Wednesday 20 December 2023

Jouluruusut ja varjohiipat

 On edelleen niin ihanan vihreää ja jopa keväistä, lyhyestä päivästä huolimatta, että täytyy jatkaa reaaliaikaisella raportoinnilla.

Kun lumi viikonloppuna suli, on ollut ihan ihmeellistä katsoa, kuinka paljon ohutkin lumikerros suojaa perennoja. Ne ovat paljastuneet lumen alta ihan vehreässä kuosissa. No, eivät kaikki, mutta monet.
Tässä kuvassa on sama kasvikombo, jota ihastelin marraskuussakin: tuoksuorvokki, alppivarjohiippa, hopeatäpläpeippi ja kilpihärkylä 'Herrenhausen'.

Jouluruusut ovat elämänsä vedossa. Tässä vaaleajouluruusu sinikatajan vierellä. Tällä alueella mäntyjen alla kasvaa kumpaakin laatua useampia.

Tuo vaaleajouluruusu on ainoa, jossa on nuppu. Sekin on aivan maanrajassa eikä ole noussut parin plusasteisen päivän aikana lainkaan, vaikka aurinko on paistanut ihanasti. Päivä on niin lyhyt ja sää niin vilpoinen, ja maa kohmeinen, että kasvit himmailevat.

Saman alueen toinen jouluruusu on aivan ihanan vaaleanvihreä. Siihen kasvoi syksyllä uusia lehtiä; niin kaunista ja tuoretta!

Viereinen Rohan on jotenkin kylmempi, tosin kuvan ottamisen jälkeen sulivat sieltäkin loput lumet toissayön vesisateeseen. Rohanin alkupäässä kasvaa vaskivarjohiippa 'Orangekönigin', joka on ihanan vihreä. Pyökki 'Rohan Weeping' on puolestaan ihanan ruskea, kauniin sävyinen.

Rohanissa on lumikellojakin, ja syynäsin etenkin puistolumikello 'Viridapicen' kasvupaikkaa, sillä viime vuonna niiden piipot nousivat jo marraskuussa. Nyt niiden kasvupaikkaa peittävät rohtosormustinkukan isot lehdet, ja hyvä niin. Pysykööt siellä turvassa pakkasilta. 
Mistään muualtakaan en ole löytänyt lumikellojen piippoja, en edes vanhan talon etelänurkalta, jossa niitä yleensä on jo joulukuussa. Haravoin myös syksyllä lehtikatetta monelle lumikellopaikalle, enkä halua näin talven alkumetreillä alkaa pöyhiä sitä pois paikoiltaan. Niin utelias en ole, että suostuisin uhraamaan lumikellojeni nuppuja mahdolliselle paleltumiselle.

Katajapenkissä on samat kultatesmat, joita myös hehkutin marraskuussa. Taustalla sama vaskivarjohiippa kuin edellisessäkin kuvassa.

Vaskivarjohiippaa kasvaa myös saarnen alla yhdessä tarhajouluruusun kanssa. Kuvan alareunassa pilkottaa myös tarhavarjohiippa.

Täällä on tarhajouluruusuapajat – ja kaikki todella reippaan näköisinä. Nuppuja ei vielä näy, mutta niitä en ole aiemminkaan nähnyt ennen kevättä.

Rivendellin joki on sulanut, tässä sunnuntaisessa kuvassa siinä oli vielä vähän jäätä.

Saman joen partaalla, vähän korkeammalla, kasvaa piivarjohiippa 'Frohnleiten'. Tämä on kuulemma varjohiipoista talvivihannimmasta päästä, mutta kyllä nuo muutkin aika talvivihreiltä vaikuttavat. 
Tässä nämä raikkaanvihreät uutiset, toivottavasti sinnekin kuuluu yhtä hyvää!


Alppivarjohiippa Epimedium alpinum
Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum
Kilpihärkylä Polystichum setiferum
Kultatesma Milium effusum 'Aureum'
Piivajohiippa Epimedium × perralchicum
Pyökki Fagus sylvatica
Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum
Tuoksuorvokki Viola odorata
Vaaleajouluruusu Helleborus niger
Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

18 comments :

  1. Lumi on kyllä paras suoja kasveille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivon uutta lunta taas 10 cm kerroksen, sitten jos pakkasjakso tulee. JOS tulee :-D

      Delete
  2. Ihanan vehreää. Jouluruusun ikivihreitä lehtiä jaksan aina ihailla, miten kestävä se onkaan silloin kun viihtyy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on tosiaan aivan ihanan vihreä. Heti, kun tulee leudompaa, lehdet nousevat reippaasti maasta ylös.

