Tuesday, 7 January 2020

Sisäkukkia

Jos on paljon erilaisia pelargoneja, on aina jotakin kukassa. Vuodenvaihteen tienoon varma kukkija, joskin hontelo sellainen, on mårbacka-tyypin 'Prins Nikolai'. Se on yleensä valkokukkainen, mutta on viime aikoina innostunut puskemaan hempeän vaaleanpunaisia perus-mårbacka-kukintoja, kuten tuo lakastuva kuvassa. Olen luullut, että koko tämä oksa tuottaisi sellaisia, mutta ei – viereiset kaksi kukintoa ovat valkoisia. Hämmästyttävää.
Edessä oleva lakastunut kukinto kuuluu toiselle pelargonille...

... se on tämä mahdottoman söpö 'Natalie', joka kukki vielä marras–joulukuussa (kuva marraskuulta).

Olen erityisen viehättynyt pienilehtisiin. Pelargonium barklyi saattaisi olla vähän isompilehtinen, mutta se on lähes kuollut kuivuuteen hyvin monta kertaa. Nyttemmin nostan sen aina varjoon, kun lähden pois kotoa joksikin aikaa, ja yritän kastella sitä runsaasti.

Karvaiset lehdet eivät siis aina ole tae kuivuudenkestosta. Tämä taitaa olla varjoisen kasvupaikan laji.

Lehdet ovat äärettömän suloiset ja niissä on hieno väritys, joka haalistuu näin pimeään aikaan. Kukat, jos niitä joskus tulee – mutta ne ovat toissijaisia – olisivat pieniä ja valkoisia, hyvin samanlaisia kuin tuoksupelargonilla.

Ihastuttava Suvikummun Marjalta ja mutkan kautta Puutarhassa-blogin Marialta tullut 'Friesdorf', tumma- ja pienilehtinen kaunotar.

Peruspunaisistakin on joku aina kukassa, tällä kertaa 'Cheeky Chappy', jonka kukissa on häivähdys valkoista. Vasemmalla on rehevä kriinumi, joka ehkä pitäisi virittää kukintaan jollakin kuivuuskaudella, mutta virittyköön omia aikojaan sitten, kun siltä tuntuu. Nautin niin noista lehdistä.
Ikkunan voisi toki pestä etikkavedellä samoin, kuin tein kaupungissa, mutta ehkä jonakin toisena päivänä.

Pikkuruisessa olohuoneessani mahtuu juuri ja juuri kutomaan ja kuuntelemaan äänikirjaa pelargonien seurassa.

Olohuoneessa kukkivat seinätkin, ja ystävän lähettämä Asta Pulkkisen ihana minitaulu. Valokuvassa on talon mukana tullut adoptoitu esiäiti. Talon entinen emäntä oli ompelijatar ja hänen vanha ompelukoneensa sekä muut tarvikkeet, kuten pieni pullo The Many-Use Oil companyn (New York) -yleisöljyä ompelukoneista automobiileihin, ovat aarteita.

Makuuhuoneessa eivät juuri nyt kasvit kuki, mutta se onkin pohjoiseen päin. Rehut saavat nurkkaikkunalla iltavaloa, jos sellaista vain on saatavilla. Sitruunapuu venyy pituutta. Kohta saan istua sen alla olohuoneessa kutomassa.

On makuuhuoneessakin toki joitakin kukkia!

Keittiössä ovat mm. Orkneyn siroverenpisarat. Tein kokeen ja jätin yhden ruukullisen syksyllä pidemmäksi aikaa ulos, mutta se näyttää kuolleen siihen: kuiva risu verrattuna tähän lehtevään tyyppiin vasemmalla. Verenpisarat eivät taida sietää pakkasta paria astetta enempää, vaikka kuinka pohjoisessa Pohjanmerellä viihtyisivätkin.

Keittiön idänpuolen ikkunalle ei paljon aurinko paista ja siinä viihtyykin unelma. Ulkona on ihanan vihreää, vaahteran rungon sammalkin on kuin smaragdinuttu!

