Juuri kun säätiedotuksessa varoitellaan ensi viikolla koittavasta mahdollisesta kylmästä talvisäästä, jätti Tiiu Puutarhahetki-blogista kommentin tänne kertoen haastaneensa minut ihanaan keksimäänsä Kevään kaipuu -haasteeseen.
No mutta! Kiitos, tuhannesti, Tiiu!
Vastaan heti, tietenkin!
Kevät on kokonaisuudessaan merkittävää, hurmaavaa, innoittavaa, hullaannuttavaa, energisoivaa ja valloittavaa aikaa, mutta kaikkein ihaninta siinä on varhaiskevät. Se, kun puissa ei vielä ole lehtiä, lumesta aletaan päästä eroon, valo aiheuttaa suhinaa päässä ja ensimmäiset pienet kukat nousevat maasta kukkiakseen suunnilleen heti, kun aurinko lämmittää. Kevätkurjenmiekka on sellainen. Eihän sillä ole vielä kunnolla lehtiäkään, kun se jo kukkii!
Viime keväänä muotopuutarhan kukkapenkkejä kuorrutti raakavillakate. Ransu nautiskeli villaisesta alustasta.
Tämä on keväässä ihaninta: kun huomaan, että sekä kissat että minä olemme kaikki yhtä aikaa nauttimassa kevään saapumisesta. Eikä kukaan halua sisään. Pojat löytävät minua helpommin pihalta välipalaa, minut nälkä ajaa jossain vaiheessa sisälle.
Saariston kevääseen kuuluu lintujen saapuminen näkyvästi ja kuuluvasti. Lukuisat kottaraiset, joutsenet, kurjet ja hanhiparvet pysähtyvät saarissa ylitettyään Itämeren ennen kuin jatkavat taas matkaansa. Huhti–toukokuussa saapuvat tiirat, taitolentäjät. Rannassa on vielä hyytävän kylmää, kun kylämme suojaisassa etelärinteessä saaren sisäosassa kylpee lämmössä ja saa jo ottamaan takin pois.
Lintujen lisäksi puiden silmujen puhkeaminen on kevään merkittävimpiä hetkiä. Japaninlehtikuusen söpöt silmunystyrät avautuvat vihreiksi partasudeiksi.
Kevään lempinäkymiin kuuluu tämä näkymä kuistiltani kylän poikki: tuolla ihanassa pihassa kukkivat pilvikirsikka ja kirsikkaluumu samaan aikaan kuin minun ruusuherukkani, ja sirotuomipihlajakin on tuota pikaa tulossa kukkaan.
Kaiken lisäksi tähän kohtaan pihaani siivilöityy ihastuttava iltavalo.
Iltavalo! Sitä kohti!
Kyllä kevät on ihmisen ja kissan parasta aikaa. Pastori Pantterssonkin riehaantuu piehtaroimaan. Ja oi – vastaleikatun ruohon tuoksu ensi kertaa talven jälkeen!
Kevään huippuhetkiä ovat myös kimalaiset, niiden pörinä ja surina.
Yksi kevään kohokohdista koittaa toukokuun lopulla, kun lehmät saapuvat Korppoon isolta saarelta proomulla meille kesäksi. Ne tekevät loistavaa maisemanhoitotyötä pitämällä vanhoja laidunalueita taas avoimina vuosikymmenien pusikoitumisen jälkeen. Lehmät tuovat liikettä ja elämää, kotoisaa oloa – sitä on vaikea sanoiksi pukea.
Haastan ihanan ja ahkeran bloggaajan Betweenin
Rikkaruohoelämää-blogista, sillä hänellä on aina niin mahtavia kuvia ja kivoja pohdintoja!
Haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä
keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan
kaikki keväiseksi mieltämäsi käy.
Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki , jotta ne löytyvät.
