Wednesday 30 May 2018

Esikkoepäonnea

... ja onneksi onneakin!

Kuivuus tekee tuhoja esikoiden parissa. Suikeroesikot näyttävät pärjäävän puutarhassani juuri ja juuri, vaikka vuosi sitten vietimme kokonaisen kuukauden pelkällä 4 mm:n sateella ja tästä tuli yhtä haastava aloitus kesälle. Tummalehtinen 'Garryarde Guinevere' makaa välillä litteänä maassa, mutta kun muistan kastella, nousee se siitä taas.

Sen sijaan kaikki toissa vuonna Barnhavenistä tilatut erikoisen ihanat esikot, kiehkurakukintoiset ja muut, ovat menehtyneet. Usea niistä kuoli viime huhtikuussa, kun kasvuunlähdön jälkeen talvi tuli takaisin. Loput vei kuiva kesä, ja jos ne vielä olisivat harkinneet kasvuunlähtöä tänä keväänä, olisi tämä kuivuus tehnyt niistä selvän.
Täytyy yrittää uudestaan, ne ovat esikoista ihanimpia!

Unlucky Primulas
I so love Primulas but it is so too dry for them here in the archipelago. All of the lovely candelabra types that I ordered from Barnhaven two years ago have died. Only some species seem to survive, some of them even thrive, thankfully.


Loistokevätesikot näyttävät myös olevan melko sitkeitä. Tässä metsäpuutarhapenkin valko-keltaiset nimettöminä ostetut. Hyvä saman sävyinen aluskasvi 'Barrett Browning' (ryhmä 3, pienitorviset) -tähtinarsisseille.

Mielettömän upean esityksen on vetänyt Marialta saatu loistokevätesikko 'Silver Lace Black'. Itse joskus ostamani 'Gold Lace Black' -esikoista ei ole enää yhtäkään jäljellä, mutta tämä ystävän antama ilahduttaa sitäkin enemmän. Tämä kasvaa Rohanissa ja sopii hyvin sen tumma-valko-värimaailmaan.

Tämäkin Kivipellon Sailan siemenestä kasvattama tarhakääpiöesikko kavereineen on ihan kohtuullisessa hapessa. Ihanaa, että ystävistä muistuttavat kasvit ovat kuitenkin elossa.


Olen tyrkännyt tämän ruukussa viime tai toissa keväänä ostetun tarhakääpiöesikon Rohaniin. Siellä näyttävät esikot voivan parhaiten. Entisessä kasvimaassa on kuohkea multa ja alue saa melko hyvin varjostusta parista männystä pian puolenpäivän jälkeen.

Mehevälehtiset pihaesikot näyttävät sietävän kuivuutta kohtalaisesti. Tämä sinnittelee hengissä muotopuutarhassa 'Valerie Finnis' -tummahelmililjan kupeessa. Sävyltään tämä sopisi paremmin Rohaniin kuin hempeään muotopuutarhaan, joten sitten, kun kuivuus hellittää ja kasveja uskaltaa siirtää, taidan heivata tämän sinne. Siellä on jo yksi paremmin voiva tummakukkainen pihaesikko.
Erikoiset show auriculat, erityisen hienot pihaesikot, olen tyhmänrohkeasti istuttanut kukkapenkkeihin. Niitä on ollut kymmenisen kappaletta, joista löysin enää kaksi hengissä ja nostin ruukkuihin, joissa ne saavat erikoiskohtelua ilman kilpailua. Ruukut saavat olla lähes koko päivän varjossa.

Lopetetaan tähän upeuteen, vuosi vuodelta komeammin kukkivaan siperianesikkoon. Kavereina sillä kukkivat tummalehtiset mukulaleinikit, amerikankullero ja rotkolemmikki.


Amerikankullero – Trollius laxus
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Pihaesikko – Primula × pubescens
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Siperianesikko – Primula cortusoides
Suikeroesikko – P. Pruhoniciana-Ryhmä
Tarhakääpiöesikko – P. Vulgaris-Ryhmä
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Tähtinarsissi – Narcissus × incomparabilis

TallennaTallenna

28 comments :

  1. Sinulta saamani Gold Lace voi meillä hyvin, voin jakaa siitä osan taas sinulle : )

    Täytyy varmaan harkita tilaamista tuolta Barnhavenista, erikoisuudet kuulostaa avian ihanilta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä sen on parempi olla siellä jos viihtyy paremmin. Tuo Silver Lace on niin samantapainen, että pärjään varmasti vain sillä :-D
      Barnhavenissa on ihan mieletön valikoima, olisipa meillä vain tasalämpöisempi ja kosteampi ilmasto!

