefeineen ja kokonaisena säilyneen mustepullon – tässä rakennuksessa oli kuulemma kylän koulu aikoinaan.

Nyt paikka näyttää tältä eli paljoa se ei ole muuttunut. Aion hoitaa tätä kohtaa ketona. Vasemmalta vaahteroiden välistä pääsee muotopuutarhaan.
ps. Pirjo Raution oivassa kirjassa Suomen ruusut on esitelty muutama löytöruusu. Suomen ruususeura julkaisi viime vuonna pienen oppaan löytöruusuista.

In the city again

Time flies. It's time to finish our Garden Agenda 2011-2012 and send it to press. So, a little time away from the island is due. Even if I managed to sneak in a couple of weeks there, more than expected... but why does it always feel "Not yet! I only just came!"

Taas joudutaan kaupunkeilemaan hetken verran. Hitsin työt. Mistähän löytyisi sponsori, joka sponssaisi pihatöitä, ikkunaremppaa ja yleistä elämistä?

Cats get bored while I work. Luckily they have each other.

Onneksi pojilla on toisensa, niin pääsevät purkamaan ylimääräisiä tehoja. Pojat ovat poikia.

Well, anywhere where it's home is ok.

Ransun ensirakkaus

Kuten Ransu itse on todennut, Ransun suureen sydämeen mahtuu tyttöjä. Siellä on Unna Tuutikki (virtuaalinen ihastus), naapurin Nelli ja sitten... pikkuinen Miška, ystäväni kissa Turusta, jota olemme myös käyneet tapaamassa Utön saarella, jossa neitokainen viettää kesiään. Miška ja Ransu ovat ihan samanikäisiä ja tapasivat ensi kertaa ollessaan puolivuotiaita. Heti synkkasi ja parivaljakko riekkui rappusissa ylös ja alas eikä leikistä meinannut tulla loppua.
Miška on pitkäkarvainen maatiainen, upea sinikilpparineito, jolla on tuuhea häntä ja kauniit valkoiset sukat ♥. Eipä ihme, että Ransun sukat pyörivät jaloissa.

Mä vahdin MUN tyttöä!

Miškan nähdessään Ransu lurittelee lemmenlauluja, soinnillisia kurrnau-äänteitä ja seuraa tyttöä kuin hai laivaa. Ehkä siksi, että he tapasivat ensi kertaa ollessaan niin pieniä (6 kk), ettei kumpaakaan ollut vielä leikattu. Tästä parivaljakosta, Mr & Mrs Karva-pehva, olisikin tullut upeat pennut!

Viimeksi pariskunta tapasi puoli vuotta sitten. Ehkä he ovat jo unohtaneet toisensa? Ainakin silloin viimeksi kun astuin ystävieni ovesta sisään kurrnautteli Ransu innoissaan kopastaan tunnistaessaan paikan (tai hajun) välittömästi, ja seuraavaksi ystävyspari nuuhki nenät vastakkain.

Rubbish

Not all is rosy and pretty. My garden also looks like this (a couple of weeks before the flagpole fell).

Pihani keskellä on jököttänyt kaksi kaivonrengasta päällekkäin vuosikaudet. Ne on joskus laitettu kaadetun puun kannon päälle ja roskien polttaminen niissä on pikku hiljaa polttanut kannonkin pois. Käytännöllisyydestä huolimatta minua ihmetyttää entisen isännän estetiikka, tai sen puute.

Roju kerää rojua... betonirenkaiden viereen jäi toissa kesältä sementtisäkkien jämät, tarkoituksena käyttää loppu aine uuden kasvimaan kohopenkkejä ympäröivään laatoitukseen. Nyt betoni on jämähtänyt mutta aion silti loppusijoittaa sen kasvimaalle.

Yksi rengas jo lähti kävelemään, samalle kasvimaalle parsan kasvupaikaksi. Toinen pitäisi vielä saada pyöräytettyä samaan paikkaan. 

On se kumma miten monta vuotta jaksaa katsella rojua ihan keskellä pihaa!

Ruusunpunainen ihastus

Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' kukkii vielä ihanasti. Jouduin katkaisemaan upean kukkatertun kuvaamista varten, mutta nyt se koristaa keittiön pöytää pienen pienessä maljakossa.

Vaaleanpunaiset ovat myös Ransun ajatukset.
Täällä oli ihana tyttönen, Nelli-prinsessa...
Naapurilla välillä lainassa käyvä Nelli tuli heti saareen tultuaan katsomaan taloni kulmalle, josko Ransu tulisi ulos leikkimään. Tulihan Ransu, mutta ei uskaltanut kahta metriä lähemmäs tyttöä. Heidän kohdatessaan kylätiellä Ransu kohteliaasti väisti tien toiselle puolelle, vaikka mieli olisi tehnyt tutustua lähemmin.
Aah Nelli... ♡

Nelli heinikossa. Tässäkin tilanteessa Ransu oli kolmen metrin päässä kuvasta vasemmalle tarkkailemassa ihastustaan.

Rosy thoughts – Ransu has a crush on a certain young lady who occasionally comes on a visit with our neighbour.

