Monday 20 January 2020

Nuppukurkistus

Onneksi on ollut lauhaa. Saatoin jättää sipulikukat kaupunkiparvekkeelle enkä missannut niiden kukintaa, vaikka olin saaressa pidempään kuin alun perin aioin.
Ystävän antamat 'S. Arnott' -lumikellot ovat venyneet hieman, mutta eivät näytä siltä kuin aikoisivat kukkia. Versoissa näkyy vain lehtiä.

Vertailun vuoksi viime viikolla kotipihalta otettu kuva. 'Hippolyta' -lumikello se siinä. Lumikelloille tyypillisesti kukkanuppu on jo versoilun alkuvaiheessa näkyvissä lehtien välissä. Ihanaa, sillä viime keväänä menetin näiden kukinnan. Ulos istutetut eivät vielä kukkineet viime vuonna. Kaupunkiparvekkeen ruukku, jossa oli puolet sipuleista, piti paukkupakkasten ajaksi siirtää jääkaappiin ja siellä ne kukkivat ja näivettyivät sillä aikaa, kun olin poissa eli kotona.

Sen vuoksi, että lumikellot näyttävät tekevän useimmiten vain lehtiä heti istuttamisen jälkeisenä keväänä, en odota noilta ruukun S. Arnotteilta suuria. Tänään kuitenkin päätin raottaa kahta lehteä ja katsoa, mitä siellä välissä näkyy. No mutta – siellähän on soukka valkea kukkanuppu! En uskaltanut raottaa muita, mutta ainakin yhteen on kukka tulossa! Annoin niille tässä yhtenä päivänä laimeaa lannoiteliuostakin kukkien toivossa, vaikka se tuskin ehtii tämän kevään kukintaan vaikuttaa. Tai mistäs sen voi varmasti tietää.
Tämä on jo toinen talvi peräkkäin, kun syksyllä ruukkuun istutettu lumikello pukkaa kukkanuppua. Avomaalla näin käy aniharvoin. Mitä tästä opimme? Pitäisikö lumikellot istuttaa aina ensimmäisenä syksynään ruukkuun ja siirtää siitä vasta keväällä avomaalle? Varteenotettava tekniikka, jos näin saadaan ne kukkaan pikemmin. Olen myös huolehtinut lumikelloruukkujen kastelusta lähes liioitteluun saakka tietäen, miten herkästi sipulit kuivuvat. Ehkä erittäin runsas kastelu saa ne paremmin kukkaan.

Kreetansyyssahramit, joiden joulukuussa epäilin tekevän pelkkiä lehtiä, ovat myös kukassa – ja kukkia on paljon per mukula. Jokainen mukula on työntänyt vähintään kolme vartta ja jokaiseen niistä tulee kukka. Nuput ovat satumaisen kauniin väriset ulkopinnaltaan. Lajike on 'Fontenayi', sillä on nämä hienot purppuranpunaiset höyhenkuviot.

Kun ruukun nostaa sisälle lämpöön, avautuvat kukat selälleen – mutta haluan nauttia kukinnasta mahdollisimman pitkään ja siksipä pidän ruukkua parvekkeella, vaikka näinä harmaina päivinä kukat avautuvatkin siellä vain hieman. Toisaalta kukka on ulkopuolelta kauniimpi kuin sisäpuolelta. Sepposelälleen avautuvat kukat eivät jostain syystä ole viehättäviä niin krookuksissa kuin tulppaaneissakaan. Tiedä sitten, miksi. Makuasioita kai.
Sisälle nostamisessa on kuitenkin se etu, että kukkia tulee helpommin nuuhkuteltua ja vieno tuoksu leviää huoneeseenkin. Kukissa on hurmaava, hennon makea tuoksu ja meni hetki, ennen kuin tajusin: ne tuoksuvat aivan hunajalta!

Parvekkeen kärsimyspassio ei vieläkään ole muuttanut sisälle, ei myöskään mehipuu, joka valmistautuu kukintaan. Niin se tekee joka talvi, mutta yleensä se on silloin asuinhuoneen lämmössä. Jännittävää nähdä, että se pitää samasta rytmistä kiinni, vaikka lämpöä on vain muutama aste.

