Thursday 10 May 2018

Karitsointi alkoi

Matkani oli ajoitettu niin, että pystyin auttamaan karitsoinnissakin. Oikeastaan ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Kun olin saanut metsän istutettua, alkoi karitsoja putkahtaa maailmaan.

Lambing Time
My trip could not have been better timed – after planting the Forest of Midgarth I got to help with lambing. Helping turned out to be a bit more that I'd anticipated: of course it started as Marion was away in Kirkwall so I had a crash course in quad bike driving. We had to get little lambs away from the field as soon as possible, since there was a lamb-stealing ewe about...

Ensin lampaat olivat laitumella rannan tuntumassa, mutta kun karitsoinnin oli määrä alkaa (lampailla tiineysajan voi laskea lähes päivän tarkkuudella), ne siirrettiin ylemmäs lähelle taloa, jotta niitä saatiin vahdittua paremmin.


Eräänä päivänä tilan emäntä Marion joutui lähtemään vuorokaudeksi Kirkwalliin. Karitsoinnin oli määrä alkaa vasta parin päivän päästä.
Rakensimme kuitenkin isännän kanssa karsinoita valmiiksi.
Niinhän siinä kävi, että puoli tuntia karsinoiden valmistumisen jälkeen tuli isäntä kysymään, jos voisin auttaa. Pitäisi ajaa mönkijällä hakemaan vastasyntyneet karitsat emonsa kanssa, sillä toinen uuhi yrittää omia karitsat. Tällöin on tosi ja kiire kyseessä: toisen uuhen hajuiset karitsat eivät enää kelpaa emolle, eikä se imetä niitä. Silloin niistä tulee pulloruokittavia, sillä varas-uuhen omien karitsojen synnyttyä ei maitoa riitä niin monelle. Noin sadan uuhen tilalla ei pulloruokittavia hirveästi kaivata.

Sain puolen minuutin pikakurssin mönkijällä ajoon, sen jälkeen menimme laitumelle. Isäntä nappasi uuhen peräkärryyn, poimin karitsat ja laitoin ne mukaan, ja isäntä sekä elikot peräkärryssä ajoin navettaan karsinoiden luo. Varas-uuhi pinkoi perässä minkä pystyi, joten jouduin vähän kaasuttelemaan, jotta se jäi jälkeen. Huh. Tämän jälkeen taisinkin tehdä peribrittiläiset eli keitin rauhoittavan kupin teetä. Pian sai jo lähteä seuraavia karitsoja hakemaan.

Lisäksi sain osallistua lääkintää tarvitsevan uuhen kiinniottamiseen, se onkin paljon haastavampaa kuin karitsojen nappaus, jotka pysyttelevät aina emonsa lähellä. Onneksi onnistuin, vieläpä kertaheitolla. On mukavaa huomata, ettei ole ihan ruosteessa (meillä oli lampaita entisen poikaystävän kanssa).

Uuhi ja vastasyntyneet karsinassa. Seuraavana päivänä ne pääsivät jo laitumelle, mutta ihan pienet saavat erikoistarkkailua ja oman rauhan.
Tilalla syntyi yhdet nelosetkin, se on liian monta yhdelle uuhelle ruokittavaksi. Onneksi vähän ajan päästä toinen uuhi synnytti kuolleen karitsan, niin sen sai nyljettyä. Oman karitsan hajun hyväksyvä emo adoptoi tulokkaan, jonka selkään pikku talja on laitettu.
Karitsoinnin kanssa saa olla nopea, että asiat sujuvat. Näinä kuukausina isäntä ei nuku, vaan valvoo ja torkahtelee olohuoneen nojatuolissa monitorien ääressä: monitorit näyttävät kohta vasikoivia lehmiä navetassa. Parin tunnin välein hän käy tarkistamassa navetan ja sisälle öiden ajaksi otetut uuhet.

Lehmät vasikoineen omissa karsinoissaan.

Shetlanninlampaat ovat hauskoja. Sekin on vanha rotu, mutta eroaa hieman suomenlampaasta pyöreämmän olemuksensa ansiosta. Käytöskin on hieman erilainen. Uuhet ovat erittäin suojelevia pienokaisiaan kohtaan. Jos niitä lähestyy, alkaa uuhi kiertää karitsojaan ja katsoo tuimana tulijaa sekä polkee kiukkuisena jalkaa!

Koko saari tuntui olevan täynnä karitsoja, mää ja bää kuului joka puolelta. Tässä toisen tilan lampaita, taustalla saaren satamakylä Whitehall.

Tässä taas kuvankaunis St Catherine's Bay.



Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kriisejä ei tullut, mitä nyt melkoinen kiire välillä. Eläinten kanssa on niin suuri vastuu niiden hyvinvoinnista, toisaalta eläinten kanssa työskentely on melkeinpä kaikkein motivoivinta ja mukavinta työtä, mitä kuvitella saattaa.