Päätyseinä

Tänä kesänä oli talon remontointi vähemmällä, kun sain venevajan vuorostaan kuntoon. Onnistuin silti saamaan leveää lautaa naapurisaarelta Maskinnamosta edes jonkin verran, riittävästi talon länsipäätyyn. Rimat tulevat vielä lautojen lomiin, kunhan ehdin ne viistää. Vanhat rimat oli nimittäin kulmista viistetty, ja kun kerran on sellainen aarre, että on ikivanha talon seinälaudoitus jäljellä missä tuollainen työn jälki näkyy, niin aion viistää nämä uudetkin. Laudatkin on mittojen mukaan sahattu samaan leveyteen kuin vanhat.

Ikkuna-aukko on edelleen ilmansulkupaperin peitossa, en nimittäin ehtinyt rempata tämän talon ikkunoita, kun en edes ehtinyt niin tehdä rintamamiestalonkaan ikkunoille...
Ihmeellistä kyllä tämä paperi ikkuna-aukossa kesti torstaisen myräkän.

Asialla olivat taas luottomiehet Janne ja Saku Lintukorpi Oy:stä, vaikka homma oli vain parin päivän pituinen. En millään ehdi kaikkea itse, joten oli hienoa että he tulivat, vaikka matka on pitkä.

I got new cladding for the west wall... this is slow... the wood was felled by horse on the neighbouring island, then sawn to measure to match the old cladding which was extra large.

Syksyväreissä

Ihan ensin Mulla on asiaa. Olen tosi söpö vieläkin, nyt enemmänkin kuin pienenä koska nyt mua on enemmän!

Japaninvaahtera 'Osakazuki' pitää kiinni parista viimeisestä lehdestään.

Some autumn colours

Juhannusruusu pistää taas parastaan, tässä kasvissa on monta ihastuttavaa puolta.

Rosa pimpinellifolia 'Plena'

Raitapöksy lämpöisellä sohvalla.

Thinking of winter

There's snow already in parts of central Finland. It will melt away, though, but nevertheless it makes me wonder what type of winter we will have this time. They have been variable. 2007 was rather mild and pretty.

Talvella 2007 en vielä ollut täällä kuin pariin otteeseen käymässä, niinpä en pitänyt peruslämpöä. Tullessani saattoi ikkunoissa olla jääkukkia. Helmikuussa oli maassa lunta, vaikka muuten talvi oli varsin leuto.

In 2008 the sea hardly froze. This is in January.

Tammikuun lopulla 2008 meri oli täysin sula. Lossimatkalla Norrskataan taivas oli huikaisevan sininen.

2009 was Ransu's first winter. In February he took his first steps outdoors.

Vuoden 2009 talvi oli saaristolle tyypillisesti vähäluminen. Sattuneesta syystä siltä ajalta löytyy hyvin hyvin paljon kuvia pikkuisesta Ransusta... tässä helmikuussa nelikuisena. Silloin Ransu vasta otti elämänsä ensi askelia ulkona!

It is typical for the archipelago that there is little snow. Partly because it's windy, partly because the clouds mainly only start to gather over the mainland. In a way the climate is milder for the plants, and winter can even be humid as opposed to dry frost on the mainland; but when it is cold the lack of snow cover adds to the stress for plants.

In case we have forgotten: winter 2010...

Tämä on varmaan kaikilla tuoreessa muistissa. Vaikka täällä oli metrin vähemmän lunta kuin monella muulla paikkakunnalla Etelä-Suomessa.

Musti oli varmaan ainoa joka nautti lumessa kahlaamisesta!

Eilisen saldo

Lipputanko meni. Olin iltapäivällä syömässä herkkupihvejä naapurin Lean luona ja katsoin vaakatasossa viipottavaa Helsinki-viiriäni ja totesin, että kohta menee lipputanko poikki. Se oli vitsi.

Mitään ei näemmä pidä lausua ääneen, sillä joku piru kuuntelee. Tunnin päästä olin puhelimessa, katsoin keittiön ikkunasta ja totesin, että siinähän se tanko makaa maassa. Ei ollut kaatunut saunan päälle, ei edes sen rodopolon päälle  – se on tangosta oikealle. Uusi puutarhapöytäkin on ehjä, sen sijaan eläkepäiviä pihassa viettävä tuolinrähjä koki kovan iskun.

It was such a strom yesterday that my flagpole fell. It landed on just harvested potato patch – not on the sauna, not on the rhododendron, not even on the new garden table but instead on an old chair.

Jeesusteipillä korjattu nuppi on edelleen ehjä. Se hajosi hieman toissa kesänä, kun tanko kaadettiin maalaamista varten. 

Tähän ei taida enää jeesusteippi pystyä. Olin juuri edellisenä päivänä nostanut viimeiset perunat tästä perunamaasta.

Sitten muihin asioihin. 'Comte de Chambord' -portlandruusu aikoo näköjään vielä kukkia, se on rakeiden ja tuiverruksen keskellä kehittänyt kukkanupun.

Kuunliljassa on ihana syysväri, mutta tämä on ainoa lehti jota peurat eivät ole syöneet. Kuvan vasemmassa yläkulmassa on kauniin keltaista lehtoängelmää.

Yhdeltä jos toiseltakin suunnalta on tullut ihasteluja Korkeasaaren pikkuisista lumileopardisöpöliineistä. Ransu haluaa muistuttaa olevansa vähintään yhtä söpö, ja lisäksi oikea Lumitiikeri.