Friday 17 January 2020

Rytönäkymiä

Luin Mama's garden -blogista kiinnostavan jutun, jossa Minna haastaa meidät kuvaamaan pihaa rohkeasti uusista kuvakulmista. Kuten hän sanoo, on kummallista, kuinka kuvat tulee ottaneeksi lähes aina samasta suunnasta. Siihen toki vaikuttaa sekin, ettei naapuritaloja halua kuviin mukaan, siihen pitäisi varmaan kysyä ihan lupa.

Ihana lumettomuus ja haluttomuus mennä sisälle sai kulkemaan kameran kanssa yrittäen osoittaa sillä kohti eri näkymiä kuin yleensä.
Tontin koko yläosa on jäänyt heinikon asteelle, sillä olen keskittynyt saamaan tontin alapuoliskon kauniiksi ja toimivaksi ja sekin on vielä kesken. Yläosasta on vain raivattu vaahteroita ja luumupuutiheikköä.
Navetan päätyyn kaavailen kasvihuone/talvipuutarhaa. Tuvan korjatun muurin entiset tiilet ovatkin odottamassa siinä valmiiksi (ovat olleet jo jonkin aikaa). Navetan jatkeena molemmin puolin on ollut rivi vastaavanlaisia pieniä talousrakennuksia, se selviää niin vanhasta ilmakuvasta kuin maasta löytyvistä kiviperustuksistakin. Joten ehkä on luontevaa jatkaa rakennusta jälleen.

Tässä samaa maaplänttiä tontin yläreunan tuntumasta käsin. Rinne on niin epätasainen ja kivinen, että ruohonleikkurilla ei ole tänne mitään asiaa. Niinpä vesakon raivauksen jälkeen olen niittänyt tämän viikatteella kerran kesässä. Trimmerin ääni saa minut raivon valtaan, joten sekään ei ole vaihtoehto.
Alue on tulevaa hedelmäpuutarhaa (Ransu esittelee): rinne on aurinkoinen etelärinne ja siinä kasvaa kaksi kirsikkaa, yksi omena, rusokirsikka, koristeomena, kuriilienkirsikka ja yläreunassa pari vanhaa luumupuuta.
Aluskasvillisuudeksi haaveilen Hannu Sarenströmin vårlund-tyyppistä ihanaa lehtoa. Tajusin juuri, että en istuttanut tähän syksyllä yhtään narsisseja. Olenpa ääliö. Tähän niitä pitäisi istuttaa 10 000 ja nyt siinä on vasta yksi pieni rypäs pienen kuriilienkirsikan vieressä.

Polvenkorkuinen kuriilienkirsikka kukassa viime toukokuun 4. päivänä. Se on ihanan aikainen! Kuten rusokirsikka, ja se on tarkoituskin: mahdollisimman aikainen kukkaloisto. Rusokirsikka ei ole vielä kukkinut kertaakaan.

Kesäisiä kuvia tuosta alueesta on hirmu vähän, ja tässäkään ei näy koko alue. Ransu esittelee: levensin syksyllä ojanpielen istutusaluetta ja jaoin siihen valtavaksi pehkoksi levinneen 'Berlin Tiger' -keltakurjenmiekan.
Alun perin rinne jatkui suorana tähän ojaan asti, mutta kun maakasoja syntyi mm. salaojien kaivuun myötä, täytin maata alarinteeseen ja tein siihen kivistä pengermää. Näin sain rinteestä edes hieman vähemmän jyrkän.

Ransu esittelee: sama kohta toisesta suunnasta. Kasvillisuus rinteessä on pääosin nokkosta ja heinikkoa, vatut pysyvät kurissa niittämällä. Suunnitelmissa on siirtää tuohon tuoksukurjenpolvea ja muita leviäviä maanpeittokasveja ja vähitellen sitten raivata paikkoja herkummille lajeille. Maahumala tuohon onkin jostain pesiytynyt ja annan sen olla, vallatkoon maan.