Keittiön pääikkuna on etelään ja sen valossa paistattelee uusi pelargoni, jonka sain ystäviltä joulukuussa. Se oli hieman kuivunut kerrostaloelämää viettäneenä, mutta on selvästi elinvoimainen ja tehnyt uusia lehtiä – terveiset vain ystäville!
Sitten, kun tämä tekee kukkia, voi alkaa arvella, mikä tämä saattaisi olla. Pelargoneja on vähintään tsiljoona ja myös näitä pienilehtisiä luonnonpelargonilajikkeita ja -risteymiä, jollainen tämä varmasti on, on paljon. Tuoksupelargonin kirjavalehtinen lajike 'Creamy Nutmeg' olisi tänne päin, mutta tämän lehdet ovat pyöreämmät. Nettihaun ongelma on, että lehtien koosta tai tekstuurista ei saa käsitystä – nämä lehdet ovat korkeintaan euron kolikon kokoiset ja ohuet. Täsmäpelargoni minulle, joka keräilen näitä pienilehtisiä!

Loppuun Ransun terveiset lämmittelemästä pehvaansa niin auringossa kuin patterinkin lämmössä keittiön ruokapöydällä tietenkin.


Kriinumi (tarhakriinumi) – Crinum × powellii
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
Sitruuna – Citrus limon
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans
Unelma – Asparagus setaceus

16 comments :

  1. Vähänkö epäreilua, kun mulla ei kyllä kuki yksikään pelargoni! :D Ei vaikka ovat ikkunalla ja lisävaloakin on tarjolla. Tosin ehkä pitää olla onnellinen, että vasta yksi on joutanut biojätteeseen. Pienilehtiset pelargonit ovat kyllä ihania, muutenkin ehkä olen enemmän nykyään luonnonlajeihin kallellaan.

    Luulisi tuollaisella turkilla tarkenevan, mutta lämmössä viihtyminen taitaa olla kissoilla verissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikea tietää, mitä pelargonit kaipaavat! Luonnonlajit ovat tarkempia kukinta-ajan kanssa, mutta kotipelargonit näyttävät kukkivan vähän koska tahansa, mikä on toisaalta hyvä syy pitää niitäkin :-D
      Se on kyllä saavutus, että vain yksi on mennyt biojätteeseen! Pystyisitköhän järkkäämään Oravankesäpesälle jonkun kohdan, jossa olisi peruslämpö ja silti ikkuna - ne tuntuvat viihtyvän niin, että välillä on vain 5 astetta (kun olen poissa, ja silloinkin, kun olen kotona ei täällä paljon 18 astetta ylity).
      Ehkä Ransu asettuikin tuohon vain esittelemään, kuinka hienosti auringonsäteet välkehtivät hänen untuvaisella turkillaan ;-)

      Delete
  2. Kateellisena katselen hyvinvoivia pelaguitasi. Talovahti hukutti pelaguuni veteen kahdessa viikossa ja vähintään kaksi näyttää nyt siltä, etteivät selviä. Tuo pikkuinen karvalehtipelaguu on todella viehättävä. Ylipäätään tykkään aivan valtavasti pelaguiden lehdistä ja nupuista, kun läheltä katsottuna tavallisissakin on vähän karvoja.

    Asta Pulkkinen on entinen työkaverini. Yhteen aikaan tuli joka kesä käytyä häntä ja Jukkaa (menehtyi sairauteen) moikkaamassa.

    Pelaguut ovat kauniita, mutta Ransu-kukalle on ehdottomasti järjestettävä tilaa lähelle auringon lämpimiä säteitä.

    PS. Näkisitpä meidän ikkunat. Kaipaavat pesua kipeästi. Harmaissa päivissä on se hyöty, etteivät tuhannet likapilkut näy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei! Liikakastelu on joskus niin tuhoisaa. Vanhempani hukuttivat pikkuruiset baobabin siementaimeni jonkun matkani aikana joskus, mutta epäilen, että eivät ne enää olisi hengissä muutenkaan ;-)
      Pelargonien karvaisuus on niin söpöä, ihan kuin ne olisivat pehmoisia lemmikkejä, siis karvalemmikkejä.
      Ohhoh, onpa maailma pieni! Asta Pulkkinen entinen työkaverisi! En ole itse tavannut, mutta ystäväni pitää hänen töistään ja arveli aivan oiken, että minäkin pitäisin.
      Tällainen harmaa päivä on armollinen toden totta. Ikkunoissa on hirveästi kärpästen tekemiä pilkkuja taas kerran. Oikeasti pesin ne sisäpuolelta kesällä!