Itse olen jatkanut maalaushommia niin keittiössä kuin eteisessäkin. Nyt on toinenkin eteisen seinä maalattu ihanalla vedensävyllä Pale Powder, ja toiseen seinään olen saanut laitettua hyllyjä. Monet tavarat, taulut ja työkalupakkikin ovat löytäneet paikkansa; osa, kuten vanha koronapöytä, vielä etsivät sitä. Pyykkivuori saarikodista odottaa pesua, savi työstämistä ämpärissä ja lenkkivaatteet ovat jääneet tuolille. Realismikuva.

Ransu näyttää, miten tammikuuta voi myös viettää.


Vaaleanpunaiset varpaat.

Pehmoista tammikuuta ja lumikellonnuppuja kaikille!


Lumikello – Galanthus (sekä 'S. Arnott' että 'Hippolyta' ovat risteymälajikkeita ja näin eivät mitään tiettyä lajia)
Kreetansyyssahrami – Crocus laevigatus
Kärsimyspassio – Passiflora caerulea
Mehipuu – Aeonium

30 comments :

  1. Onpa hurmaava tuo syyssahrami, kaunis ja herkkä ♥
    Hurmaavin on kuitenkin Ransu ♥♥. Pääasia, että hän ainakin on löytänyt paikkansa, koronapöydällä niin ole väliä
    Nythän tosiaan ulkona pärjäisivät kaikki talvetettavat, paitsi pelakuut ehkä. Ne ovat vähän herkkiksiä.
    Pitääkin käydä tarkistamassa lumikellotilanne pihalla, ehkä huomenna, nyt alkaa jo ilta hämärtyä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kreetansyyssahramia en uskalla ulos istuttaakaan, saa elää ruukkukasvina parvekkeella vastedeskin. Sen talvenkesto kun on Ruotsissakin tasoa "lämplig till alpinhus".
      Ransuli sai tuon lempipaikan takaisin vähän madallettuna sängyn päätyyn joulukuussa ja on käyttänyt sitä ahkerasti. Lisäksi Ransua pitää viedä joka päivä valjaissa ulos, jotta se saa kiivetä pariin puunrunkoon ja purkaa liito-oravamaista energiaansa.
      Toivottavasti löydät huomenna lumikellonnuppuja!

      Delete
  2. Voi, sinulla kukkii parvekkeella! Ihanan näköisiä! Ransun massuun tekisi mieli painaa kasvonsa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu on onneksi niin tottunut pusutteluun ja lepertelyyn, ettei edes herää, jos sen massuun painaa naamansa :-D

      Delete
  3. Ransu osaa viettää tammikuuta supersöpöine pinkkitassuineen ❤️

    ReplyDelete
  4. Kyl kissantassut ovat vaan söpöset! Hienoa kukintaa, ilostuttavaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuten koirantassut, sillä erotuksella vaan, että Ransuli on itsepuhdistuva ;-)

      Delete
  5. Ihkut saharamit! Oli ne ny sitte auki tai nupulla. Tuata purkkityyliä vois kokeellakki ens syksynä lumikelloolle, ovat näillä leveyksillä vähä oikukkahia. Ransusta pitää ottaa malllia, eihä näi tammikuus oo viälä mihinkää kiirus :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitää vain keksiä joku hyvä viileä paikka lumikellopurkille. Kaipa ne sisälläkin voivat kukkia, kunhan kastelee riittävästi.
      Juuri nyt Ransulla olisi kyllä kiire ulos, mutta minä vaan istun tässä koneen ääressä :-D

      Delete
  6. Oi, miten viehättävää kukintaa ruukuissasi! Noista Ransun kuvista tuli ehdottomasti houkutus silittelyyn. Ransulla on oikea tyyli viettää tammikuuta.

    ReplyDelete
  7. Kyllä tää on ollut yhtä ihanaa nuppujen tuijottelua💚 Nuo syyssahramisi on todella upeita😍 Tajusin juuri että ollaan saatu englantilainen kevät, ainakin toistaiseksi👍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on niin ihanaa. Joka vuosi mietin, miksei meillä voisi lumikellot kukkia tammikuussa - edes kerran. Ja nyt! Sielu livertelee.

      Delete
  8. flufff fluffff flufff!
    -Ransupoika fluffailee

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sen häntäkin on tuuheutunut, se alkaa olla megafluff :-D

      Delete
  9. Ihanan keväistä jo parvekkeellasi! Ai kun pääsisi vähän silittelemään Ransun masukarvoja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänään, kun oli lämmin ja aurinko paistoi, oli parvekkeella suorastaan keväthuumaisa olo.

