Kukkia ja halaus

Viileässä keväässä on se hyvä puoli, että kukat kestävät kauan. Nämäkin krookukset ovat kukkineet jo ties kuinka pitkään, jo ennen kuin nyt tulinkaan saareen. Ja ne narsissit, joiden kasvua tuskailin ennen viimeksi täältä lähtöäni, eivät ole ihan vieläkään avanneet nuppujaan. Turhaan tuskailin, mutta kun tästä ei haluaisi menettää minuuttiakaan.
Nämä kukat haluan ojentaa Kaj-Ingmarille, Caritalle ja Sebastianille, jotka ovat puurtaneet venevajan kyljessä olevan verkkovajani kimpussa.

Tältä venevaja näytti talvella 2009. Minun puoli, eli ulkopuoli, oli kärsinyt säissä ja jäissä. Laudoitus oli rispaantunut, mutta mikä paljon pahempaa, rakennus pysyi pystyssä vain parilla lähes poikki ruostuneella pultilla. Viime joulukuussa saatiin uudet paalut, hirret ja pultit ja nyt vaja (minun puoli, heh) pysyy tukevasti pystyssä seuraavat 50 vuotta.

Venevaja tänään. Meri kimmeltää kutsuvasti, vaan rantaan mennessä kannattaa sonnustautua talvitakkiin. Näin keväisin olen monesti tyytyväinen, että asun vanhassa kylässä keskellä saarta, missä on lämmin!
Venevajan ulkosyrjällä on kapea, koko vajan mittainen verkkovaja, johon Kaj-Ingmar teki uuden hienon lattian ja laudoitti seinät. Ikkunoille on jo aukot ulkoseinällä ja tähän päätyyn, missä oli ennenkin ikkuna-aukko, tulee pyöreä ikkuna.
Vielä kerran halaus, Kaj-Ingmar! Hienosti tehty ja ihan omasta päästä, kertaakaan ei tarvinnut soittaa ja keskustella vaan parhaat ratkaisut syntyivät tekijän päässä. Mitäpä minä olisin osannutkaan vähemmän viisaana ehdottaa.

So pleased. The boat house repair is proceeding fast. There is a new floor and new walls in the fishing net storage beside the boat shelter. Windows are still to be put in place and then - a hammock, a couple of chairs, some beer... Relaxing to the sound of waves...