Ruusuja parvekkeella

Parempi kuva ihanuuksista. Nämä ovat siis matkalla saareen, eivät jää kansoittamaan parvekettani! Vaikka olisihan tuollainen viidakkomainen parveke ihan hieno, mutta kun sinne ei oikein mahdu ripustamaan pyykkiä... Musti kyllä mahtuu ruusuntuoksuun, taimikassien väliin ja nauttii olostaan siellä.
Vasemmalla 'Endless Summer' -hortensia, tumma nk. englantilainen ruusu 'L. D. Braithwaite', portland-ruusu 'Comte de Chambord' ja oikeassa reunassa moskovan kaunotar -jalosyreeni.

Omakuva helteessä... Kaupungissa on edelleen kuuma. Saaristossa tuulee, se olisi vilvoittavaa. Äitini Ranskasta tuoma hellemekko on juuri sopiva asu.

Mullakin on harmaa asu! Se on paras.

Tired of the heat

Oh, the city flat is hot. Some candles left in the sun for a few weeks have had it.

Helteessä väsähtänyt kynttelikkö, raukka oli unohtunut ikkunan lähelle.

I visited a good nursery so I had to buy some plants. They are now also longing to get home, it's also hot in the balcony.

Käväisin eilen Barkholtin mainiolla taimistolla Valkeakoskella. Siellä on hyvä kokoelma ruusuja ja laadukkaat kotimaiset, tai siis itse viljellyt taimet. Halusin englantilaisen David Austin -ruusun englantilaiseen muotopuutarhaani, tietysti! Se on tummanpunainen 'L. D. Braithwaite'. Kun nyt kerran hyvään ruusutaimistoon pääsin, ostin myös vanhan ranskalaisen 'Comte de Chambordin'. Se on tuo ihanainen kerrannainen vaaleanpunainen. 
Edessä on, tunnustan, 'Endless Summer' -hortensia. Sorruin siihen viimeinkin. Enkä voinut vastustaa 'Krasavitsa Moskvy' (Moskovan Kaunotar) -jalosyreeniä. Siinä kun on niiiin suloiset vaaleanpunaiset nuput, jotka aukeavat kerrannaisiksi, tuoksuviksi valkeiksi kukiksi!
Ostokset viimeistelee valkokukkainen tuoksukurjenpolvi. Järkeilen tämän kaiken sillä, etten kovin usein käy taimitarhoilla. Edellisestä kerrasta olikin jo yli kuukausi! Eikä oman puutarhan laitto voi olla tuhlausta, eihän.

You could have bought some vendace.

Ransu lokoilee helteisessä asunnossa ja unelmoi viileistä muikuista.

Time to go

Tomorrow I have to leave, to be able to get to Tampere for Wednesday. It's always a nuisance to go, I don't long for anywhere else while I'm home.

Huomenna on kaupunkireissun paikka. Lähden niin myöhään kuin mahdollista, en hetkeäkään aikaisemmin kuin on ihan pakko.

This summer has been remarkably dry. The forecast promised rain several times but it never touched earth here. It rained on Saturday night some 13 mm, but before that, when?... A month ago...? My well had dried up. On the other hand, it was a good occasion to empty it completely, wash the walls and change the sand at the bottom.

