Sinisävyisää

 Muotopuutarha sai uuden Rudolph Goethen.

Kuukausi sitten otetussa kuvassa näkyy vasemmalla aika paljon pallo-ohdakkeita. Siinä on korkeampaa sinipallo-ohdakkeen perusmuotoa ja sen edessä matalampi, intensiivisemmän sininen 'Taplow Blue'. Lisäksi kukassa oli tuolloin ranskantulikukka, preeriaväriminttu ja vaalea harmaakäenkukka, jonka edessä näkyy vähän tähkälaventelin kukkia. Penkin, ja koko muotopuutarhan värimaailma on sini-liila-valkoinen, tai siihen ainakin pyrin. 

Olen jo pidempään ajatellut, että voisin siirtää tavalliset sinipallo-ohdakkeet muualle tai peräti kompostiin. Niitä kasvaa jo muualla puutarhassa. Siementaimia syntyy ja tuossa olisi tilaa jollekin vaihtelevammalle lehti- ja kukkamuodolle.

Eilen ryhdyin tuumasta toimeen.

Elokuunastereilla on kiva kukinta-aika, vähän aikaisempi kuin syysastereilla. 'Rudolph Goethe' -lajikkeen värikin on täydellinen tänne. 

Sopivan hintainen taimi löytyi edellisellä kaupunkireissulla, tosin sen juuripaakku oli rutikuiva. Se pääsi heti kotona kaupunkiparvekkeella vesiämpäriin ja on viettänyt nyt pari viikkoa erittäin hyvin kasteltuna ja näyttää voivan hyvin. Tuossakin se vielä juopottelee kastelukannussa ennen istuttamista.

Siellä se nyt on, paahteisimman muotopuutarhan penkin kuivalla reunalla. Toivottavasti pärjää! Kaverina sillä on edelleen sinertävät Taplow Bluet, valkokukkaiset myskimalvat, jotka ovat aloittaneet uuden kukinnan, ja oikealla portlandruusu 'Comte de Chambord'. Mirrinminttukin kukkii yhä, vaikka se ei kuvissa näy.

Tämä on jo kolmas Rudolph Goethe muotopuutarhassa. Ensimmäinen hävisi parissa vuodessa. Toiselle kävi kovin köpelösti. Unohdin sen kokonaan istuttamisen jälkeen eikä se saanut yhtään kastelua. Toivon, että tämän kanssa käy paremmin.

Tuossa samassa penkissä kukkii myös ihana yllätys, pikkuruinen vaaleansininen kukka. Hämmästyin, kun sen näin, sillä aiemmin se ei ole kukkinut, mutta olen joka vuosi noteerannut iloisena sen lehtiruusukkeen elossa kumminkin. Istutin tämän joitakin vuosia sitten.

Tämä ihastuttava pikku kukka on purtojuuren tapainen, kerälatvojen sukuun nimetty Succisella inflexa 'Frosted Pearls'. Väri on hyvin hento vaaleansininen. Ihana, ihana kukka!

Olen selvästi haileiden sävyjen ystävä, sillä tämä muotopuutarhan omenapuun varjossa kasvava syysleimu Flame Blue on minusta taivaallisen värinen, haalistunut liila. Sen seurana kukkii tuulissa kaatuillut nukkasalkoruusu.

Ja toisessa penkissä syysleimu 'Crème de Menthe' on pistänyt pystyyn esityksen! En ole tottunut tällaiseen. Yleensä huonossa maassani kaikki kasvaa kituliaasti ja kun multakuorman tilaaminen saarelle ei tule kysymykseen, ovat kasvit sitten aika vaatimattomia.

Vielä yksi kuva Rudolphista, olen siihen niin rakastunut. 

Sekä sen naapuri, komea 'Comte de Chambord'. En uskalla leikata ohikukkineita pois näin tiheästä nuppunipusta, sillä tulen aina katkaisseeksi jonkun nupun samalla. En tajua, miten se onkin tuottanut näin tiheän kukkaryppään. Voisi niitä kukkia kasvattaa vaikka vähän sinne tänne, eikä kaikkia samaan kohtaan.

Onpa muuten täydellinen puutarhurointisää! Maa vain on yllättävän rutikuiva, vaikka joitakin kuuroja on tullut. Ne eivät ole vielä riittäneet kostuttamaan kesän ja tuulten kuivattamaa maata, vaikka tänä kesänä sadetta tulikin sentään jonkin verran säännöllisesti. 

Elokuunasteri Aster amellus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Myskimalva Malva moschata

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysleimu Phlox paniculata

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia