Rytönäkymiä

Luin Mama's garden -blogista kiinnostavan jutun, jossa Minna haastaa meidät kuvaamaan pihaa rohkeasti uusista kuvakulmista. Kuten hän sanoo, on kummallista, kuinka kuvat tulee ottaneeksi lähes aina samasta suunnasta. Siihen toki vaikuttaa sekin, ettei naapuritaloja halua kuviin mukaan, siihen pitäisi varmaan kysyä ihan lupa.

Ihana lumettomuus ja haluttomuus mennä sisälle sai kulkemaan kameran kanssa yrittäen osoittaa sillä kohti eri näkymiä kuin yleensä.
Tontin koko yläosa on jäänyt heinikon asteelle, sillä olen keskittynyt saamaan tontin alapuoliskon kauniiksi ja toimivaksi ja sekin on vielä kesken. Yläosasta on vain raivattu vaahteroita ja luumupuutiheikköä.
Navetan päätyyn kaavailen kasvihuone/talvipuutarhaa. Tuvan korjatun muurin entiset tiilet ovatkin odottamassa siinä valmiiksi (ovat olleet jo jonkin aikaa). Navetan jatkeena molemmin puolin on ollut rivi vastaavanlaisia pieniä talousrakennuksia, se selviää niin vanhasta ilmakuvasta kuin maasta löytyvistä kiviperustuksistakin. Joten ehkä on luontevaa jatkaa rakennusta jälleen.

Tässä samaa maaplänttiä tontin yläreunan tuntumasta käsin. Rinne on niin epätasainen ja kivinen, että ruohonleikkurilla ei ole tänne mitään asiaa. Niinpä vesakon raivauksen jälkeen olen niittänyt tämän viikatteella kerran kesässä. Trimmerin ääni saa minut raivon valtaan, joten sekään ei ole vaihtoehto.
Alue on tulevaa hedelmäpuutarhaa (Ransu esittelee): rinne on aurinkoinen etelärinne ja siinä kasvaa kaksi kirsikkaa, yksi omena, rusokirsikka, koristeomena, kuriilienkirsikka ja yläreunassa pari vanhaa luumupuuta.
Aluskasvillisuudeksi haaveilen Hannu Sarenströmin vårlund-tyyppistä ihanaa lehtoa. Tajusin juuri, että en istuttanut tähän syksyllä yhtään narsisseja. Olenpa ääliö. Tähän niitä pitäisi istuttaa 10 000 ja nyt siinä on vasta yksi pieni rypäs pienen kuriilienkirsikan vieressä.

Polvenkorkuinen kuriilienkirsikka kukassa viime toukokuun 4. päivänä. Se on ihanan aikainen! Kuten rusokirsikka, ja se on tarkoituskin: mahdollisimman aikainen kukkaloisto. Rusokirsikka ei ole vielä kukkinut kertaakaan.

Kesäisiä kuvia tuosta alueesta on hirmu vähän, ja tässäkään ei näy koko alue. Ransu esittelee: levensin syksyllä ojanpielen istutusaluetta ja jaoin siihen valtavaksi pehkoksi levinneen 'Berlin Tiger' -keltakurjenmiekan.
Alun perin rinne jatkui suorana tähän ojaan asti, mutta kun maakasoja syntyi mm. salaojien kaivuun myötä, täytin maata alarinteeseen ja tein siihen kivistä pengermää. Näin sain rinteestä edes hieman vähemmän jyrkän.

Ransu esittelee: sama kohta toisesta suunnasta. Kasvillisuus rinteessä on pääosin nokkosta ja heinikkoa, vatut pysyvät kurissa niittämällä. Suunnitelmissa on siirtää tuohon tuoksukurjenpolvea ja muita leviäviä maanpeittokasveja ja vähitellen sitten raivata paikkoja herkummille lajeille. Maahumala tuohon onkin jostain pesiytynyt ja annan sen olla, vallatkoon maan.

Toinen kuva tontin ylälaidalta. Korkeuseroja ei erota, mutta tuosta vanhan talon vierestä kaivettiin leveälti maata pois ja olen rakentanut seinästä pari metriä oikealle metrin korkuisen kivipengermän (osittain vielä vaiheessa). Rinteen yläosa siinä kohdassa oli alun perin toivotonta luumu/vaahtera/tuomipöheikköä. Se raivattiin jo alussa ja jäljelle jätettiin yksi tuomi ja yksi ruotsinpihlaja.
Edessä on valtava kanto, joka kuului talon kulmalla kasvaneelle saarnelle. Se kasvoi niin lähellä, että pelkäsin kannon ylös vetämisen kaatavan koko talon, mutta niin ei käynyt. Kanto on hieno monsterimonumentti tuossa mäessä niin kauan kuin kestää.
Tämä on talon koillisnurkka ja kunhan saan pengermää valmiimmaksi ja vasemmalla vielä olevia luumupuita ja vaahteroita karsittua, tulee tähän parempi paikka saniaiskokoelmalleni. Edessä olevan häkkyrän sisällä kasvaa omenapuu, ystävän varttama nimetön makea lajike. Se teki syksyllä ensimmäiset kaksi omenaa.

Tässä alempaa otettu kuva, näkymä kuusten alla olevan saniaistarhan yli kohti kantoa. Tuossa keskellä on sitä vaahterikkoa, mutta en halua siitä kaikesta kerralla eroon – kaadan puu kerrallaan, kun tarvitsen aitamateriaalia: ne ovat juuri sopivan kokoisia siihen. Sitten, kun ne on raivattu, on kesäkamelia ehkä kasvanut riittävän isoksi istutettavaksi tuohon suojaisaan ja varjoisaan paikkaan.

Kauempaa tontin alaosasta otettu kuva, Musti on kuusten välisen kulkuaukon kohdalla.

Joten työsarkaa on vielä, onneksi – mitä sitä tekisikään, jos kaikki olisi valmista.

Haastan sinutkin mukaan kuvaamaan uusia kuvakulmia!


Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kesäkamelia – Stewartia
Kuriilienkirsikka – Prunus nipponica var. kurilensis
Maahumala – Glechoma hederacea 
Ruotsinpihlaja – Sorbus intermedia
Rusokirsikka – P. sargentii
Tuomi – Prunus padus