Englantilainen puutarha

Tähän väliin pihapuuhia, venevajahommat jatkuu taas seuraavassa numerossa...

Täksi päiväksi luvattiin sadetta. Kun sitä ei alkanut kuulua, päätin ryhtyä sokkelin maalauspuuhiin.
Jälleenrakennusajan (rintamamies)taloni on ollut historiansa aikana monen värinen, kun sen ostin, se oli keltainen, ikkunanpuitteet, nurkkalaudat ja sokkeli olivat punaiset ja katto vihreä. Pikku hiljaa olen alkanut ehostaa sitä uuteen uskoon.
Väri on sellainen asia, jota pitää miettiä monelta kantilta. Jälleenrakennusajan talot olivat tyyliltään useimmiten vaaleita. Toisaalta lähes koko Ahvensaaren kylä on punamullattu. Kaksi muuta keltaista taloa löytyy, yksi vaaleampi ja yksi tummempi. Päätin yrittää saada taloni mahdollisimman saman väriseksi kuin se vaaleampi keltainen talo, valkoisine ikkunanpuitteineen, niinkuin muissakin taloissa, niin kylän ilme on vähän yhtenäisempi. Talo on osittain pohjamaalattu, osittain rapsutettu, osittain ei vielä aloitettu... riippuu miltä suunnalta katsoo. Ja etelän (kuvan seinä) sekä lännen puoli piti laudoittaa kokonaan uudestaan.
Sokkelista tuli nyt beige, näköjään vähän vaaleanpunertava (?). En halunnut harmaata vaan lämmintä silti huomaamatonta väriä.

Hoh, asiaa on vaikka kuinka. Lyhyesti:  tuo multakasa on salaojan kaivuusta, en ole vielä kerinnyt täyttämään kaikkea... Ja sepelikasa talon vasemmalla nurkalla on matkalla salaojaan. Nuo tuet (viistot betonivalut sokkelia vasten) ovat tukemassa vinoon mennyttä sokkelia, osittain puutteellisen salaojan ja liikkuvan savimaan vuoksi, osittain siksi, että betonisokkeli on lähes pelkkää hiekkaa, sodanjälkeinen talo kun on... Raudoitusta löytyy vähän jostain, sekin lähinnä vanhoja tynnyrinvanteita ja sängynjousia. Koko sokkeli lienee pysynyt kasassa maalin avulla.
Tuon tuentamallin keksin ihan itse, kun mietin vanhoja kirkkoja joissa näkee samanlaisia tukipilarimuotoja. Tuollaiset on nyt sisällä kellarissa ja ulkona samoissa kohdin siinä sokkelin kohdassa, joka oli painunut sisään. Onneksi nurkka oli koko ajan suorassa, sehän se on tärkein.

Ja se pihapuuha. Tämä on nyt yksi niistä harvoista tontin kolkista, jossa ei tulla enää kaivamaan, mylläämään tai jylläämään. Olen ajatellut tähän englantilaistyyppistä cottage garden -muotopuutarhaa, sillä paikka on suunnilleen neliön muotoinen talon edustan ja kylätien väliin jäävä pläntti. Aloitin yhdestä kulmasta, joka tuossa näkyy. Kasvit ovat vaaleanpunaisia ja romanttisia, sellaisia, joiden väri ei sovi vanhaan talooni, joka sittemmin punamullataan.
Koska olen samanlainen ajattelematon hölmö kuin kaikki muutkin, ostin osan kasveista malttamattomana jo viime kesänä. Ne ovat talvehtineet kellarissa. Pioni ('Bowl of Beauty') on voimissaan, mutta vaaleanpunaisesta neilikkaruususta ei ole mitään elon merkkejä. Istutin sen silti. Reunoille löysin rautakaupan alelaarista punotut pikku aidat.

Sitten alkoi sataa ja tuulla idästä ilkeästi. Siirryin keittiöön, jonka ikkunasta nyt voi ihmetellä tuota viime päivien aikana syntynyttä puutarhanalkua. Taas yksi keskeneräinen projekti lisää! Hui hai, se ei minua stressaa. Koska ostan kasveja sen mukaan mitä kiinnostavaa satun löytämään, on minulla montakin keskeneräistä penkkiä: kostea penkki, kostea niitty, vuokko/metsäpuutarha, kuiva penkki, havu/alppiruusupuutarha ja nyt sitten myös tämä. Ai niin, ja istutin myös 'Flammentanz'-köynnösruusun. Se tuli tuon penkin nurkkaan niin, että rakennan sille kaaren. Kukkapenkkejä tulee neljä ja niiden välissä ristin muodossa nurmikäytävät. Köynnösruusu saa kasvaa kaareen tuossa tien puoleisen reunan puolivälissä jonkinlaisena kiinnekohtana.
Tällaisia visioita näkee todennäköisesti vain puutarhuri itse, kaikki muut päivittelevät multakasoja, hilseileviä ikkunankarmeja ynnä muuta. Mutta eläköön se puutarhurin visio!

Viime kesänä Ransu kiipeili eteläseinän telineillä, jotka oli pystytetty seinän uudelleen laudoitusta varten. Pitäisiköhän rakentaa Ransulle jonkin uusi teline...? Tuo oli aika suosittu.