      Delete
  2. Kyllä nyt on kuivuus esikoitakin koetellut! Vettä niille on joutunut kantamaan tuohon piha-alueelle, mutta isoon kukkamaahan en, siellä on jotenkin se hiekkainen multa hikevää ja esikot tykkäävät. Siitä Barnhavenin siemenerästä, josta toin sinne bloggaritapaamiseen pikkutaimia melkein kaikki ovat olleet sähäkän värisiä: vaaleanpunaisia, purppuroita, tumman violetteja, sinivalkoisia ja melkein mustia...se varmaan tarkoittaa sitä, että kun marraskuu koittaa ja mieli on haaveineen jo uudessa keväässä tilaus Barnhaveniin lähtee. Ihmeesti ne kolmeen kerrokseen nousevat japanilaisetkin ovat tätä kuivuutta kestäneet, onneksi! Kastelukannun kanssa saisi heilua koko illan ja yön, sitä lempeää sadetta kaipaan!

    Tykkään ihan mahdottomasti esikoista ja nyt odotan kerrottukukkaisten avautumista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niitä antamiasi esikoita on tosiaan kukkinut vaaleanpunaisen sävyissä ja violettina. Ihanaa, että niitä on hengissä, vieläpä muutama!
      Barnhavenin japaninesikko kuoli viime alkukesän kuivuuteen, mutta ostin kesällä uuden kai Viherlassilasta, se sinnittelee vielä elossa, kun yritän muistaa kastella (sitäkin).

      Delete
  3. Voi nuo esikot ovat niin suloisia. Esikko kyllä ei taida juurikaan olla kuivan maan kasvi. Se on jotenkin niin surullista kun menettää joitain kasveja. Olen pikkuhiljaa ruvennut selviämään näistä menetyksistä. Toivotaan että menetettyjen tilalle saat uudet ja tähän asti sinnitelleet jaksavat edelleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Esikot ovat tosiaan ihania. Melko kuivassa pärjäävät ainakin tarhakääpiöt ja loistokevätesikot, minulla kasvaa niitä mäntyjen ja katajan varjossa. Kunhan saavat sitä varjoa, niin näyttävät kestävän kuivaakin vähän paremmin. Ehkäpä muutama esikkoni on kuivunut liikaan paahteeseen.
      Jotkut kasvit vaan on niin ihania, että täytyy kokeilla yhä uudestaan.

      Delete
  4. Onpa paljon erilaisia esikoita! Tuo silver lace black on hurmaava! Esikot ovat ihania. Tykkään myös valkoisista palloesikoista ja sissinhurstin täpläesikoista. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noita silever laceja tai gold laceja voi varmaan helpoten löytää keväällä kukkakaupasta, siis jos on satumainen tuuri. Taimimyymälöissä niitä ei näytä ikinä olevan! Toivottavasti ensi keväänä olisi enemmän tarjolla.
      Voi, olen niin harmissani, kun kaikki mun palloesikot on kuolleet. Nyyh.

      Delete
  5. Esikoille tämä kuivuus on ollut ankaraa aikaa, jopa kevätesikko on nuupallaan sateen puutteessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kevätesikkorassukoilla on lehdet ihan littanana maassa.

      Delete
  6. No, nyt on hyvä syy katsoa ensi kevääksi jotain oikein ihanaa.
    Kuivuus vaivaa meilläkin loistoesikoita, vaikka ovat tontin kosteammassa osassa. Nopeasti oli kukinta ohi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitää varmaan tehdä uusi tilaus ja miettiä aiempaa parempia paikkoja, niinhän se aina on. Ja muistaa kastella ainokaista japaninesikkoani!
      Todella harmi, kun ihanien kukkien kukinta menee hetkessä.

      Delete
  7. Siperianesikkosi on kaunis! Vähän sama kokemus esikoista. Olen yrittänyt kasvattaa siemenistäkin jos jotakin sorttia, ja jos olen jotakin saanut maahan, lähes kaikki ovat seuraavaan tai sitä seuraavaan kesään mennessä kuolleet. Paitsi yksi kesäesikko sinnittelee. Kylvin niitä varmaan kolmena kesänä ja yritin kasvattaa, mutta ei vaan onnistunut. Suikeroesikko ja tavallinen kesäesikko olivat tänä keväänä sitäkin kauniimmat. Lisäksi jotenkuten on hengissä sellainen paksulehtinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siperialainen on kaunis, etenkin tuossa rotkolemmikin kupeessa hempeillessään.
      Oi ihanaa, olet saanut ainakin jonkun kesäesikon pysymään hengissä! Niitäkin olen kokeillut pariin otteeseen, mutta kokeilen vielä uudestaankin, niin ihania ovat. Ja sitä syksyllä kukkivaa sinistä olen kans kokeillut kahteen kertaan ja aina ne ovat kuolleet lähes heti. Mutta se ei estä kokeilemasta vielä ja vielä.