      Delete
  10. Tuo Ransun tapa ei huono olekaan! Kyllä monelta vaivalta säästyisi, kun olisi (huolellisesti lellitty) kissa.

    Vaan onpas onpas, jos kukat ovat koko talven parvekkeella säilyneet! Jopas jotakin. Mehikasvit minä saan (sisätiloissakin) tapettua aina, mikä harmittaa, koska tykkään niistä aikalailla. Mehipuuta en kyllä ole kokeillut :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä on lellityn kissan osa kahdehtittava. Mutta onhan se lelliminenkin mukavaa ;-)
      Täällä nyt on ollut tällainen talvi. Kannattaa toki ottaa selvää, millaisia pakkasasteita kasvi kestää ennen kuin seisottaa sitä talven yli parvekkeella. Koska mehipuu oli Roomasta otettu pistokas, ja siellä voi talvella olla pakkasta, täytyy sen siten kestää. Passioista osa on trooppisia, mutta kärsimyspassio kasvaa ulkosalla Etelä-Englannissa, niinpä sekin jotakin sietää. Oon pitänyt näiden rajana viittä pakkasastetta - silloin sisään - mutta tänä vuonna se ei ole toteutunut. Tai ehkä on jonkun yön ajan lyhyesti, mutta sitä ei lasketa.
      Kokeile hei rahapuuta, niin rikastut samalla!

      Delete
    2. Ai niin, onhan mulla rahapuita ollut! Mikään niistä ei ole selvinnyt. Varmaankin olen kastellut ne pilalle xD

      Yhdessä niistä oli muuten oikeastikin rahoja: ylioppilaslahjaksi sain sellaisen, missä taisi olla pari kaksikymppistä ja muutama kolikko. Kolikot oli teipattu lehtiin ja setelit ruukkuun tökättyjen tikkujen ympärillä kumilenkillä kiinni :-D

      Delete
    3. Mikä mainio lahjaidea :-D

      Delete
  11. Nuo kreetansyyssahramit ovat hurmaavia! Ihana väri ja kaunis tähden muoto avonaisessa kukassa! Ransulla on hyvä tyyli viettää tammikuuta. Otahan mallia sitten kun söpöiltä keväänvihreiden versojen ihastelulta ehdit ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kreetansyyssahramit tilasin syksyllä Hollannista. Ne saavat varmaan elää tuossa ruukussa ja kaupunkiparvekkeella vastedeskin. Kesän ajan ei varmaan haittaa, jos ruukku kuivuu, kun olen poissa. Lasitettu parveke on niin lähellä talvipuutarhaolosuhteita kuin nyt pystyn tarjoamaan.
      Täytyypä heittäytyä pötkölleen, mutta en osaa asetella varpaita yhtä söpösti kylläkään!

      Delete
  12. Ompa kauniit sahramit ruukuissa ja muutenkin parvekkeella vihertää. Meillä Syyssahramit tuolla mehtäalalla värjöttellöö, väri kukassa on jo nähtävillä, ei vielä oo aukassu ja tuskin aukasookaan jos kylymenöö ja lunta suahaan. Lumikelloja ei onneks vielä oo noussu. Ransu nauttii tammikuisista päivistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Syyssahramit ovat niin myöhäisiä, että tuskin ehtivät monenakaan syksynä (!) avata kukkiaan. Minullakin nousivat vasta joulukuun puolella, eikä nuput näytä auenneen lainkaan. Onneksi ovat hengissä kumminkin.

      Delete
  13. Replies
    1. Niin ♥ Se tuntuu olevan lähes jo täällä!

      Delete
  14. Sulla on jo kevät siellä ruukuissa pitkällä! Voisinpa ottaa Ransusta mallia. Harmittavasti työnantaja saattaa olla vähän eri mieltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nuo ruukkukasvit ovat ihania ja tää on unelmatalvi, kun niitä voi pitää lasitetulla parvekkeella yötä päivää. Sisällä ne kuitenkin kukkivat ja näivettyvät niin paljon nopeammin. Tänään huomasin vaikka kuinka monta uutta nuppua tuossa syyssahramissa, se on ihan älyttömän kukkaisa!
      Tammikuussa pitäisi kyllä olla lakisääteinen talviuniloma, ihan niin kuin toukokuussa se puutarhahullun keväthuumalomakin.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!