Toinen kuva tontin ylälaidalta. Korkeuseroja ei erota, mutta tuosta vanhan talon vierestä kaivettiin leveälti maata pois ja olen rakentanut seinästä pari metriä oikealle metrin korkuisen kivipengermän (osittain vielä vaiheessa). Rinteen yläosa siinä kohdassa oli alun perin toivotonta luumu/vaahtera/tuomipöheikköä. Se raivattiin jo alussa ja jäljelle jätettiin yksi tuomi ja yksi ruotsinpihlaja.
Edessä on valtava kanto, joka kuului talon kulmalla kasvaneelle saarnelle. Se kasvoi niin lähellä, että pelkäsin kannon ylös vetämisen kaatavan koko talon, mutta niin ei käynyt. Kanto on hieno monsterimonumentti tuossa mäessä niin kauan kuin kestää.
Tämä on talon koillisnurkka ja kunhan saan pengermää valmiimmaksi ja vasemmalla vielä olevia luumupuita ja vaahteroita karsittua, tulee tähän parempi paikka saniaiskokoelmalleni. Edessä olevan häkkyrän sisällä kasvaa omenapuu, ystävän varttama nimetön makea lajike. Se teki syksyllä ensimmäiset kaksi omenaa.

Tässä alempaa otettu kuva, näkymä kuusten alla olevan saniaistarhan yli kohti kantoa. Tuossa keskellä on sitä vaahterikkoa, mutta en halua siitä kaikesta kerralla eroon – kaadan puu kerrallaan, kun tarvitsen aitamateriaalia: ne ovat juuri sopivan kokoisia siihen. Sitten, kun ne on raivattu, on kesäkamelia ehkä kasvanut riittävän isoksi istutettavaksi tuohon suojaisaan ja varjoisaan paikkaan.

Kauempaa tontin alaosasta otettu kuva, Musti on kuusten välisen kulkuaukon kohdalla.

Joten työsarkaa on vielä, onneksi – mitä sitä tekisikään, jos kaikki olisi valmista.

Haastan sinutkin mukaan kuvaamaan uusia kuvakulmia!


Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kesäkamelia – Stewartia
Kuriilienkirsikka – Prunus nipponica var. kurilensis
Maahumala – Glechoma hederacea 
Ruotsinpihlaja – Sorbus intermedia
Rusokirsikka – P. sargentii
Tuomi – Prunus padus

34 comments :

  1. Katselin täällä kuvia luonnosta ja kissoista, jotka osuttautuvat itsensä kuviin mukaan.
    Kuva kuriilien kirsikasta yllättäen puhutteli minua. Siinä se katselee suloisissa kukissaan heti verkkoaidan takana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on vielä sen kokoinen, että olisi sekä peurojen että jänisten ruokalistalla, pakko pitää verkossa vuoden ympäri :-D

      Delete
  2. Kateellinen olen vaahterapöheiköstä. Omalle pihalle olen vaahteroita yrittänyt siirtää varmaan kymmeniä: hiemankin isommat kuivahtavat ja loput syö jänis, verkoista huolimatta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onkohan se sitten niin, että vaahteroita on joko liikaa tai ei ollenkaan :-D Toivon onnea vaahteran saamiseen pihallesi! Sitten, kun vaahtera varttuu, tulee siementaimia tsiljoona - sen vuoksi siitä tulee lopulta sellainen tiheikkö.

      Delete
  3. Oi tuohon navetan päätyyn sopisi täydellisesti talvipuutarha. Sellainen on omallakin unelmalistalla. Käyn aina kasvitieteellisen puutarhan välimerihuoneessa haaveilemassa huoneesta, jossa kasvaisivat ja kukkisivat loistomagnoliat ja kameliat. Mistä olet muuten löytänyt kesäkamelian? Itselläni on ollut vuosia haku sen suhteen päällä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ehkä ihan niin korkea talvipuutarha kuitenkaan, että sinne magnolia mahtuisi :-D Loistomagnolia viihtyy varmaan parhaiten ihan ulkona meillä lounaassa.
      Kesäkamelian antoi ystävä, joka on kasvattanut sen siemenestä. Kannattaa ehkä kysellä Vakka-Taimesta, muita erikois-puuvartisten myyjiä meillä ei taida ollakaan.

