Saturday 9 December 2023

Kevätkalenterin kahdeksas luukku

 Keväinen retki Ahvenanmaalle, Brändöön Jurmon saarelle. 

Huhtikuun puolivälissä kävin Jurmossa, mutta en ehtinyt kirjoittaa kuin yhdestä veneretkestä silloin, kun oli liian paljon puutarharaportoitavaa. Niinpä käydään siellä nyt sitten.

Pojat olivat mukana, sillä paikka on ihan tuttu.

Täällä asuu mm. lapinporokoira Lávvi.

Paljon tutkittavaa!


Piha on lämmin, tuulensuojainen etelärinne ja vaikka oli vasta huhtikuun puoliväli, narsissit olivat jo nupulla.

Krookukset kukkivat ihanasti.

Lumikellot ja idänsinililjat myös.

Tien toisella puolella on...

... ihana vanha piha täynnä lumikellotuppaita.

Minä: Musti, ei saa mennä tien yli!
Musti: En ollut menossa!

Ja sitten oli pelargoneja. Heh, muovikukkia! Ovat pihalla ympäri vuoden ja kukkivat aina.

Jurmossa on hieno lintu- ja näköalatorni, jonne kiipesimme.

Yhteysalus on tulossa satamaan. Jurmoon kulkee vain pieni lautta, sillä tänne ei ole kuin reilun vartin matka Brändön Åvasta.

Sitten kävimme tervehtimässä haikkuja.

Ja lampaita.

Tällä retkellä oppaana toimi Lávvi. Pojat jäivät pitämään taloa siksi aikaa.

Jos haluat lukea jutun veneretkestä Yttre Bredanille, asumattomalle luodolle keskellä meren selkää, se löytyy täältä: KLIK.


22 comments :

  1. Varmasti kiva, mieleenpainuva ja mielenkiintoinen retki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Omista ympyröistä on niin vaikea irtautua, tai etenkään keväällä ei meinaa haluta erota puutarhastaan. Harvoin tulee siten tuollakaan käytyä, liian harvoin.

      Delete
  2. Mukavaa nähdä näitä saaristokuvia. Enpä ole saaristossa juurikaan matkaillut, joten ihan kuin ulkomailta minulle. Keväisiä narsissi- ja krookusrykelmiä!
    Mustilla näyttää olevan kaikki aistit valpastuneena, kun on kotipihan ulkopuolisessa maailmassa ja Ransu taas näyttäisi siltä, että miettii: Olisikohan tässä turvallinen mukava paikka; jospa kävisi hetkeksi pötkölleen.
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. No olipa sitten mukavaa, että tuli laitettua tämäkin juttu tänne, niin pääsit virtuaalimatkalle saaristoon.
      Ransu voi ottaa rennosti joka paikassa, kun Musti hoitaa partiointipuolen.

      Delete
  3. Kiva katsella kevätkuvia, kun täällä lämmössä talvikuvat on kuin dystopiaa. Pojat siellä niin reippaina pusz-pusz.
    Pirkko

    ReplyDelete
  4. Ai pääsitte pojatkin mukaan retkelle! Onko tuolla saarella hyvä myyräkanta? Niin ja tykkäättekö veneilystä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Myyriä oli ihan kiitettävästi, myös sisällä talossa.
      Veneily on ok, jos on tyyntä. Yleensä se aina voittaa autoon joutumisen t. Musti
      Veneily ja autoilu, kumpikin käy, kunhan ei jätetä yksin! t. Ransu

      Delete
  5. Retki täynnä kaunista katseltavaa ja koettavaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, paljon nähtävää pienellä saarella.

      Delete
  6. Varsin paksukarvaista eläinkuntaa. Mukava retki teille kaikille, vaikka ihmettelenkin, miten kissat osaavat olla vieraassa paikassa ja miten sait ne takaisin kotiin.
    Kyllä näistä kuvista tulee jo ihan keväinen mieli, mikä on kalenterisi tarkoituskin :) Mukavaa kevään odotusta sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pojat ovat olleet kanssani monenlaisissa paikoissa. Pitää vain ensin olla niiden kanssa, että ne tietävät, minkä talon liepeillä kuuluu olla. Tietenkään en päästä niitä ulos kuin niin, että olen itsekin pihalla. Mutta kyllä ne käyttäytyvät hyvin samalla lailla kuin kotonakin, eivät häivy mihinkään, vaan käyvät säännöllisesti sisällä tarkastamassa ruokakupit ja lepäilemässä ulkoilujen välillä.
      Hyvä, että tuli keväinen mieli! Tai siis hyvä, mikäli kaipasit taukoa kaikesta jouluhypetyksestä ;-)

      Delete
    2. Fiksuja poikia <3 Onneksi Saaripalstalta voi aina hakea kevätfiksin, vaikka varpaita paleltaisi :D Tiedän tasan, miltä tuo Ransun tuoksuttelema maa tuoksuu, kun siinä on puolet kuivaa ja puolet kasvua. NUUUH!

      Delete
    3. Olemme alusta asti käyneet useissa maaseutupaikoissa, joissa kissoja uskaltaa pitää ulkona, niinpä pojat ovat tottuneita uusiin paikkoihin ja seuraavat hyvin, melkein voisi koiriksi kutsua ;-)
      Haa, sinulle tulikin oikein konkreettinen kevättuntuma Ransun kuvasta!

      Delete
  7. Hienoja saaristomaisemia. Tuli hyvin rauhallinen ja kiireetön olo kuvia katsellessa. Kiva, että karvapojatkin pääsivät kyläilemään. Eihän sitä perheenjäseniä jätetä yksin kotiin. Lumeton maa ja keväisten sipulikukkien runsaus valaa uskoa, että vielä niitä täälläkin nähdään...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pienillä saarilla on tosiaan aivan irti maailman kiireistä.
      Ei perheenjäseniä tietenkään voi jättää, ellei ole jostain syystä mahdotonta ottaa niitä mukaan.
      Kyllä se kevät tulee. Kunpa tulisi toooodella lauha lopputalvi sitten, kun tästä kai siirrytään plussan puolelle ensi viikon lopulla.

      Delete
  8. Ihanat maisemat ja kukat tällä reissulla .Minäkin ihmettelen että pojat pysyvät vieraallakin piha piirissä .
    Oletko kissa kuiskaaja? 🎄 .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, tuosta tuli mieleen, kun kerran menimme ystävän luokse, joka asuu aivan maalla. Päästin pojat jo heti autosta vapaaksi ja ne seurasivat minua kuin hait laivaa. Ystävä sanoi, että olen kissojeni idoli :-D

      Delete
    2. Siis kissa kuiskaaja ilmi selvästi .😻

      Delete
    3. Täytyisi kysyä kissoilta, mitä ajattelevat :-D

      Delete
  9. Upeat maisemat, niin merellä kuin maalla. Ja pojat pääsivät mukaan <3

    Luin myös edellisen postauksen, se oli kiva, pitää laittaa idea muistiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keväiset maisemat ovat parhaita!
      Voi kun kiva, jos julkaiset tuollaisen hauskan palkintojenjaon. Kukkakuvia ei tähän aikaan vuodesta ole mitenkään liikaa.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!