Kaivo kuivui. Voiko joku kuvitella, että jollakulla on rengaskaivo eikä edes suunnittele porakaivon laittamista? Kun tässä on hyvälaatuinen juomavesi, niin miksi? No ehkä siksi ettei vesi koskaan loppuisi. Mutta sauna- ja kasteluvesiin on toinen kaivo, ja siellä on vettä ihan tarpeeksi vieläkin.
Tällä kalkkikivipitoisella saarella on porakaivon vesi todella kalkkista. Se on pahaksi kodinkoneille. 
Siispä tyhjensin rengaskaivoni kokonaan vedestä naapurin Hannelen avustuksella, otin pohjan vanhan hiekan pois, vaihdoin pohjalle uudet hiekat ja pesin seinät. Veden pinnalle nousevaa roskaa – havunneulasta ja oksanpalaa – pitää kuoria pois ja vettä ei tietenkään saa heti alkaa juoda ennen kuin sakka on laskeutunut pohjalle. Pohjaveden pinta on noussut hieman, letkun pää ulottuu jo veteen. Tein operaatio Puhdistuksen torstaina, ja nyt vesi alkaa olla jo kirkasta. Uusi vesinäyte Ympäristökeskuksen laboratorioon ja se on siinä.
Tämän kuvan otin juuri kun olin heittänyt uudet hiekat pohjalle, siksipä vesi on sameaa ja siinä on ilmakuplia pinnalla. Letkukin on ihan hiekkapölyssä. Eläköön vanha kunnon rengaskaivo, jonka osaa huoltaa ihan itse!

Poor Musti, he would stay on the island forever and never go anywhere else if he could choose.

Voi Musti-isäntää, joka joutuu kaupunkiin!

I don't mind leaving as long as I get some cod! Or, preferably, vendace.

Ransu on tyytyväinen missä vain, kunhan saa olla mukana (ja saa muikkua).

Boat house grand opening

... except I forgot to take much pictures.

Most importantly, guests of honour Kaj-Ingmar and his wife Carita were captured. Kaj-Ingmar has made the new floor, walls and door and set reclaimed windows in place, with some help from Carita. This is a long, narrow fish net -storage part of the building. Roof beams are low but between them there's room to stand.
We had some rosé wine and blackcurrant leaf cordial, courgette pie on rye crust, rye bread with cheese and coconut & cinnamon buns. It didn't occur to me to take photos of the table either!

Venevajan kyljen verkkovajan eli Sailan rantatuvan avajaiset. Laineet liplattivat alla ja tuuli kävi kovaa ja kylmästi. Kunniavieraat, remonttimestari Kaj-Ingmar ja kauniimpi puoliskonsa Carita tulivat onneksi ikuistettua, jotenkin loppuajaksi kamera unohtui...
Menu käsitti roseeviiniä ja Louhisaaren juomaa, oman sadon kesäkurpitsapiirasta ruispohjalla (vehnäjauhot käytin pulliin), ruisleipää ja juustoa sekä niitä juorupullia kookoksella ja kanelilla täytettynä. Unohdin ottaa kuvia juhlapöydästä kuten myös juhlien loppuosasta!

I hadn't tar-linseed oiled the floor, decorated nor even fixed the hammock properly (I tried but the drill battery was empty and then the first guests arrived!)
Nevertheless, a lovely day with friends among cold wind.

Toinen ihanuus

Kun nyt kerran mainostuksen makuun pääsin, niin esittelen toisen ihanuuden, jonka tilasin samaan aikaan kuin tuon edellisen postauksen Bela Lugosin samalta Aulden Farmilta. Tämä on siperiankurjemiekka 'Shirley's Choice' ja kukki niinikään ekaa kertaa tänä kesänä, viikko–pari sitten.

Kumpikin kasvi kasvaa kosteassa penkissä, ilmeisesti entisen tien pengerryksen etelän puolen penkalla. Se on tonttini kostein kohta, keväisin tuossa ojassa seisoo vesi ja sitä suorastaan solisee rinnettä alas ja salaojan kautta tälle alapuolelle, juuri noille siperiankurjenmiekoille. Muita kasveja penkissä ovat päivänlilja 'Bela Lugosin' lisäksi mm. rusopäivänliljat, palmusara, mustaselja 'Back Lace' ja valeangervo.

Yhden sulkavaleangervon jo onnistuin tappamaan talvimärkyyteen, joten ostin tänä kesänä uuden Sainion taimitarhalta Laihian läheltä. Tämä on 'Chocolate Wing' ja toivon että tällä kertaa onnistun. Tällaisella savimaalla, vanhalla merenpohjalla on välillä vaikeaa talvimärkyyden kanssa. Vaikka valeangervo pitää märkyydestä, koskee se kuulemma ainoastaan kesää. Talvella ei saa olla märkää. Niinpä tämä on kauempana vetisestä kohdasta, lähempänä taloa jossa alkaa jo olla kuivempaa.
Muuten kyllä tällainen paikka on ihan ihanteellinen monille kasveille: kesälläkään maa ei kuivu ihan täysin kuin pinnalta, ja aurinkoa riittää.

