Thursday 9 January 2020

Puutarhavuosi 2019

Vaalean vihreää lähetti tämän kivan haasteen, jossa kerrataan vähän, mitä tapahtui (ja ei tapahtunut) puutarhassa vuonna 2019.
Haasteen on pistänyt alulle Hiidenkiven puutarhassa, ja täältä löytyvät kysymykset, jotka on helppo kopioida omaan blogiin.
Laitoin valitsemani vastauksen punaisella värillä ja lihavoidulla tekstillä.


1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Oma vastaus: Loppusyksyn villojen sortteerauksen jäljiltä olin peitellyt muutamat kasvit raakavillalla pakkassuojaksi. Keväällä levitin villat kukkapenkkeihin, joissa on eniten sipulikukkia. On mahdollista, että se esti niitä joutumasta peurojen ja metsäjänisten syömäksi, mutta en menisi vannomaan.
Kuvassa kevätkurjenmiekka 'Clairette', näitä ei toden totta syöty. 

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?

Tämä on tosiaan ai missä -osastoa. En hirveästi suunnittele, koska en tykkää elää suunnitelmien mukaan. Ainoa tärkeä suunnitelma vuodelle 2019 oli katon uusiminen ja se piti – sain ihanan vanhanaikaisen kolmiorimahuopakaton. Syksyn sateissa ja näissä myrskyissä olen ollut siitä kiitollinen niin monta kertaa, etten osaa laskeakaan.
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

 
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Eipä tullut laskettua. Kasvihankinnat alkoivat jo keväällä, tai oikeastaan varmasti talvella siementen muodossa. Keväällä ostin vuoden ensimmäisen uuden Austin-ruusuni Lady of Shalott. Se kukki keskikesästä myöhäissyksyyn asti.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.

Niitä menee ja tulee. Kesän aikana kuoli kuvan Passiflora morifolia kaupunkiparvekkeella, kun en ollut kastelemassa. Onneksi toinen ruukullinen täällä kotisaaressa selvisi ja on tälläkin hetkellä vihreänä olohuoneessa.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!


5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Kameliaa, lähes talvella kukkivaa kevätkirsikkaa Prunus subhirtella 'Autumnalis', reheviä orjanlaakereita ja taikapähkinöitä (on vain kituvia), näin alkajaisiksi. Lumettoman ja lähes pakkasettoman talven tunnun nyt saaneen, jee!

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?
Oma vastaus: En usko, että oli mitään sellaista, jonka muistan "aina". Ei ollut niin ihmeellinen, melko tavanomainen saariston kesäksi.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ehkä ei pitäisi vielä kirkossa kuuluttaa, mutta molemmat turkinkaihonkukka 'Starry Eyes' -taimet ovat yhtä hengissä. Kaksi kertaa olen sitä aiemmin yrittänyt ja molemmat ovat kuolleet ensimmäiseen talveensa. Nyt ne ovat säkkikankaan alla: kurkkasin, ovat vihreinä!


8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Jaa-a. Olisiko kaikkien aikojen paras hankinta kumminkin Ransu. Mustia en ole hankkinut, rahalla siis. 
Katto oli todella tärkeä hankinta. 

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...

Yleensä kaikelle löytyy paikka. Puutarhamessuilta ostin kuvan esikon, jonka nuppujen väristä olin katsovinani, että se kukkisi tummanpunaisena. Kauhistus oli suuri, kun kukat avautuivat neonpinkkeinä. Ehkä (toivottavasti) se kuoli kesän kuivuuteen. Muut esikot saavat mielellään olla hengissä ensi keväänäkin.
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!


10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Kastanjakolmilehti on yllättänyt viihtymällä jo monta vuotta melko vaikeassa paikassa savimaassa vaahteran alla (tiivis maa + kuiva paikka). Kolmilehdillä on erilaisia kasvupaikkoja luonnossa, ja tästä luin, että se kasvaa savisilla paikoilla. Mikään rehevä ilmestys tämä ei ole, mutta selviäminen vuodesta toiseen on hieno saavutus. Viime vuonna se teki pienen kukankin.


11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Suureksi surukseni on sanottava, että viktoriaaninen saniaistarhani ei ole mikään suksee. Täällä on liian kuivat kesät ja sijainti kuusten alla sitäkin kuivempi. Yritän siirtää saniaistarhaa toiselle paikalle, jossa saattaisi olla kosteampaa. Joskus. 
Kuvan saniainen on yksi harvoja reheviä, mutta sepä ei olekaan sitä, mitä piti: ostin sen vuosikausia sitten Amdsterdamin kukkatorilta juurakkona. Sen piti olla punaruotinen soreahiirenporras 'Lady in Red', mutta punaista se ei ole nähnytkään. Ihan tavallinen hiirenporras se on, mutta niissä on ansiokasta juuri tuo kuivuudensietokyky. Hauskan nimen lisäksi.
Suunnitelmista piti varmaan sanoa jo aiemmin, että on minulla suunnitelmia sille, miltä puutarha tulee näyttämään, mutta suunnitelmat tietenkin jalostuvat ja muuttuvatkin. Mutta aikataulua ei ole. Koska puutarha on myös työni, en halua, että vapaa-aikanakin se on säänneltyä tai pakollista. 
 