      Delete
  3. Kyllä Suomi on sään suhteen jakautunut kovasti. Kaunista vihreää siellä on. Meillä lunta melekein puol metrii ja kaikki kasvit uinuu lumen alla suojassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä se on, että ovat lumen suojassa, kun talvi on vasta lähtökuopissa. Tännekin tuli yöllä ohuesti lunta, nyt on kaikki aivan valkeaa. Kaunista on, kun kaikki oksatkin ovat valkeina.

      Delete
  4. Kyllä onkin kaunis kuva saarnen tyveltä vaskivarjohiippoineen ja joulutähtineen. Sammaloituneet kivetkin bonuksena.
    Nämä kuva ovat kuin maalis-huhtikuulta. Lisääntyvää vihreyttä ja siellä täällä hiukan lunta. Paras vain luottaa siihen, että samanlaiset näkymät ovat jonkin ajan kuluttua täälläkin.
    Lumikellojen nuput ovat hauraita ja herkkiä. Saattaisivat vaurioitua, jos menet niiden kasvupaikkoja pöyhimään. Se vasta harmittaisi. Sieltä ne ponnistavat aikanaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihastelin noita saarnen vierellä kasvavia vihreitä ja reippaita kasveja pitkän tovin. Näkymä muuttui yhdessä yössä, nyt on kaikki taas valkoisenaan - ja oikein kauniisti, kun kerrankin on tyyntä ja puiden oksillakin on lunta. Mutta ehdin nauttia ihanista kevätfiiliksistä, vihreydestä ja auringonpaisteesta monta päivää, se oli mahtava joululahja!
      Olisi valtava tragedia tuhota lumikellojen nuppuja, kun niiden kukkia niin kovasti odottaa.

      Delete
    2. Auringonvalolla on ihmeellinen voima ja taika. Kylmälläkin säällä se tuo lämpöä ja roppakaupalla iloa.
      Lunta sataa täälläkin.

      Delete
    3. Aurinkoenergia on ihan ihme juttu, heti jaksaa ryhtyä kaikenlaiseen, kun aurinko vain paistaa.

      Delete
  5. Täältä eivät lumet ehtineet sulaa ja tänään onkin tullut taas lisää. Lämmintä kuitenkin on ollut ja kun vesi tippuu räystäiltä niin kyllähän se keväiselle ihan tuntuu💦

    ReplyDelete
  6. Kesällä ei aina muista huomata, eikä ihailla, ”pelkkää” vihreää, kun odottaa niin kiihkeästi kukkanuppujen aukeamista. Miten heleän smaragdin värisiä ovat jouluruusun lehdet! Siellä ne taas odottavat uutta tulemistaan, kun ovat joutuneet/päässeet välillä taas sielläkin lumisuojan suojiin.
    Esittelemäsi kasvikombo saa innostumaan erilaisten vihreiden yhdistelmistä. Kellertävään vivahtava kilpihärkylä näyttää aivan ihanalta tuolla himmeän viileällä hopeatäpläpeippipohjalla.
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, kesällä on koko ajan joitakin kukkia, joita joko ihailee tai odottaa. Vihreät kasvit ovat silloinkin kivoja, mutta eivät vie koko huomiota. Toisin on nyt; voi kuinka paljon iloa näistä kaikista vihreälehtisistä kasveista nyt onkaan. Lehtivärien ja -muotojen yhdistely on kivaa ja tuottaa tosiaan palkintoa aika nopeastikin.

      Delete
  7. Onpas siellä vehmasta. Jouluruusuissa ei taida olla huonoja puolia laisinkaan, ovat ympäri vuoden edustuskunnossa. Rivendellin jokinäkymästä tuli ihan mieleen ilmakuva jostain palmurannikolta, jossa meren aaltojen vaahto on kertynyt viidakon läpi tulevan joen uoman alkuun. Aurinko vain puuttui kuvasta :D
    Meilläkin oli yhtenä päivänä juuri ja juuri nollassa mutta eipä se riittänyt hankia sulattamaan. En ole mitannut, mutta eiköhän tuota reilu 40cm ole. Siellä köllöttelevät jouluruusut ja muut valkean joulun yli turvallisesti hangen alla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli ihanan keväistä muutaman päivän ajan. Tänään oli taas lunta, silti aurinko nousi tänäänkin ihanasti pilvettömälle taivaalle. Ihan taivaan lahja, kirjaimellisesti, monta aurinkoista päivää peräkkäin juuri nyt, vuoden pimeimpänä aikana.
      Tuo jouluruusu-oja-näkymä on tosiaan ihan kuin sademetsä yläilmoista! Nyt minäkin näen sen. Mahtavaa.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!