Kurjenmiekan levästössä vaanii viinirypälesilmäinen pantteri.

Musti the Black Panther among irises.

Rakkaani Bela Lugosi

Eilen illalla alkoi yksi terälehti kääntyä auki. Illalla! Tavallisesti päivänliljat sulkeutuvat yöksi ja avaavat seuraavana päivänä taas uuden kukan.
Mitäpä tavanomaista voisi odottaa kukalta, joka on nimetty Draculaa 1920–40 -luvuilla näytelleen transsilvanialaissyntyisen näyttelijän mukaan, joka myöhemmällä iällä kärsi morfiiniriippuvuudesta ja halusi tulla haudatuksi Draculan asussa.

Tänään aukesi ensimmäinen kukka kokonaan. Löysin tämän ihmeellisen ihanuuden kaksi vuotta sitten Gardens Illustratedin sivuilta. Etsin myyjää Suomessa, mutta en löytänyt. Englannista löytyi kurjenmiekkoihin ja päivänliljoihin erikoistunut Aulden Farm, joka postitti tilaukseni tänne siististi paketoituna. Kahden vuoden odotus palkitaan, vieläpä ruhtinaallisesti. Nuppuja on ainakin kymmenen ja uusi kukkavana nousemassa.
Voiko olla mitään näin ihanaa. Tämä on täyttä samettia.

Oranssi viuhahdus

Oranssit ovat rusopäivänliljat, mutta myös leppälintu. Huomasin tämän kauniin, virtaviivaisen ruosteenpunaisen, mustan ja valkoisen tipun jo ensimmäisenä kesänäni täällä. Eihän se harvinainen ole, mutta kaupungissa sitä en ollut nähnyt enkä muuallakaan bongannut. Istuin isäni kanssa verannalla kerran kun leppälintu laskeutui räystäälle meitä katsomaan. Isänikin kysyi, mikä kaunis lintu on, ja olin ylpeä kun osasin vastata – olin juuri ottanut selvää.

Leppälintu laskeutui juuri asennetulle lintukylpyvadille – mikä suksee! Vadissa ei edes ollut vettä. Laitoimme ystäväni kanssa kylvyn pihalle kuvaamista varten (se tulee Elsan lempituolin nettikauppaan), ja heti tämän kuvan ottamisen jälkeen kiiruhdin täyttämään sen vedellä. Ja sain kuvia käyttäjästä!

Nuoret leppälinnut ovat viime viikkoina viihtyneet englantilaiseen puutarhaan tekemässäni ruusukaaressa. En tajunnutkaan sitä tehdessäni, miten kiva lintujen tähystys- ja laskeutumispaikka se on. Ja suoraan keittiön ikkunani alla!

Englantilaisen muotopuutarhani pionitukeen pyrähdellään myös. Muotopuutarhan neljästä kukkapenkistä on valmiina vasta puolitoista, mutta se ei tipuja haittaa.

Elämä edessä – Heippa taas! 

I've delightedly followed redstarts, young and adults, enjoying my recently built English garden (to be finished). Especially the rose arch made of birch and willow stems is popular.

Time flies

18th May all is fresh and green. Rhubarb is unfolding its first set of leaves. A thrush is wary of going to its nest to feed the young; my cat is out and on the look.

Toukokuun 18. päivä. Näyttää niin kovin autiolta, toisaalta myös siistiltä ja tuoreelta. Tämä paikka puutarhassani on nimetty Pikku-Raakkilaksi Leena ja Olavi Niemen varsinaisen Raakkilan mukaan. Olen saanut heiltä tähän monta kasvia.