12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Oma vastaus: Minulla ei ole puutarhabudjettia :-D
 

13. Mitä opit?

Syksyllä aloin kaivaa ruttojuuren siementaimia, jotka olivat vaivihkaa hiipineet tulevan preeriapuutarhan puolelle. Huomasin, että vaikka taimi ei näytä kummoiselta, on sillä toden totta vahvat ja syvälle maanalaisten kivien väliin menevät juuret. Taidan olla tänä vuonna jo helisemässä sen kanssa, vaikka on se silti niin ihana.


14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Olisiko mikään muu vastaus mahdollinen? 



Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Haastan Kasvin paikka -blogin.


Kamelia – Camellia 
Kastanjakolmilehti – Trillium sessile
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Orjanlaakeri – Ilex
Ruttojuuri – Symphytum
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Taikapähkinä – Hamamelis
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica

24 comments :

  1. Kiva, että osallistuit haasteeseen! Näitä on ihan mahtavaa lukea. Saisikohan raakavillan tuoksua suihkepullossa? Täällä nimittäin olisi lauma vemmelsääriä, jotka tarvitsisivat vähän päänvaivaa :D Peukkuja turkinkaihonkukillesi. Minusta tuo esikko on söpö, mutta onhan se aika räikeän pinkki. Varsinkin, jos on ajatellut sen olevan samettisen tummanpunainen. Kasvin paikka -blogi on muuten jo osallistunut haasteeseen, ehti ensimmäisenä :) Kivaa loppuviikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinulle kivasta haasteesta!
      Raakavillaspray olisi varmaan hyvä. Joskus sain kanadalaisen reseptin peuroja vastaan, se sekoitetaan vedestä, saippuasta, öljystä, maidosta ja kananmunasta ja sitä suihkitaan kasveille. Minusta se toimii, mutta pitää uusia aina sateen jälkeen ja muutenkin säännöllisesti, tulee tenniskyynärpää tämän kokoisella pihalla :-D Postasinkin siitä, joskus lähemmäs kymmenen vuotta sitten varmaan.
      Aurinkoista viikonloppua!

      Delete
  2. Hauska lukea tämän haasteen vastauksia! Saa vertaistukea moniin asioihin. Kiva huomata, että kasvit elävät (tai kuolevat) muissakin puutarhoissa ihan omaa elämää eivätkä välitä puutarhurin toiveista. Etten ole ainoa, joka ei osaa oikein hyysätä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Epätoivoisena yritän myös sellaisia kasveja (kuten ne hortensiat), jotka eivät oikein täällä kuivassa viihdy, vaikka olisikin kosteutta pidättävä savimaa. Pitäisi vain tyytyä niihin kasveihin, jotka viihtyvät, mutta kun aina täytyy päästä kokeilemaan.

      Delete
  3. hauskasia vastauksia, komppaan Katia, näitä haasteita on kiva seurata.
    ps ruttojuurta on tosiaan aika vaikea hävittää, jos se on päässyt vahvistamaan juurakkonsa isoksi, kokemusta on.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruttojuuri on toisaalta niin ihana sinipilvi ja hyvä kimalaiskasvi, ja tehokas lannoitekin, että ei siitä tosiaan halua eroon. Melkoinen dilemma!

      Delete
  4. Tuo kuva Clairette kevätkurjenmiekasta aiheutti syvän huokaisin täällä, niin kaunis! Kiva oli lukea pohdintasi. Toistan jo aiemmin sanomaani, että sinulla on uskomattoman paljon lajeja, joista en ole ikinä kuullutkaan (mikä kertoo myös omasta perehtyneisyydestäni). Hienoa, että jaksat kokeilla harvinaisuuksia. Tuo kivimuuri on muuten ihana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Clairette on niin ihana taivaansininen kukka. Kevätkurjenmiekoissa yleensäkin mahtavan kookkaat kukat ollakseen niin aikaisia ja lyhytvartisia. Ystäväni mielestä ne tosin näyttävät muovisilta, ihan kuin joku olisi tökännyt ne maahan :-D
      Kivimuuri-kuvassa näkyykin, että materiaalia löytyy heti, kun lapion maahan iskee.