      Delete
  4. Voi, miten ihanalta kuulostakaan kasvihuone/talvipuutarha navetan päädyssä ja hedelmäpuutarha narsisseineen rinteessä! Ah, näen rinteen jo keväisessä kukinnassa. Totta on, että monet visiot ovat toteutettavissa vasta omalla ajallaan ja se on hyvä, on todellakin tehtävää pitkäksi aikaa. Tuo kuriilienkirsikka (monen muun ohessa) on kiinnostanut minua pitkään, mutta pelkään sen olevan liian arka täällä II vyöhykkeellä, varsinkin kun meillä halla on tosiaan hyvin tavanomainen vieras kevätkesällä. Katson nyt ensin rusokirsikkani selviämistä, istutin sen rakennusten ja puiden muodostamaan suojaiseen kohtaan ja toivon parasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihanaa, miten puutarhaihminen pystyy näkemään keväisen kukkaloiston heinittyneessä rinteessä :-D
      Kannattaa varmaan katsoa rusokirsikkaa pari vuotta, ja jos se viihtyy, niin sitten muitakin. Tuulensuojainen paikka on toden totta tärkeä, koska viima lisää pakkasta niin merkittävästi.

      Delete
  5. Näitäpä oli jännä katsella ja lukea suunnitelmistasi. Melkein jo näin mielessäni ryteikköjen tilalla talvipuutarhan ja hedelmätarhan. Suloinen kuriilienkirsikka. Minusta tuntuu, että ainut kuvakulma, mistä en ole meidän pihaa kuvannut, on yleisnäkymät ruohonjuuritasolta kuvattuna. Ne kuvat jäävät odottamaan kesää, sillä tuohon kymmenen sentin paksuiseen sohjoon en lähde kameran kanssa mahalleni pötköttelemään :D Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuvissa näyttää melko järkyttävältä, vaikka iso raivaustyö on jo tehty vuosikymmen sitten. Nyt on vesakko poissa ja heinikko tilalla :-D
      Sohjossa ei tosiaan parane mennä makoilemaan - ehkä keväällä sitten, kun pienet sipulikukat alkavat kukkia?
      Kiitos, samaa sinne!

      Delete
  6. Ihania uusia kuvakulmia👍 Varsinkin tuo ylärinteen ja vanhan talon takainen alue näytti ihan vieraalle.
    Olipa muuten hyvä kuulla että kesäkamelia viihtyy vähän varjoisammassa. Omat Mustilan siemenistä kylvämäni kameliat ovat 10 senttisinä yhdessä melko varjoisassa rinteessä alapihalla. Kunpa edes yksi niistä selviäisi isoksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos tästä ajatuksesta; juuri nyt uudet kuvakulmat paljastavatkin paljon kaikessa rujoudessaan, kun ei ole viherrystä peittämässä :-D Ja ylipäätään on hyvä miettiä ja kirjoittaa suunnitelmia, asioita tulee ajatelleeksi. Huomaan esimerkiksi, että en tajunnut hankkia tuohon syksyllä narsisseja, ja olen heittänyt paljon hopeatäpläpeippiä kompostiin sen sijaan, että upottaisin kaikki niiden ei-toivotut esiintymät tuohon rinteeseen. Paikka ei selvästikään ole ollut ajatuksissa riittävän pinnalla!
      En ole ihan varma, kuinka varjon kasveja kesäkameliat ovat, mutta näytin tuon suunnittelemani paikan (johon myös kaavailen magnoliaa, kylvös on ulkona :-D) dendrologian harrastajalle, jolta taimen sainkin, ja hän mietti, että on hyvä, suojaisa. Kuuset ovat tuossa paikan eteläpuolella, mutta kyllä siihen valoa aamulla tulee ja hajavaloa muutenkin.