20th June the last tulips on the north side of the house are in flower. I love this time of year with cow parsley giving the garden a lace-like icing.

Ennen juhannusta kesä on kaunis kuin morsian. Pikku-Raakkila on takana keskellä, keltaisen saunan kulmalla.

A week ago the garden looked tired; weeks without rain are taking their toll. Also the ever-growing nettles make everything seem a bit wild, not that I mind that much. I can't keep the whole garden tidy at this point, nor is ever the intention to.

The rhubarb is flowering (at the back, next to my sauna) with some lovely Jerusalem cross (Lychnis chalcedonica) to its right.

Viikko sitten: Kuumaa, kuivaa (eikä vieläkään ole satanut). Rusopäivänliljat alkoivat kukkia ja Pikku-Raakkilaa täplittävät palavanrakkauden punaiset kukkapallot.

For comparison: in February...

Muistaako kukaan tätä?

Tahroja matolla

Eteinen on kuratilaa. Onneksi.

Saalistajan katse

Harva se aamu eteisen lattialla on veriteon jälkiä. Juhannuksen tienoilla pesimme maton ystäväni Marikan kanssa, mutta sitä ei uskoisi.
On muuten kätevää, että kissanluukusta pääsee eteiseen mutta siitä eteenpäin kissojen pitää pyytää ihmistä avaamaan ovi. Se vähentää hiiriä sängyssä. – Heh, jokejoke! Ehkä ei sängyssä sentään, mutta hyvin kissat hoitavat myyrät eteisen puolella ja ovat oppineet tekemään sen vaikka ovet olisivatkin helteillä auki.

Minäkin olen Suuri Saalistaja! Tässä vähän verryttelen jäseniäni, pitää olla salamatassu valmiina!

Täältä pitäis jotain löytyä...

Hmm joo...

... ja iltakävely jatkuu ilman seuralaisia.

Oranssi päivänpamaus

Vanhat päivänliljat, jotka sinnittelivät taloni länsiseinustan heinikossa ja syreenien varjossa, kukkivat nyt ensimmäistä kertaa. Olen siirtänyt kasvustoa pikku hiljaa kolmeen eri paikkaan tontillani. Nämä kosteahkossa penkissä kivipengermän eteläpuolella kasvavat yksilöt ovat parhaassa vedossa, tosin muutkin siirtämäni kukkivat nyt.
Kyseessä on rusopäivänlilja, Hemerocallis fulva, perinneperenna, joka sietää kuivaa, kosteaa, savea ja vuosikymmenien hoitamattomuutta.
Päivänlljojen takana on tummalehtinen mustaselja 'Black Lace' ja palmusaraa, Carex muskingumensis.

Oranssit kukat ovat ihkut tummia lehtiä vasten. Olen kyllä muutenkin vähän heikkona tumma- ja punalehtisiin vieruskasveihin; melkein kaikki kukat näyttävät makeilta niiden vieressä.

Heritage plant Hemerocallis fulva has survived decades of neglect in my garden. Some years of replanting and weeding are now bearing fruit; all my transplants are now in flower. This plant can stand winter wetness, clay soil, summer drought and ignorance.

Heinäkuun kalenteripoika

Olen Minä, minäminäminä. Siis Ransu. UntuvaTiikeri, jokatytön UnelmaIlves. Osaan pussailla ja puskea, hivelen hännälläni ja hurisen.

Purrrrr!

Helle ei ole minun juttuni, siksi vartioin mamman touhuja varjoisalta verannalta käsin.

Vartioin myös sen tietokoneen hiirtä niin se ei pääse karkuun.
[Sihteerin huom. Tällä hetkellä Ransu on sylissäni vartioimassa mitä hänestä kirjoitan]

July calendar boy is Ransu, Franz Sanchez. Really not a cat who enjoys hot places, rather a snow tiger.

Viritin ja yritin

Tänään totesin, että on kuuma. Niinpä ryhdyin etsimään paikkaa riippumatolle. Kaksi vaahteraa kasvaa sopivasti englantilaisen puutarhani kupeessa, vaikka paikka on ihan tien vieressä. Sai kelvata. Eihän siitä mene kuin kymmenen autoa päivässä näin ruuhkasesonkina.