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
.JPEG)
.jpg)
Jos osaisin kirjoittaa yhtä lennokkasti kuin sinä, niin kevääni olisi kovasti saman näköinen kuin sinun, tosi kissojen sijaan on kolme mäyräkoiraa. :)
ReplyDeleteUskon kyllä, että mäyräkoiratkin potevat kevätvilliä ♥
DeleteEilen lenkillä, hämärän ja tihkusateen keskellä, kuulin pikkulintujen konsertin....kyllä se kevät sieltä tulee, vaikka tässä harmaudessa usko meinaakin välillä loppua.
ReplyDeleteTuossa juuri yhteen kommenttiin kirjoitin, että tämän ainaisen sateen keskellä yritän ajatella kovasti toukokuuta..:)
Justiin minäkin tänään viimeksi kuuntelin jonkun tipusen keväistä livertelyä. Sillä erotuksella, että nautin niin kovin myös tästä lauhasta talvesta :-D
DeleteAh, ihana postaus! ja nuo lehmät ovat piste iin päälle :)
ReplyDeleteLehmät ovat niin ihanat!
DeleteAivan, just eikä melkein! Jaan joka lauseen kevään onnesta! Vai ei kissojen välipala ole sinun makuun? Nuo lehmät ovat tosiaan ihania, alkaa olla katoavaa näkymää, joten kannattaa nauttia!
ReplyDeleteNo ei minulle maistu kissojen välipalat :-DDD Mielummin märehtisin tuota ruohoa ;-)
DeleteKotisaarellani oli joidenkin vuosikymmenien väli, että ei ollut laiduntajia niityillä. Niityt olivat pusikoituneet. Toisaalta siinä sai havainnollisesti nähdä, millainen ero on, kun laidunnus taas aloitetaan. Lehmät tekevät etenkin rantaniityistä mahdottoman kauniita, kun syövät ruo'ot rannasta. Tuossakin taustalla pilkottaa merenlahti, vaan eipä pilkottaisi vesi, jos ei olisi lehmiä. Kaislainen vastaranta, joka ei ole laidunaluetta, sen näyttää.
Niin täydellinen kuvaus keväästä ja sen ihanuudesta.💚💛 Keväällä suorastaan herää itsekin eloon, valolla ja luonnon vihertymisellä on niin energisoiva vaikutus.
ReplyDeleteNyt olen päättänyt, että olen tänä keväänä vähemmän töissä kuin tähän asti. Pidän ainakin 2 vapaapäivää viikossa ja elän kevättä omassa puutarhassa.
Juuri muistin, että meilläkin on lehmiä tuossa naapurissa. Ne ovat lihakarjaa, joten kesäisin siellä on ihania pikkuvasikoitakin.
Keväällä saa supervoimat :-)
DeleteMahtava päätös tuo työkuviosi! Kevät on niin ohikiitävä hetki, että ei siitä halua menettää kovin paljoa ainakaan.
Meilläkin ovat nuo kantturat lihakarjaa. Ruskeat valkonaamaiset on Herefordia ja musta varmaan Aberdeen angus. Valkoinen on ehkä Charolais, siinä olikin kaikki 3 lihakarjarotua, jotka tunnen :-D Niiden lihaa saa ostaa suoraan tuottajalta, ja se on ihan parasta lihaa. On niin tärkeää tietää, että eläimillä on ollut hyvä, elämisen arvoinen elämä (saaristoristeilyineen).
Valloittavia kevätkuvia! Ja kruununjalokivenä pastori Panttersson❤️ Näyttää siltä kuin Mustilla olisi jekut mielessä!
ReplyDeleteT: Musti-fani
Mustilla voi olla :-D Tällä hetkellä se mouruaa eteisessä siihen malliin, että kevät on.
DeleteOlisipa. Kevät.
ReplyDeleteLinnut laulavat jo todella keväisesti täällä etelässä!