      Delete
  7. Upea rinne hedelmäpuutarhalle. Tulee mieleen TV1 ohjelma jossa oli kuvattu norjalaisia rinteille istutettuja hedelmätarhoja. Ja rakennuksen pääty on kuin tehty kasvihuoneelle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rinteessä on paljon hyviä ominaisuuksia: puut eivät kärsi talvisesta märkyydestä, vaikka toisaalta kevätkosteutta piisaa yleensä reilusti, kun rinnettä valuu vesiä alas. Saa nähdä, tuleeko lumensulamisvesiä ensi keväänä ollenkaan!

      Delete
  8. Oi, talvipuutarha kuulosta loistavalta idealta. Puutarhassasi riittää erilaisia ja erikoisia soppeja, haluaisin ehdottomasti tutustua siihen ja varsinkin hurmaavien esittelijäherrojen johdolla! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Esittelijät yleensä lähtevätkin mieluusti kierrokselle :-) Näitä uusi kuvakulma -postauksia tulee lisääkin, kun innostuin kuvaamaan tuolla tontin ylälaidalla.

      Delete
  9. Hienot kuvat ja voi miten ihana kun on noin iso piha! Sinne on mahtunut vaikka mitä ja onkin hauska katsella näitä kuvia! Ransu on ihana esittelijä:)♥ Mukavaa viikonloppua♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Iso (pusikoitunut) tontti on hyvä ja huono asia :-D
      Kiitos, hyvää alkavaa viikkoa!

      Delete
  10. Kasvihuone/talvitarha rakennuksen päätyyn tulee kyllä olemaan ihanteellisella paikkaa kasveja ajatellen. Jos perustuksetkin ovat jo osittain paikoillaan, on osa isosta projektista jo tehty.
    Mielenkiintoisia suunnitelmia ja tulevaisuuden kaavailuja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on hyvin paahteinen, ei mitään varjoa koko iltapäivänä, mutta onneksi on varjostusverhot keksitty. Perustukset joutuu kyllä varmasti rakentamaan kumminkin, selkeää perustusta ei tuossa ole.
      Näistä ei tiedä, millä vuosikymmenellä tai -tuhannella toteutuvat, mutta suunnitelmat on valmiina :-D

      Delete
  11. Hyviä suunnitelmia. Minulla on myös kokemusta, että vaahtera ei kerta kaikkiaan suostu kasvamaan ja naapurilla näyttäisi olevan sama juttu. Eli vaihtoehdot on just nuo sanomasi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä ihmeellistä! Voisin vaikka lahjoittaa sulle noin 10 000 vaahteran siementaimea, jotka vuosittain kitken, noin niinkuin aluksi ;-)

      Delete
  12. Rytönäkymät ovatkin aina mielenkiintoisia, täynnä mahdollisuuksia ja tilaa suunnitelmille, ehkä parasta koko puutarhaelämässä! Saniaskokoelma ja tuo vakuttava kanto ovat täydellinen suunntelma, jostain syystä olen itsekin pyöritellyt mielessä kantopuutarha-ajatusta, vaikka en tiedä, toteutanko semmoista koskaan. Narsisseja valtoimenaan kukkiva keväinen hedelmätarha on myös aivan mahtava suunnitelma.

    Ostin eilen (vasta nyt, häpeällistä) kirjasi Kukkaloistoa keväästä syksyyn ja kevätosio toi jo vaikka kuinka monta ideaa, jotka kirjoitin heti ylös! Onneksi puutarha ei tule koskaan valmiiksi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mahdollisuuksia löytyy, aikaa toteutukseen vähemmän. Olemassaolevakin vie aikaa. Esimerkiksi aitaa pitäisi rakentaa lisää vielä, mutta viime viikot ovat menneet vanhojen korjaamiseen, kun myrskyt ja peurat kaatavat. Kesästä iso osa kuluu ruohonleikkuuseen ja kitkemiseen ja jos tänä vuonna taas kunnostautuisin talojen maalaamisessa... yrittäisin ainakin. Kesälomaahan mulla ei olekaan, niin kaikki sovitetaan työn ympärille.
      Ihana kuulla, että sait ideoita!

