Elokuun keltaiset

 Onneksi on puutarha, joka hoitaa itse itsensä – ainakin osittain.

Ihastelin tässä juuri preeriaa. Se on näyttänyt hyvältä oikeastaan koko kesän. Keväällä tässä voisi olla hurmaava kukkasipuliniitty, jos ei olisi vesimyyriä, mutta onneksi on kesän kukinta. Kun yhdet kukat lopettavat, seuraavat aloittavat. Pietaryrtti ja kurkkuyrtit jatkavat, nyt niiden seuraan on tullut keltakannusruoho ja leimu... jonka piti olla syreenileimu, mutta ei tuo kyllä taaskaan ole sellainen, jota halusin.

Mikä ihmeen syreenileimukirous minua riivaa? Ensimmäinen hankinta osoittautui vääräksi, peruspinkiksi syysleimuksi. Viime vuonna sain tämän, mutta ei tämäkään ole sellainen hailean liila ja kapeaterälehtinen, vaan tällainen pinkki. Väri sentään sointuu kuvan vasemmassa reunassa näkyviin punakukkaisiin siankärsämöihin ja oikeastaan erottuu hyvin preerian muusta kasvillisuudesta.

Hankin viime vuonna toisenkin syreenileimun ja toivon, että se on viimein se, jonka halusin. Se kasvaa niin kuivassa paikassa, ettei taida tänä vuonna vielä kukkia.

Kuivuudesta puheen ollen: tämä kesä ollut harvinaisen hyvä täällä päin. Joskus kesäkuussa ja heinäkuun alkupuolella saimme sadetta tasan kerran viikossa. Se on erikoisen usein meille. Heinäkuun lopussa oli kaksi rutikuivaa viikkoa, jotka katkaisi sade tasan viikko sitten. Ja tänä aamuna saimme 2–3 mm. Merkillinen säännöllisyys näillä sateilla!

Rankkasateita ja ukkosia on usein, mutta ne ovat joko Kustavissa tai Rymättylässä, niin lähellä mutta samalla niin kaukana.

Kultakärsämöt jatkavat edelleen, näillä on todella pitkä kukinta-aika.

Preerian alaosassa on yllättävän paljon maa-artisokkaa. Yllättävää siksi, että olin olettanut mukuloiden menevän vesimyyrien suihin. Näihinkin tulee hurmaavat keltaiset kukat. Tämä taitaa olla maa-artisokan korkeusennätys tällä tontilla. Normaalisti ne jäävät alle kahteen metriin, nuo alkavat jo olla yli.

Sain talon itäpäädynkin valkoiset osat maalattua (paitsi oikea nurkka, joku on varmaan niin tarkkasilmäinen, että huomaa). Sain hieman tasoitettua paneloinnin alaosan aaltoilua valkoisella. Samalla tämäkin vintin ikkuna sai listat ja kun olin tikkailla, huomasin, että kittiä voisi korjailla ja pokan maalata, niinpä siinä kului sitten muutama tunti.

Ilokseni voin sanoa, ettei enää tuntunut juuri missään olla tuolla korkealla!

Kunpa vain saisin pidettyä tämän tottumuksen ensi vuoteen, jolloin ajattelin maalata räystäslaudat. Tässä päädyssä en korkeanpaikanhirvityksen takia ole niitä maalannut vielä ollenkaan, ja uudet laudat ovat odottaneet maalia jo muutaman vuoden.

Olen viettänyt tikkailla viimeiset kolme päivää niin tiiviisti, että en enää jaksanut jatkaa nurkan maalaamisella eilen loppuiltapäivästä, vaan menin mattopyykille. Polkupyörän takakumikin on odottanut korjaamista jo viikon. Ehkä huomenna...

Tässä kuvassa keltaisia kukkia edustavat kaatuilevat kultapallot.

Olen näköjään siirtänyt kultapalloa myös paahdepenkin alaosaan jossain ihmeen älynväläyksessä. Tuo ei oikein ole paras paikka näin korkealle ja leviävälle kasville. Voisin siirtää sen nurmialueen toiselle puolelle, korkean aidan edustalle.

Kultapallojen kohtalona on seilata tontilla. Ne olivat alun perin vanhan talon lasikuistin edustalla, mutta kun taloa alettiin korjata ja kuistia purkaa, kukat piti siirtää. Hyvää, tuulensuojaista paikkaa (jossa ne eivät kaatuisi niin herkästi) ei oikein tunnu löytyvän.

Kaverina kultapallolla on valkokukkainen kiiltoleimu 'Mäntsälä', joka on kukkinut jo vaikka kuinka kauan, se aloitti kuukausi sitten.

En tosiaan ole ehtinyt hoitaa kukkapenkkejä muuta kuin kiskaisemalla välillä jonkun korkean, kukkivan rikkaruohon ohi mennessäni. Onneksi runsaslajisissa ja tiheissä kukkapenkeissä ei ihan hirveän paljon rikkaruohoja ole. 

Muotopuutarhassa kukkivat loppukesän luottoperennat keltakaunokit yhdessä nukkasalkoruusun ja kaukasiankirahvinkukkien kanssa. Vastaväreistä huolehtivat liila harmaaminttu ja kärhö 'Comtesse de Bouchaud'.

Pörriäiset varmaan odottavat joka kesä, että keltakaunokki tulee kukkaan, niin suosittuja sen kukat ovat. Kasvi on hyvä lisä puutarhani jo muutenkin runsaaseen pörriäiskasvitarjontaan.

Nukkasalkoruusu on huippuihana. Siksikin, että se on monivuotinen. Ei tarvitse aina olla kylvämässä tai ostamassa taimia. Tarhasalkoruusut ovat vähitellen hävinneet, eivät ole huolehtineet lisääntymisestään. Toisaalta peurat kyllä söivät niiden kukkavarret niin tehokkaasti silloin, kun vielä pääsivät pihalla temmeltämään, ettei ole ihmekään.

Ruskopenkissä aloittaa monivuotinen auringonkukka 'Lemon Queen'. Tästä on tullut korkeampi kuin ajattelin, kasvusto on lähes kaksimetrinen. Vieressä kasvaa vielä tämän serkkua maa-artisokkaa, jonka siirtämistä preerialle jatkan syksymmällä.

'Lemon Queen' on varmasti risteymä, sillä siitä ei löydy lajitietoja luotettavasta lähteestä. Kuten kirjoituksestani varmaan huomaa, kannatan perennoja, sillä en ehdi enkä jaksa kasvatella yksivuotisia.

Yksivuotisissa on onneksi sellaisia suosikkeja, jotka hoitelevat itse itsensä. Tässäkin istutuksessa on varmaan tuhat rikkaruohoa, mutta juuri nyt huomion vievät itsekseen jo monena vuonna kylväytyneet kehäkukat ja syysleimu, joka on luultavasti 'Natural Feelings'.

Ihana kalpeankeltainen syyspäivänlilja ei ole oikein asettunut viihtymään, mutta tuottaa tänä vuonna sentään muutaman kukan. Ehkä säännölliset sateet ovat auttaneet tätä.

Sopivan sateista elokuuta!

Auringonkukka Helianthus

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kehäkukka Calendula officinalis

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Siankärsämö Achillea millefolium

Syreenileimulla tarkoitetaan joitakin syysleimun, Phlox paniculata, vanhoja kantoja

Syyspäivänlilja Hemerocallis citrina