      Delete
  5. Tää on niin kiva haaste. On niin kiva lukea muiden puutarhavuodesta ja kokemuksista. Kasvit ovat niin ihmeellsiä, toisinaan ne yllättävät positiivisesti ja toisinaan mikään hoivatoimi ei auta.
    Minäkin olen tähän haastettu, mutta en ole vielä ehtinyt vastaamaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kasveissa on onneksi näitä sitkeitä yllättäjiä, kun on niitä pettymyksiäkin. Mutta sepä juuri lienee osa viehätystä, että ollaan tekemisissä elävän luonnon kanssa.

      Delete
  6. Mainiot vastaukset. Sinulla on monta sellaista asennetta elämään ja puutarhailuun, joista voisin ottaa mallia.
    On se vaan aina yhtä innostavaa katsella kesäisiä puutarhakuvia. Suurennuslasi puuttuu, mutta sen korvaa edestakaisin kelaaminen ja kuvien toistuva tiiraaminen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä kaikilla on varmaan opeteltavaa toisiltamme, suoraan sanottuna minulle ei olisi pahitteeksi joskus suunnitella jotain :-D Tuppaan tekemään 15 eri projektia päivän aikana, eikä mikään valmistu. Paitsi tänään! Sain vedettyä "siivoa saunan ylinen" -kohdan kokonaan pois työlistaltani, juhuu!
      Kesäkuvat ovat todella ihania! Meinaan seuraavaksi tarttua Lappalainen etelässä -blogin valkoisten perennojen haasteeseen, tartu sinäkin! Näin saamme lisää kesäkuvia :-)

      Delete
  7. Kivan näköinen vuosi siellä on ollut💚 Suunnitelmat on tehty muutettaviksi, se on minunkin mottoni👍

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ne, jos niitä alun perinkään on ollut ;-) Enpä aina projektia aloittaessani tiedä, mitä siitä tulee, mutta siinä on silloin seikkailun makua :-D

      Delete
  8. Ihana oli katsella kuvia kesästä ja mukava lukea vastauksesi. Joskus väärän kasvin häviämistä voi todellakin toivoa. Luulin vähän aikaa sitten päässeeni eroo liljoista, joiden väristä en vain oppinut pitämään. Viime vuonna niiden entisella kasvupaikalla oli kuitenkin nähtvissä liljamaista kasvustoa. Eiköhän siellä vielä pari sivusipulia ole kaivettavaksi.

    Ihanaa, että sait kauniin katon. Silti tuo ihan viimeinen kuvasi sai hengen taas salpautmaan. Joskus tulee taas tuo vuodenaika. 💜

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on liljatalkoot edessä! On hassua, miten joku ei-toivottu kasvi osoittautuu kumman sitkeäksi ja tekee sivusipuleita tai siementaimia niin, ettei siitä pääsekään eroon vaikka haluaisi. Katto on ollut sateisen syksyn pelastus, iso huoli vähemmän.

      Delete
  9. Mukava postaus. Juu, ei minullakaan ole budjetti ja kesä oli kaikkea muuta kuin ihana puutarhan kannalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kesä on aina kesä, kumminkin! Kasveille oli haastavaa, mutta ehkä ne alkavat vähitellen tottua kuivuuteen. Pitäsi vain suosia kuivuutta kestäviä lajeja ja jättää saniaiset ja hortensiat sikseen, mutta kun ei voi.

      Delete
  10. Kiva haaste...jos vielä omistaisin puutarhan osallistuisin tuohon ilman muuta...:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on todella kiva! Tähän aikaan vuodesta kesäkuvia kaipaa, kun ulkona ei tapahdu vielä.

      Delete
  11. Kuivuutta sietävä saniainen on totisesti hyvä löytö, väristä viis!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nuo hiirenportaat tuntuvat monet olevan aika hyviä, pitäisikin perehtyä paremmin näihin kuivuutta sietäviin lajeihin. Luonnonsaniaisissammekin on... haurasloikko minulla taitaa olla myös, sekin viihtyy tuossa kuusten alla.

      Delete
  12. Vau, upea katto, mahtavaa kun taloihanuutesi edistyy pala palalta! Luin juuri tänään vanhoja The English Garden- ja Garden Illustrated -lehtiä ja jossain oli artikkeli ihanasta restauroidusta viktoriaanisesta saniaispuutarhasta kasvihuoneineen, tulit heti mieleeni!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Katto on todella tärkeä palanen, olen siitä niin iloinen!
      Voi, oma saniaistarhani ei ole ihan niin hieno - ensinnäkin se valurautarunkoinen kasvihuone puuttuu ;-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!