      Delete
  13. Pitkästä aikaa kyläilemässä blogissasi. Ihanat kissat sulla🐈🐈❤❤Toivottelen mukavaa tammikuuta

    ReplyDelete
  14. Aivan kuin jotain uutta paikkaa katselisi, kun nyt tarjoat näitä erilaisia kuvakulmia. Hyvin kuvaat suunnitelmiasi, sillä näen jo silmissäni rinteen narsissien ja kukkivien hedelmäpuiden valtaamana. Tontillasi on paljon mahdollisuuksia erilaisiin puutarhaosioihin. Nuo kuusetkin ovat tosi hienoja.

    Juuri äsken luin Navettapiian puuhamaa -blogista Avoimien puutarhojen vierailusta, jossa esiteltiin upea kasvihuone tiililattioineen ja puuhellalla varustettuine huoneineen. Jotain sellaista voisin hyvin kuvitella navetanpäätyysi. Talvipuutarhasta puhumattakaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuuset ovat ihanat, varmasti entisen asukkaan istuttama näkösuoja naapureihin päin. Nyt ne ovat komeat ja tarjoavat tuulensuojaa hedelmätarhalle, silti ei liikaa varjostusta kumminkaan.
      Tiililattia (tai itse tehtyjä betonilaattoja) tulee varmasti kasvihuoneeseen, ehkä kamiinakin, mutta ei kuitenkaan mitään todella hienoa isoa lämmitettyä tilaa kumminkaan.

      Delete
  15. Voi te ihanat kissanpoijjat ♥ ♥

    ReplyDelete
  16. Kannattaa näköjään pyöriä kameran kanssa ja vaihtaa näkymää! Ideoita ja ajatuksia sinulla riittää, hyvä niin, viihtyminen omassa puutarhassa on taattu! Narsissiniitty sai minut unelmoimaan, jospa vaan itsellänikin olisi paikka sellaiselle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siitä vaan samaa haastetta toteuttamaan, tekeekin muuten tosi hyvää miettiä noita vielä toteuttamattomia alueita näin kasvukauden kynnyksellä. Niin helposti ne jäävät jumiin "sitten joskus" -osastolle. Mutta nyt tuli monta asiaa mieleen, miten voisin edistää tuotakin aluetta tämän vuoden aikana, vaikka ei kasvihuonetta vielä pystyisikään rakentamaan.
      Viihtyminen kotona ja pihalla on taattu, tuo on niin osuvasti sanottu! Juuri niin on, kun kivoja projekteja riittää, ei haikaile muuta kuin enemmän aikaa ;-)

      Delete
  17. Näissä rutonäkymissä on juuri niitä suuria mahdollisuuksia, kuten jo esittelitkin omia suunnitelmiasi. Sellainen määrä narsisseja olisi kyllä huikea näkymä. Niitä minäkin olen ajatellut istutella ne kun eivät kuulemma peurille ja pupuille maistu. Kuinka suuri tämä tontti nyt olikaan?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Monia mahdollisuuksia on - sellainenkin, että kaivaisi rinteestä kivet pois ja alkaisi leikata ruohonleikkurilla, mutta jotenkin en ole yhtään innostunut leikattavan nurmialan lisäämisestä :-D Mielummin puolivilli kukkaniitty.
      Tilaani kuuluu myös pieni metsä ja niitty, joten tarkkaa tämän kotitontin määräalaa en tiedä, mutta olen joskus summittaisesti mitannut vajaat 3000 m2, eli ei mikään kovin iso kuitenkaan. Asun keskellä kylää, moni kuvissa näkyvistä rakennuksista on jo naapureiden puolilla.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!