      Delete
  3. Miten kutkuttava ajatus kutoa sitruunapuun alla omalla sohvalla. Meidän ikkunoita ei pesty viime kesänä ollenkaan, tai keittiön ja salin pesin, muut saivat olla. Etikka on hyvä aine, siskolta sen opin joka oli taas oppinut vinkin talouskoulussa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitrukset tuppaavat kukkimaan talvella, ja sitruunankukissa on maailman ihanin tuoksu, sitä odotellessa! Talouskoulussa opetetaan viisauksia, etikka tuntuu olevan superaine. Aika monen pesuainepullon voikin jättää ostamatta, kun käyttää etikkaa.

      Delete
  4. Mikä valtava lajikirjo onkaan pelargonialla, tämä on minulle oppimisen alue. Komppaan Katjaa; hauska ajatus kutoa sitruunapuun alla!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pelargonien maailma on laaja. Tavallisten kotipelargonien sijaan voi alkaa keräillä noita luonnonlajeja, joista osalla on hyvin pienet lehdet ja kukat - ne ovat kuin eri kasveja.
      Aiemmin olohuoneessani oli talvisin kookas pasuuna, jonka alla todellakin saattoi istua, mutta lopulta hermoni menivät sen vedentarpeeseen ja putoileviin lehtiin.

      Delete
  5. Olipa kaunis postaus. Pelaguut ovat kauniita, erityisen ihana on tuo Nathalia. Ihana luku/kuuntelunurkkaus olohuoneessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Natalia on aivan ihana, täydellisen värinen kukka! Tykkään kovasti olohuoneeni lämpöisestä värimaailmasta etenkin talvisin, mutta on se viihtyisä kesälläkin, silloin ei vain tule istuttua iltoja sisällä ;-)

      Delete
  6. Ihanan herkkiksiä nuo pelargonisi sekä kukiltaan että lehdiltään.
    Ja sun koti on kyllä kasvirakastan paratiisi. Siellä kukkii seinillä ja myös monissa esineissä. Ja tuo olohuoneen tunnelma on vertaansa vailla, kuin jostain satukirjasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kuulla! Toivon itsekin, että voin olla kuin neiti Marple tai joku Beatrix Potterin satuhahmo pienessä olohuoneessani ♥

      Delete
  7. Voi hitsin pimpulat. Kommentoin päivällä kännykällä ja kommenttini on näemmä hävinnyt taivaan tuuliin. No, ihastelin tuota kaunista olohuonettasi, runsaita kukkia ja ihania tapetteja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voihan hitsin pimpulat! Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa uuden kommentin ♥

      Delete
  8. Sinulla on niin kodikasta, rakastan värejä ja vanhaa patinaa, sitä kaikkea löytyy kodistasi!
    jännää miten pelakkasi jaksavat kukkia läpi talven! mul on muistikuvat äitini pelakoista, et ne tarvitsivat talvilevon pimeässä ja viileässä.
    uusi vuosikymmen on alkanut lupaavasti kannaltasi Saila, itse rakastan lunta ja kaipaan sitä kovin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Värit ja vanha patina rulettaa täälläkin. En hirveästi toivo uudenkarheita esineitä ympärilleni. Itse asiassa päällystin ensimmäisen tv:nikin korkkilevyillä :-D Mutta se olikin sellainen iso suoraseinäinen laatikko.
      Voihan olla, että pelakuut kaipaisivat pimeää kautta, mutta ne eivät minun luonani sitä saa. Viileää kylläkin. Tosin eiväthän ne luonnossakaan missään pimeässä ole, Etelä-Afrikka on niin kaukana navasta meihin verrattuna, että tuskin siellä talvikausi on kovinkaan pimeä.
      Toivonpa siis, että sinne sataa täsmäisku uutta puhdasta ja pehmeää lunta!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!