Kuuraa ja kukkaversoja

Toissa aamuna heräsin kauniin kuuraiseen maisemaan. Yöllä oli ollut pari astetta pakkasta.

Kanukoiden oksissa näkyy värikkyys kuurakuorrotuksenkin alla.

Olen juuri korjannut pätkän myrskyissä kaatunutta aitaa. Uutta ei erota vanhasta, se onkin bravuurini! Tänään rakensin uuden portin vanhasta seinälaudasta ja laitoin siihen lopuksi niin ruosteisen haan, että se ei varmaan edes kauaa jaksa toimia virassaan.

Kiveyksen betonilaattojen kuviot erottuvat kauniisti kuuraisina. Erityisen ihanaa on tuo kuurainen sammal. Kiveys on muutaman vuoden ikäinen ja nyt se alkaa näyttää kauniilta.

Alppipenkin mätäslaukkaneilikka ja viralta pantu lampunvarjostin.

Kasvimaan salvia ja salvianvihreä tuoli. Jouset odottavat kevättä, jolloin viritän ne köynnöspapujen ja hajuherneiden tuiksi.

Kyltit odottavat kevättä. Minä odotan kevättä.

Niinpä lähden katsomaan vihreitä versoja. Käärmeenlaukka ei petä koskaan, se on täydellinen talvivihannes. Versot ovat todella herkullisia.

Siinä lähellä huomaan yllätyksen: kevätkellot ovat jo ilmestyneet maan pinnalle!

Rikkaporkkanoiden jäänteet keräävät kuuraa kauniisti. 

'Rohan Weeping' -pyökki on puutarhani kaunein talvipensas.

Talon eteläseinustalla on kuura pian ohi auringon tultua esiin. Katolta tippuu vettä, kun kuura sulaa – niin keväistä!

Viimeinen syyssahrami ei päästä vielä irti. Se ei nääntynyt pakkasissa, viime yönä oli peräti –6, mutta se kasvaakin talon eteläpuolen muotopuutarhassa. Vihreät kuuluvat varmaan jollekin laukalle, jonka istutin syksyllä.

Auringon paistaessa on samaan aikaan lämmin ja kylmä tunnelma: lämmin valo osuu seiniin ja punertaviin puiden oksiin, mutta varjopaikat ovat vielä kuurassa.

On aika tutkailla tilannetta mäntyjen alla. Molemmat syksyllä istutetut kanervat näyttävät olevan hyvinkin hengissä.

Oikeastaan menen sinne nuuskimaan näitä: tähtilumikellojen versonkärjet! Tämä on ollut aikaisin lumikello tähän asti, joten toivoa on helmikuun kukista, mikäli lauha sää jatkuu.

Hiukkasen naurattaa muratin suojaksi pistämäni villatakki, kohtahan sen voi jo siirtää suojaamaan pikku kuusta kevätahavalta. Paitsi että maa ei kylläkään ole jäässä.

Muratti voi mainiosti. Se selviää kyllä maanpeittokasvina joka talvesta, mutta toivoisin, että vaahteran runkoon kiipeävät versot eivät paleltuisi.

Talvisen puutarhan onnentuojat: ainavihannat maata peittävät ajuruohot (kangasajuruoho 'Minor' kuvassa), itsekseen tullut taponlehden siementaimi ja sininata, joka pysyy näköjään vihreänä talven yli, kun sopiva talvi osuu kohdalle.

Näkymässä usvan peittämälle kyläniitylle on taikaa.

Näin seesteistä oli eilen, tänään iltapäivällä alkoi kova tuuli ja nyt puuskat ovat myrskylukemissa. Saa nähdä, onko tekemäni portti enää aamulla pystyssä tai tällä samalla saarellakaan.


Kanerva – Calluna vulgaris
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum 
Kanukka – Cornus
Kevätkello, kevätlumipisara – Leucojum vernum
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Muratti – Hedera helix
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Pyökki – Fagus
Sininata – Festuca glauca
Syyssahrami – Crocus speciosus
Taponlehti – Asarum
Tähtilumikello – Galanthus elwesii