Paikassa on kai varjoa keskipäivällä, mutta oli jo iltapäivä kun sain maton paikoilleen. Siinä oli tuskastuttavan kuuma. Lehti jota olin ajatellut nautinnollisesti lukea päätyi suojaamaan kasvoja paahteelta. Uh. Torkuista ei voinut puhua. Pitänee yrittää huomenna uudestaan sellaisena hetkenä kun mattoon osuu varjo.
Tämä verkkomallinen riippumatto ja postikorttityyny tulevat muuten Elsan lempituolin kauppaan, mutta en ole vielä ehtinyt laittaa niitä "hyllyyn". Kiinnostuneet voivat toistaiseksi ilmoittautua suoraan sähköpostitse tai tällä foorumilla... Laitan ne nettisivuille kun ehdin...

It's been 31°C this last week, actually it's been hot since Midsummer (June 26th). 

Meanwhile indoors...

En tajua ollenkaan. Ei nyt kuulu etsiytyä aurinkoon vaan pitää lojua sisällä villamatolla.

Behind the background image

When I bought this place I fell in love with the atmosphere inside the old house, untouched for decades. Wallpapers were torn in places; in my future office it revealed a French financial newspaper from 1908.

Especially I was taken by the colours in the kitchen/living room: light blue (panelling and wallpaper), blue-grey (window frames), sky blue (skirting boards) and dark brown (ceiling and dado rail).

The future office had a 1950's paper, the kitchen/living room probably older but by no means original – there were approximately 7 layers of wallpaper.

The facade as it was, with a near-falling porch and weathered panelling.

Taustakuvan taustaa
Rakastuin tuvan tunnelmaan jo ennen kuin astuin sisään. Siniharmaa, pysähtynyt tunnelma. Isäni kuvaili sitä juhlavaksi. Toivottavasti saan sen uudestaan aikaan kun joskus on viimeistelyn – maalaamisen ja tapetoinnin – aika. Erityisen kaunis on mielestäni siniharmaa kovalevypaneeli, tummanruskea ohut koristelista ja sinikuviollinen tapetti. Jalkalistat ovat raskaat ja paksut ja tumman siniset. Niin kuin merimiehen tupaan sopii.
Taustakuvaksi valitsin siis tuvan seinää ja näkymän tulevan työhuoneen avonaisesta ovesta sisään. Suurista ikkunoista valo tulvii sisään, vaikka tuvassa on hämyinen tunnelma tummaksi petsatun katon johdosta.
Työhuoneen seinässä tapetin alta löytyi sanomalehtiä; mm. ranskalainen l'Economiste francais -talouslehti vuodelta 1908. Tuliaisia reissujen varsilta...

Niihin aikoihin kun otin ylläolevia kuvia, Musti oli pienen pieni pirpana, muutaman kuukauden ikäinen eikä siitä tahtonut saada kuvaa. Paitsi silloin kun se väsähti omalle sohvalleen, joka on tietenkin vieläkin Mustin sohva.

Pentupalluroita, tytön tylleröitä

Kävin tänään ystävälläni, jonka lapinporokoira sai reilut viisi viikkoa sitten tyttöpennut, Villan ja Lávvin. Viimeksi kun näin tytöt, ne olivat vielä ruttukuonoisia pallonaamoja, joiden silmät olivat tiukasti ummessa.
VAROITUS: SAATTAA AIHEUTTAA HELLYYSKOHTAUKSIA JA KOIRANPENTUKUUMETTA

Jipii iskä tuli kotiin! Jukka tuli traktorilla kesken heinätöiden katsomaan pikkuisia tyttöjä, jotka juoksevat hännät suorina vastaan.

Ja sitten me leikitään

Ja painitaan äidin kaa

Ylpeä äiti Vanni

Lávvi väsähti

Ihan täysin

Villa: Minuakin väsyttää

Kups