26 comments :

  1. Olipa hieno kuulla kaikista tapahtumista, mitä karitsoimiseen voi liittyä. Hieno ajoitus oli vierailullasi. Olet päässyt kyllä monipuoliselle vierailulle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli todella ihanaa, etenkin, kun lampaiden kanssa olo on tuttua ja mukavaa. Huippua oli, kun sain olla todella avuksi, vaikka hieman hirvittikin :-D
      Lisäksi olin vastuussa emännän poneista, pojasta ja miehestäkin vuorokauden ajan :-DDD

      Delete
  2. Söpöjä lampaita ja karitsoja, lampaat on hyviä maisemanhoitajia. Kauniit vihreet maisemat. Elläimet käyttäytyy samallatavalla olivatpa missä tahansa, suojeluvietti on sisäsyntynen ja mukava kun sait kokea tuo ajan lampaihen kanssa. Meillä kun ol emolehmiä, (niitä ei lypsetty), sai olla henkensä kaupalla, jos vasikkoo pit männä auttamaan. Toiset emot ol tos vihasia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lehmistä minulla ei olekaan niin kokemusta - tälläkin farmilla sanottiin, että emolehmän ja vasikan väliin ei parane mennä ellei tunne lehmää, jotkut ovat hyvinkin häijyjä tulijaa kohtaan. Lehmä on vähän isompi elikko, se jo herättää pelkoa!

      Delete
  3. Lampaat on kyllä hauskoja ja kauniita otuksia. Tapahtumarikas reissu sulla! :)

    ReplyDelete
  4. Tulee ihan Late Lammas piirretty mieleen, sen verran vauhdikkaita juonenkäänteitä ��

    ReplyDelete
  5. Onpa ihana postaus jälleen. Hienot kuvat ja kiva lammas-aihe. Minullekin tuli Late Lammas mieleen näistä kuvista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-D Eläinten kanssa kun on, tulee monia hauskoja ja jänniäkin tilanteita.

      Delete
  6. Jännääääää! Saiko vieras vapautuksen yövalvonnasta?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vain, sain nukkua yöni rauhassa, ja niin sai tilan emäntäkin. Isäntä otti vastuun yövalvomisista.

      Delete
  7. Onpa ollut vauhdikasta menoa, hyvä jos ehti teekupillista juoda. Karitsat ovat tosi suloisia ja nuo lampaat on hauskan pyöreitä, myös kasvoista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Välillä oli vauhti päällä, mutta oli onneksi seesteisiäkin hetkiä. Ja onhan vastasyntyneiden karitsojen katsominen niin mukavaa, sellaisia rääpäleitä.
      Minäkin tykkään shetlanninlampaiden naamasta, ne ovat kauniita, mutta en löytänyt hyvää kuvailevaa sanaa, niin jätin sen tekstistä pois. Hyvin sanoit tuon pyöreät kasvot, sitä se justiin on. Ovat todella söpöjä ja nättejä.

      Delete
  8. Ihanat kuvat taas! Karitsoivat lampaat järjestävät omanlaistaan kevään tohinaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin tekevät, päättävät lähteä syntymään juuri kun ei välttämättä tarvitsisi :-D

      Delete
  9. Sinä olet kyllä aivan uskomaton täti! Taivut niin remonttihommiin, kivenpyöritykseen, kanapiiaksi, lampaan metsästykseen, mönkijäralliin, keinoemoksi ja vaikka mitä vielä! Varmaan oli tosi paljon kaikkea kivaa toisenlaista siellä pohjoisella saarella! Uskomattoman kaunis maisema, tosiaankin ja maisema missä näkyy vihreä laidun ja kiviaidat, todella upeaa! Teekupposella on ihmeen rauhoittava vaikutus!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No heh, kyllä kuka tahansa taipuu, kun täytyy vaan. Oli todella kivaa, seikkailun makua ja jännittäviä käänteitä ;-) Tuossa maisemassa oli niin hieno olla. Maanäytteidenkin kaivaminen oli yhtä juhlaa, kun sai samalla ihailla näkymiä.
      Kiviaidat ovat niiiiiiin ♥

      Delete
  10. Mikä tarina! Nauroin aivan kippurassa: varas-uuhi pinkoi perässä ....
    Mahtavaa lomailua satusaarella: "Kun sain metsän istutettua alkoi karitsoita putkahdella..."
    Liikuttavaa miten karitsa pääsi uuden emon hoiviin valetaljassa.
    Olet taatusti mieluinen vieras, ei joka tytöstä ole tuollaisiin hommiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauskaa, että viihdytti :-D
      Oli hauskaa, ja olen tosiaan toiminnan ihminen, mukava actionloma minullekin!

      Delete
  11. Lampaat on mukavia, ja ihania karitsoita! Sinähän olet päässyt oikein tosi toimiin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Karitsat ovat suloisia, ja niiden parissa työskentely kivaa.

      Delete
  12. Huh, todella kova meno! Hyvin hoidettu!

    ReplyDelete
  13. Ai sinulla on ollut lampaita! Vau! Ilmankos lampaanhoito kävikin niin hyvin tuollakin reissulla ;) Lampaat on kyllä mukavia otuksia. Ja karitsat on yksiä eläinmaailman suloisimmista poikasista ♥

    Hyvä myös, että kasvattavat siellä alkuperäisrotua. Vai onkohan alkuperäisrodut muualla maailmassa yhtä uhanalaisia kuin täällä Suomessa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lampaiden kanssa on mukava olla, ovat sopivan pieniä ;-D Lampaat olivat kyllä entisen poikaystävän, minä olin vaan menossa mukana.
      Shetlantilainen on tosiaan ollut yleisin lammastyyppi pohjoisilla Ylämaalla ja saarilla vuosisatoja sitten. Orkneyllä on yksi ihan oma alkuperäisrotukin, josta kirjoitin viime syksynä: North Ronaldsayn levää syövät lampaat. Britanniassa on valtava määrä lammasrotuja eri tarkoituksiin. Onneksi myös alkuperäisrotuja, joista ei ehkä saa niin paljon lihaa tai villaa kuin siihen jalostetuista roduista, käytetään esimerkiksi maisemanhoidossa aktiivisesti.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!