DeleteUpeasti olet kuvannut kevättä! Postauksessasi tiivistyy kyllä koko kevään ihanuus. Kiva, että osallistuit haasteeseen! Lisään huomenna postauksesi linkin haasteeseen vastanneiden listalle blogiini. Oikein hyvää loppuviikkoa!
ReplyDeleteKiitos ihanasta haasteesta ja hyvää loppuviikkoa!
DeleteMeillon kevättunnelmat hautautunu lumikinoksihin, mutta kaipuu jäi. Kevät onki vuaren parasta aikaa. Tehokkahia, nua heinämoottorilla käyvät maisemanhoitajat.
ReplyDeleteNo voi, sinnekö tuli lumi. Ensi viikolla siitä on varmaan hyötyä, kun mittari käy kylmemmässä (ainakin vähän).
DeleteLämmin kiitos haasteesta! Mikä sen mukavampaa, kuin antaa ajatusten liitää kohti kevättä. Sinä kyllä kaivoit keväästä kaikki ihanuudet esille niin tehokkaasti, että saatoin haistaa ja tuntea iholla kaikki elementit - en sentään lehmänkakkaa.
ReplyDeletePientä pakkasta on luvassa, mutta iltapäivälehtien parinkymmenen asteen pakkaset taitavat olla myyntikikka. Toivotaan, ettei moisia ilmiöitä tule.
Tuossa raakavillassa on varmaan samanlaisia ominaisuuksia, kuin havuissa. Radiossa puutarhuri kertoi, että havut ovat yksi parhaita suojamateriaaleja sen ilmavuuden vuoksi. Home ei pääse pesiytymään kasveihin. Yritin löytää tiistaina autossa kuulleeni ohjelman kuunnellakseni sen oikein ajan kanssa, koska siinä oli paljon hyvää tietoa meneillään olevan talven vaikutuksista kasveihin ja luontoon. En vain löytänyt. Oli ilmeisesti jonkinlainen päivälähetyksen haastattelu.
Odotan kevätpostaustasi jo innolla!
DeleteSait minut tutkimaan säätiedotusta ja tosiaan - ensi viikolla oltaisiin kolme päivää pienellä pakkasella, mutta sitten taas plussan puolella tämän ennusteen mukaan. Eli saamme pikatalven ja sitten koittaa kevät!
Raakavilla voisi varmaan olla ilmavaa, jos se olisi puhdasta ja karstattua, mutta kun laitoin huonot kohdat tuonne kukkapenkkeihin, ja ne ovat likaisia/huopuneita, eli ne osat, joita ei voinut kehräämöön lähettää. Ne ovat aika tiiviitä, tosin paikoitellen klimppeinä. Niitä kohtia yritin pitkin kevättä repiä ja heitellä eri kohtiin kukkapenkkiä, muuten olisi varmaan jotakin homehtunut tai tukahtunut sen alle.
Harmi, ettei ohjelmaa löydy netistä!
Oi, kevät... <3 Villan keskeltä nouseva häikäisevän sininen kevätkurjenmiekka on niin suloinen ilmestys! Kevätkurjenmiekat ovat todellisia kevään iloja; heti kun maa alkaa niiden kohdalla edes vähän kajastaa lumen alta, niin ne jo puskevat nuppua esille. Eläimistäkin näkee, kuinka ne oikein riemastuvat keväästä. Meille tuli vihdoin kunnolla talvi, joten ei tarvitse olla enää kasvien puolesta huolissaan. Hassua kyllä, mutta tuntuu myös siltä, että kevät on jo askeleen lähempänä kun ne ärsyttävät syksyiset kelit loppuivat :D Mukavaa viikonloppua!