      Delete
  8. Huonosta esikko-onnesta huolimatta sinulla on kuitenkin aika mukava kattaus hengissä olevia ja kukkivia esikoita. Olen joskus miettinyt, että paras tyystin unohtaa kaikki se raha ja vaiva, minkä on kasvien muodossa maahan piilottanut. Keskityn iloitsemaan niistä, jotka mullasta jaksavat esiin mönkiä. Toki olisin tosi onnellinen, jos jonkun puskan juurelta alkaisi seteleitäkin kasvaa.
    Toivotaan, että joku tänä vuonna ilmestymättä jääneistä esikoistasi kokisi ihmeparantumisen ja nousisi jälleen ensi keväänä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi on joitakin hengissä, mutta kyllä se kirpaisee, kun lempikasveja ei saa kasvatettua (justiin niitä korkeampia kiehkurakukintoisia laatuja). Siinä ei rahan menetyskään paina, vaan se, että haluaisin niin niitä omaan pihaan. Toki ne maasta nousevat setelitukut olisivat ihan mukava juttu, Aarnion puutarhan tyyliin :-DDD

      Delete
  9. Hei tulin visiitille. No onpa sinulla käynyt köpelösti esikkojen kanssa. Minulla on paljon erilaisia esikoita,noin yhdeksäntoista
    erilaista, jotkut kyllä samaa lajiketta. Olen saanut niistä muutaman vanhasta puutarhasta. Ovat välillä ihan maassa veden puutteesta ,mutta aina ne vain nousee ja kukoistaa. Sitten olen ostanut muutaman jännän Türistä ja olen iloinen että ovat jatkaneet jalkojaan mukavasti . Minulla on ne aivan auringossa mökillä . Siellä kun varjoa ei olekkaan. Nyt olen yrittänyt kastella niitä muutaman kerran . Toivottavasti onnistut niiden kanssa koska ihania ovat kaikki. Omanikin ovat aivan ihania ja pettynyt olisi suuri jos ne menehtyisi. Hyvää loppuviikkoa .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Osa esikoista on onneksi ihan kestäviä laatuja, mutta kun ne kaikkein ihanimmat eivät suostu asettumaan pihalleni. Näillä säillä esikkoja on pakko kastella.
      Kiitos, samoin!

      Delete
  10. Harmillinen juttu nuo esikoiden menetykset. Siulla kun on niin monta sorttii erlaisii. Miulla tuo esikkokuume vasta nosteloo piätään. On muutamii lajikkeita kasvamassa ja löysin tarkastuskierroksella viininpunasen ennennäkemättömän. Oiskohan pihaesikko.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mielellään olisin esikkojen keräilijä, mutta se on hieman vaikeaa. Esikkokuume onkin hankala tauti, pitäisiköhän sinua oikein varoittaa ;-)

      Delete
  11. Upeat kuvat ja ihania kukkia! Harmillista kun joudut osan esikoista menettämään. On tämä kevät ollut kyllä lämpöisin aikoihin! Tämä sinun blogisi on sitten kiva kun jokakerta tulee paljon sellaisia kukkia vastaan joista en ollut kuullutkaan:)♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on aina surullista, kun erityisen mieleinen pikku kasvi kuolee. Mukavaa, jos täällä tulee uusia asioita vastaan!

      Delete
  12. Kauniilta näyttää...kyllä nyt saisi tulla vettä. Luonto niin kuivaa, että mahtaako marjasadotkin olla mennyttä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta. On ihan mahdottoman kuivaa. Ja se erittäin suuri metsäpaloriski on todella pelottava asia.

      Delete
  13. Aivan hullua tämä puutarhurointi Pohjolassa. Ensin on märkää, sitten on kylmää, ja sitten kun on lämmintä ja kuivaa, kasvit kuolevat janoon ja paahteeseen. Ei ihme, että väestömäärä on täällä näin pieni ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-DDD Kyllä mekin taidetaan välillä sinnitellä!

      Delete
  14. Loistokevätesikko on katseenvangitsija!

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noilla Silver- ja Gold Lace -lajikkeilla on hyvin pienet mutta sitäkin näkyvämmät kukat, aivan ihmeelliset!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!