ReplyDeleteTuo kevätkurjenmiekka taitaa olla 'Clairette', toivottavasti viihtyivät hyvin viime kesänkin kuivuudessa ja kukkivat taas runsaina. Sen meinaan arvelin olevan syy, miksi ne viime keväänä kukkivat yhtä runsaina kuin ekanakin keväänään, ne kun tykkäävät paahteisen kuivista kesistä. Mutta tiedä häntä. Märkä syksy voi mädättää sipulit, toissa syksy oli meinaan kuivanlainen. Toisaalta luulisi viime syksyn ja tämän talven olevan ihanteellinen esimerkiksi lumikelloille, jotka eivät yhtään tykkää kuivumisesta. Kohtahan se jo nähdään! Ihanaa. Kevät ♥
DeleteHyvä juttu, että tuli talvi, kun pakkasiakin on kaiketi tulossa. Minulle tämä ei ole yhtään syksyistä, mutta asuinkin pitkään Britanniassa. Tämä on ihan normitalvi siellä :-D
Voin melkein tuntea vastaleikatun nurmikon tuoksun nenässäni:)
ReplyDeleteSe on ihana tuoksu se!
DeleteIhania kevätkuvia. On monia asioita, jotka ovat tärkeitä merkkipaaluja keväällä. Niin kummaa on, että kevään ensimmäiset voikukat jostain asvaltin rakosista ilahduttavat minua suuresti. Sama ilmiö omalla pihalla myöhemmin onkin sitten toinen juttu.
ReplyDeleteEnsimmäiset voikukat riemastuttavat! Ei ne siellä täällä minua niin pihassa haittaa, mutta joskus, kun olen joutunut olemaan vaikka pari viikkoa pois kotoa ja palatessani nurmikko on yli nilkan ulottuvaa voikukikkoa, en kyllä pysty rentoutumaan ennen kuin se on leikattu. Voikukan nupuista kapristen tekeminen on ollut suunnitelmissa jo ties kuinka monta vuotta, muistaisinkohan tänä vuonna.
DeleteKevään odotus on välillä raastavaa, kun jo luulee sen koittaneen ja iskee takatalvi! Mutta joka vuosi sen merkit tuottavat valtaisaa iloa ja mielihyvää. Ei ihme, että nauttivat sekä ihminen että eläimet. Valon määräkin on suurta, kun ei ole vielä varjostavia lehtiä. Mutta pulleat silmut puissa ja kevätkurjenmiekan intensiivinen sininen mullan keskellä - mikään ei voi enää pysäyttää kevään tuloa!
ReplyDeleteSanopa muuta. Kylmä maalis-huhtikuu on raastavaa aikaa, silloin haluaisi jo niin ottaa kevään vastaan. Ja ikävää siinä on se, että ihana kevätaika lyhenee ja kevätkukinnat menevät ohi ihan hujauksessa. Siksi toivon vain, että tämä lauha talvi jatkuisi, jotta päästäisiin suoraan lumettomaan kevään alkuun ja auringonsäteet lämmittämään maata jo varhaiskeväällä - silloin kevät voisi kestääkin kauan.
DeleteIhanaa minäkin sain tänään tämän haasteen💚 Ihan mielettömän kauniit nuo ruusuherukat❤️
ReplyDeleteJee, sinun kevätpostausta odotellessa!
DeleteRuusuherukka on todella ihana, mahtava väri kukissa.
kevät on kaikkea sitä, mistä kirjoitit Saila! muistan hyvin lapsuudestani karjan ulos päästön ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen. voi sitä iloa ja riemua, vasikat eivät tieneet mihin olisivat rynnänneet ja jopa arvokkaat vanhat lehmärouvatkin ottivat muutamat keveät tanssiaskeleet. ihmisten ja eläinten kevätriemu on yhtä väkevä!
ReplyDeleteHih, lehmärouvien tanssiaskelet! Ihana ajatus. Kyllä niillä on ilo ylimmillään, kun kevätvapaus koittaa.
DeleteIhanasti kuvasit ja kirjoitit keväästä ja kaipuusta olin täysillä mukana, kiitos sinulle.
ReplyDeleteKevät on ihmisen parasta aikaa :-D
Delete